Hihii

Ei hitsi! Suomessa ei kyllä koskaan koe mitään tällasta. Joka parvekkeelta roikkuu asukkaiden maiden jättimäiset liput, ekana näkyy Italia, Venäjä ja Ranska. Meidänkin olkkarissa menee Hollannista ostetut tulppaaninauhat ympäri kattoa ja t-paitoja Sveitsin lipulla roikkuu seinällä. Boiseriessa (ikkunat on auki, on hellettä) ei nykyään muuta kuulukaan ku karjuntaa, buuausta ja älytöntä töminää ja huutoa. Just nyt soi vastapäisessä kämpässä täysillä Portugalin kansallislaulu. Toissapäivänä taas oli hiljasempaa ku koskaan, kun etukäteen kovaan ääneen uhottuja Italian juhlia ei pidettykään eikä suurin osa edes ilmestynyt töihin kun ennenkokematon tragedia iski ja järkytys oli liian iso.

Rakastan EM-kisoja. Oli Suomi mukana tai ei.

Portugal - Turquie 2-0, felicidades!

Ensimmäistä kertaa alkaa jalkapallo kiinnostamaan, kun disney villagessa sports barissa tuijottaa matsia jättiruudulta samaan aikaan kymmeniä ranskalaisia, italialaisia, espanjalaisia, brittejä, portugalilaisia ymsyms. Vähän pelottavaa kieltämättä. Muuten tulee kaikki erinomaisesti keskenään toimeen eikä muureja eri kulttuurien välillä oo, mutta kun on kysymys FOOTBALLISTA niin johan alkaa irtaimisto lennellä. Lähinnä italialaisten päälle, kun ne ehkä eniten provosoi. Mutta erinomaista viihdettä joka tapauksessa.

Taas meen Suomeen. Sain 10 päivää palkallista lomaa (vapaapäivien kans 16) niin tuun kahdeksi viikoksi kotio päin ja jopa vielä juhannukseksi! Ou jee. Tosin toisaalta tekisi mieli viettää täällä aikaa vielä niin paljon kun sitä on jäljellä. Mun ainut suomalainen (ens viikolla tulee toinen) työkaveri Laura, joka on ollut täällä vkonloput koko vuoden ajan, lähtee elokuun alussa, ja mä kyllä ymmärrän sen ahdistuksen. En edes halua kirjottaa siitä mitään kun oikein kumahtaa mahanpohjassa. Joskus myöhemmin sitten.

Nyt ottaa ihan tosissaan aivoon se meidän ranskalainen kämppis. Se ei tuu toimeen kenenkään kanssa (ei onneksi edes nähdä kun max. pari kertaa viikossa). Tapeltiin yks päivä kunnolla minä ja Suus sitä vastaan kun meni sen jutut jo vähän liian pitkälle. Jotenkin käy sitä myös sääliksi, koska sillä ei oo minkäänlaista elämää (yrittää siksi kieltää sen myös muilta) ja on kuitenkin 25 tai 26v. Mutta ite se vois käytöksellään vähän sitä muuttaa. Ollaan siitä joskus sille sanottu mut ei väkisin. Ei kiinnosta.

Varastossa pyyhkii hyvin ja ilmapiiri on huomattavasti rennompi ku alhaalla kaupassa - vaikka kyllähän me sielläkin edelleen ollaan. Mutta teen silti joskus (eilen) vielä kassaakin niin pysyy sekin hallussa. Oikeestaan vaihtelee nuo hommat aika kivasti. Jsuis contente.