Yksin kotona

Juups. Oon ihan sikalaiskalla päällä tänään. Kello on viisi iltapäivällä ja meikä heiluu uusissa punasissa satiiniyöhousuissa (oon siis vapaalla, en töissä). Mutta kyllä sitä näin jouluna/uutena vuotena saa ihan vaan lojua. Tänään tuli eka kertaa vasta perinteinen joulufiilis - vähän myöhässä - kun laitoin Evan ostaman lämmittimen puhaltamaan, sytytin jouluvalot, kääriydyin peittoon sohvalle kattomaan dvd:tä ja söin pandan lakuja (Elinalle kiitokset!). Aah tätä elämää...Mutta hulluinta on, että silti mulla tekee mieli vaan töihin. Jännä miten kaikista nykyisistä työkavereista on tullu oikeesti tosi tärkeitä. Yannin ja Isolden tunsin ennestään emposta. Lisäksi siellä on vielä (osa lähti jo) Nicolas, Claudine, 2xFred, Claire, Matthieu, Andreia, Faycel + joitain pariksi viikoksi tulleita kausityöläisiä. Varsinkin Nicoa, Claudinea, Fredejä ja Andreiaa (mun kuski Boiseriesta) tulee kyllä kamala ikävä. Syksyn alussa oli aina ihan äimänä puistosta töihin mennessä ja se oli jotain "tosi upeeta", missä oltiin kaikki vapaapäivät. Vieläkin monet vapaapäivät kuluu siellä mutta enää ei tunnu puisto miltään (no ehkä joltain:) vaan sinne mennään kaikkien ihmisten takia:D Sitten kävellään tosi polleina, kun turistit kattoo kateellisina miten muut työntekijät tulee halaten tervehtimään. Kyllä niitä ärsyttääkin kun päästään jonottamatta niihin paikkoihin missä on tutut töissä. No ärsyttäis muakin:D

Hiuksetkin sain värjättyä. Lievää juurikasvua oli havaittavissa (yksi työkaveri tutki yhtenä päivänä säälivästi mun hiuskuontaloa, "awwww..."). Tai siis Suus ne värjäsi, kun pidettiin kämppisten ilta 26. päivä. Mä väsäsin kinkku-paprika-juustopiirakan, Eva teki jotain sveitsiläistä sota-ajan ruokaa (piti olla täyttävää) ja Suus oli vastuussa jälkkäristä. Mutta oli kyllä tosi hauskaa. Elodie oli töissä mutta eihän se nyt muutenkaan varmaan olisi tullut mukaan. Lahjojakin meillä oli. Tosin oltiin etukäteen keskenään päätetty mitä toisille ostetaan ("en ala stressaamaan, sano vaan suoraan mitä haluat").

No nyt mulla on huono omatunto kun en oo tehny mitään koko päivänä. Pyykkiä ei oo tarvinnu pestä, ruokaa on kaapissa (tosin hyvää vauhtia matkalla roskiin kun täällä homehtuu kaikki kahdessa tunnissa) eikä enää tarvi repiä hiuksia (nyt tasaisen tummanruskeita) päästä joululahjojen takia. Suihkuun pitää vielä saada itteni raahattua tänä iltana. Jos mä nyt sen verran sängyltä nousisin. Miksi muuten postimies (suhteellisen söpö sellainen) käy meidän ovella ainoastaan ja tasan tarkkaan aina silloin kun kerran kuussa maksimissaan pidän tällasen läsöpäivän? Sori vaan mutta en jaksa pukeutua korrektisti ja levittää meikkejä naamaan sen kahden minuutin ajaksi (no se toinen minuutti menee aina avaimia etsiessä), kun muuten en nokkaani pihalla näytä.

Ääh..ei mulla oo mitään kerrottavaa. Ei tässä tekstissä oo mitään järkeä. Oon vaan sokerihumalassa (joulu!joulu!) ja silmät turrana leffojen kattelusta. Huomenna töissä on taas äksöniä. Lopetan siis tähän.

Hyvää tapaninpäivää

Nykyään tulee nämä mun päivitykset tällasella viikon viiveellä. Toivottavasti kaikilla tutuilla oli hyvä joulu. Mulla oli ainaski erilainen. Vähän olisi tehnyt mieli kinkkua äitin tekemällä sinapilla ja porkkanalaatikkoa:) Tuli mulle sentään kolmeen otteeseen Suomesta paketteja ja kaikissa suomalaista suklaata ja karkkia eli suurimmaksi osaksi homma pelastettu! Töissäkin oli kiva olla ja viettää siten joulua työkavereiden kanssa. Nekin jotka oli vapaalla (siis ne jotka ei menneet koteihinsa) tulivat hullut puistoon meitä kattomaan ja toivottamaan hyvää joulua. Ja yksi oli ostanut meille kaikille suklaakonvehtilaatikot:D Tykkään niistä kaikista ihan tosi paljon ja on aivan kamala olo kun enää on vain vajaat pari viikkoa jäljellä. Mutta oon siis tosi tyytyväinen että suostuin vaihtamaan työpaikkaa joulunalusajaksi vaikka ekaksi vähän mietityttikin.

Tänään olisi tarkoitus väsätä jonkunlainen hienompi ateria Evan ja Suusin kanssa. Mun tehtäväksi tuli alkuruoka eikä mitään hajua mitä tekisi. Ehkä joitain pasteijan tapaisia jos löydän minkään näköistä valmista voitaikinaa. Jotenkin ei kuitenkaan tänään oo sellainen olo, että jaksaisi hirveesti nähdä vaivaa. Oon tänään vapaalla ja ihana kun saan päiväksi koko kämpän itelleni. Kun on asunut toisen kanssa samassa huoneessa kolme kuukautta niin pakostakin alkaa tarvia välillä vähän ihan omaa aikaa. Ei siinä mitään, ihan hyvin meillä menee Suusin kanssa mutta tässä vaiheessa alkaa huomata niitä toisen rasittavia piirteitäkin. Eva muuttaakin omaan kämppään vuoden vaihteen jälkeen. Ihan houkutteleva ajatus sinänsä, jos jäisi pitemmäksi aikaa...

Pitää lähtä sinne kauppaan. En kyllä yhtään tiiä, että miten bussit tänään kulkee kun en tiiä onko täällä nyt arki vai virallinen lomapäivä. Taidan mennä junalla.

Tout le monde me manquera

Iiihana päivä eilen! Töissä oli huippua, kun kaikki oli jotenkin niin hyvällä päällä - vaikka ilma olikin nätti mutta jäätävä. Kuusi astetta pakkasta mutta tuulen kanssa paljon enemmän. Tuli jopa yks päivä kaksi neulanpään kokoista lumihiutaletta. Mutta se on huippua miten kaikki tulee niin hyvin toimeen keskenään eikä huomaa edes mitään varsinaista pomo-alainen -jännitettä. Kaikki vaan oon ihania idiootteja:) Eilenkin Fred, joka on duty-asemassa eli team leaderin ja tavallisen työntekijän välissä, tuli käytävällä vastaan housujensa etumusta räpeltäen. Kun ihmettelin että mitä helkkaria se hommaa niin valitti, että kun ei pysy vetoketju kiinni. Niinpä se sitten niittasi sepalustaan nitojalla umpeen.
En tiiä johtuuko siitä, että oon kaikista nuorin mutta musta pidetään jotain erityistä "huolta" täällä ja on oon kaikille "ma cherie" tai "ma belle" :D Tulee kyllä hirveä ikävä näitä kaikkia. Muutama viikko vielä Village de Belleä jäljellä. Emporiumiinkin on ikävä mutta siellä on aina hirveä hulina ja tosi paljon työntekijöitä joulukylään verrattuna. Ei oo sellasta niin välitöntä tunnelmaa ja siellä ehkä korostuu vähän liikaa pomojen asema. Mutta hyvät ja huonot puolensa kummallakin.

Oon tänään taas vapaalla. Ihana oli kun sai pitkästä aikaa nukkua pitkään, kun oon nykyään joutunut heräämään töihin seitsemän aikaan aamulla. Kaikki muut on töissä eli kämppä on mun! Oon paketoinut lahjoja, kohta lähden pesemään pyykkiä ja jos jaksan niin käyn vielä puistossa etsimässä jotain Suusille ja Evalle jouluksi.
Oltiin eilen minä, Suus, Eva, Laura töistä ja Suusin hollantilainen kaveri studioilla joulupippaloissa. Oli ihana kun normaalien elokuvabiisien sijasta joka paikassa soi perinteiset joululaulut, kaikki paikat oli koristeltu ja jäätävässä (eli jouluisessa) säässä juotiin kuumaa kaakaota yms. Ilta oli tarkoitettu cast membereille ja perheille (sori en maininnut asiasta kotiin) ja kesti noin puoleenyöhön. Saatiin ilmaiset ruokaliput (pizza, limsa, iso salaattikulho, kolme muffinssia ja jouluinen karkkitanko:D), kaupoista ekstra-alennukset, otettiin kuvia yhdessä joulupukin, Cruella de Vilin ja dalmatialaisten kanssa (siinä mun seuraava koira!) ja mikä tärkeintä, testattiin etukäteen uusi Tower of Terror! Huippu! Se avataan virallisesti joskus ensi viikolla. Homman nimi on hotelli, jonka hissi putoaa kuiluun, nousee ylös ja putoaa taas. Ylhäällä ovet aukeaa ulos, josta näkee koko alueen (oli yöllä ihana kun kaikki paikat valaistu). Sorruttiin jopa kaikki ostamaan laitteessa räpsäistyt kuvat. Mutta hyvä muisto hyvästä illasta!

Mummulle kiitokset joululahjasta! Tuli perille! Ja karkit on syöty. En edes tajunnut, että onhan mulla sentään jotain Suomesta ikävä:) Tänäänkin ovikello soi yhdentoista aikaan kolme kertaa mutta en ehtinyt avaamaan (ei kai siihen aikaan tarvi vielä vaatteita olla päällä?) kun avaimetkin oli hukassa. Ikkunasta sitten näin kun postimies käveli autolle paketti kainalossa. Siinä meni jonkun joululahjat:) No eiköhän ne tuoda vielä takaisin jossain vaiheessa.

Nyt meen syömään jotain. Ehkä saan vielä toteutettua jonkun mun suunnitelmistakin tälle päivälle. En menisi vannomaan.

Perjantaiterveisiä

Vähänpä on näköjään taas päivitykset jääneet...no joulutohinoissa ollaan edelleen ja koko ajan enemmän. Ilmat on muuttuneet tosi kylmiksi mutta ainakin myrsky on vaihtunut auringonpaisteeksi. JOULUKORTIT ON POSTISSA!! Se on meinaan iso saavutus multa (nim. lomareissuilta kortit lähtee postiin viimeistään kotimatkalla helsinki-vantaalta). Joululahjatkin on suurimmaksi osaksi ostettu mutta ei siis todellakaan postitettu...eli niitä voipi sitten odotella loppiaisen jälkimainingeissa. Onpahan jotain mitä odottaa joulun jälkeen eikä tarvi aivan masentua harmaasta arjesta. Eva ja Suus oli tänään vapaapäivänään järkänneet ihanan yllärin. Tulin illalla töistä - missä oli kyllä todella kiva päivä :) - kroppa umpijäässä. No ekaksikin meidän asunnon ulko-oveen oli ripustettu sellanen kranssi ja kun menin sisään niin siellä oli tunnelmavalaistus, kynttilät hohkasi lämpöä, pöydällä joulutähti ja olkkarin nurkassa ihan aito joulukuusi kaikilla koristeilla ja kynttilöillä! Aah...
Kaikkien lahjojen lisäksi ostin itelleni nuottikirjan, jossa on 63 disneyn parasta biisiä kunnon VAIKEILLA nuoteilla (ei siis mikään my first easy-to-play -räpellys sormenpään kokoisilla nuoteilla)! Ihan parasta...ongelma vaan on ettei mulla oo mitään millä soittaa. Ihan kamalaa. On tosi vaikeaa olla ilman pianoa kun normaalisti sillä soittaa kakskytneljäseittemän. Ja toinen mikä multa puuttuu on auto. Sillon kun en soita pianoa niin ajan autolla. Nyt kärvistelen kun ei oo kumpaakaan.

Jos joku tietää mitä kermaviili on ranskaksi niin informoikoon mua. Oon jo kolme kertaa yrittänyt ostaa jotain sellaista (siis silti joka kerralla eri tuote) mitä sanakirja väittää kermaviiliksi mutta vielä ei ole onnistanut. Tekee nimittäin mieli tonnikalasalaattia. Tuoretta tilliäkin täällä myydään. Jos sitä tekee makaroniin niin käytetäänkö silloin kermaviiliä vai jotain majoneesijuttua? Ei mulla ikinä oo aikaa muuta ku vapaapäivinä sellasia värkätä ja yleensä joudun heittämään homeiset ainekset roskiin mutta silti. Joskus tekisi mieli (hyvin ohimennen) leipoa jotain piirakkaa mutta en keksi mitä. Mulla on feta-pinaattipiirakan ohje joten ehkä sitä. Oon oikeesti aloittanut vähän terveellisemmän ruokavalion (töissä, kotona syön mitä huvittaa) ja oon jäänyt koukkuun pinaattiin...eli kaikkia pinaattiohjeita tulemaan! Ja porkkana!

Onneksi en ollut eilen töissä ja siksi kiireessä kun menin bussilla juna-asemalle. Meidän kuski taisi olla ekakertalainen, kun sen piti joka risteyksessä pysähtyä karttaa lukemaan. Paitsi siinä risteyksessä, jossa sen olisi pitänyt kääntyä eikä jatkaa matkaa. Tie muuttui pikkuhiljaa kapeaksi maalaistieksi, jolloin kuski vihdoin pysähtyi ja kaivoi taas kartan esiin. Tutkailtuaan sitä muutamia minuutteja marssi bussin takaosasta eräs vanhahko naisihminen tarjoamaan apua. Nainen jäi seisomaan kuskin viereen opastamaan oikeaan suuntaan joka risteyksessä. Kierrettiin siinä sitten pitäjää (tuli varmaan 10km ylimääräistä) mutta päästiin kuin päästiinkin Chessyyn. Kävi vähän sääliksi sitä kuskia kun sitä selvästi hävetti hirveesti. Ei mulla mitään hätää ollut mutta monet soitteli pää punaisena töihin, että myöhästyvät kun kuski ei osaa perille. No seuraavalla kerralla meni varmasti jo paremmin :)
Ensi viikolla Lauran ja muun poppoon kanssa christmas partyihin Studioille. Sitä odotellessa hyvät jatkot kaikille!

Kauanko vielä jouluun...?

Jaahas jaahas. Pitää kai taas vähän päivittää tekstiä. Mistähän sitä tänään kirjottaisi...? Menee nää päivät vähän samalla rutiinilla, vaikka eipä mitään valittamista. Töissä menee kivasti, kun oon tutustunut paremmin työporukkaan. Suurin osa täällä on jotain 25 ja 30 ikävuoden väliltä mutta se ei haittaa mitään. Yleensä aina järkytyn kun kuulen kuinka vanhoja kaikki tutut oikeesti onkaan. Mä kun oon niin hyvä arvaamaan. "No ehkä 19, korkeintaan 21. Ai 29?" Henkisesti ne on mun tasolla:) Mutta nettitestin mukaan mun henkinen ikä onkin 26. Pituus on sitten samaa luokkaa, joka vähän vie ehkä uskottavuutta. Mutta joka tapauksessa en osaa edes sanoa, kuinka huipputyyppejä täällä on kaikki team leadereista perus työsopparilaisiin.

Ilmoja on tosiaan pidellyt. Yleensä aamuisin on oikein lupaava auringonnousu ja kaikki hohtaa nätisti. Sitten puolenpäivän maissa alkaa pikkuhiljaa kerääntyä (ei vielä kovin pahannäköisiä) pilviä taivaalle. Välillä tulee ihan muutama pisara vettä mutta aurinko paistaa. Sitten yhtäkkiä yllättäen ilman mitään varoitusta räjähtää ja vettä tulee ku sadasta saavista. Kirkkaankeltaisia sadeponchoja myydään varttitunnissa kymmeniä (huom. kertakäyttöviitat, aikuiset 8e, lapset 6e). Tänään taas piti tulipalokiireellä raahata tavarat normaalia aiemmin sisälle. Mutta sellasta se on ulkokylässä. Aamulla laitettiin kokeeksi disneykostyymit ulos tankoon. Kymmenen sekuntia myöhemmin espanjalainen turisti tulee Belle-mekon kanssa, että "tämä löytyi tuolta kahvion luota." Aloin ripustamaan mekkoa takaisin tankoon. Tuota pyörillä kulkevaa telinettä ei vain enää näkynyt missään. No sieltä vajan takaahan sen työkaverini Claire sitten löysi. Tuulikin on siis kohtalaisen navakkaa. Mutta tunnelma on korkealla! Yhdessä ilmapallojen kanssa, jotka pääsivät irti.

Huamenna taas töihin klo 11.25. Tosin lähden jo 10.20 kun pääsen portugalilaisen kaverin kyydillä, ja auto pitää ajaa parkkiin, josta pitää ottaa vielä puiston sisäinen bussi imaginationiin, jossa vaihdetaan vaatteet ja josta kävellään alueen toiseen päähän fantasylandiin. Eli aikaa pitää varata. Muutenkin puistossa kulkeminen on aika hidasta vaikka matka ei olisikaan kovin pitkä. Vielä kun yleensä sattuu niin, että mun ruokatunti osuu pääparaatin aikaan ja työvuoro loppuu fantillusion-valoparaatin aikana. Onneksi meillä on niitä omia reittejä, mitä pitkin päästään oikaisemaan. Mutta esim. pari päivää sitten oltiin syömässä main streetillä (jos ollaan imaginationissa niin ongelmaa ei ole. kukaan ei tajua vaikka selittäisin niin en sitä tee. mutta näin on) niin sieltä lähtiessä pitää ylittää paraatin käyttämä tie, jotta päästään takaisin fantasylandiin. No paraati oli alkanut, ja ainoassa paikassa mistä oltaisiin ehditty vielä mennä yli, ettei oltaisi jääty paraatin alle, oli joku nainen lastensa kanssa. Excuse-moit ei paljon auttaneet, kun nainen luuli, että yritettiin tunkea sen lasten paikalle showta katsomaan. Näytettiin nimikylttejä ja yritettiin vakuuttaa, että haluttiin vain ylittää tie mutta kuuroille korville meni. Hyvä ettei lätkinyt meitä sateenvarjolla pois. Ei sitten auttanut muu kuin odottaa paraatin loppuun ja myöhästyä 15 min. Onneksi meidän selitykset uskottiin ja päästiin jatkamaan töitä.

Nyt alan kirjottaa vastausta Australiasta tulleeseen joulumailiin ja sitten nukkumaan. Ai niin! Ostettiin Suusin kanssa tölkkilunta ja spreijattiin sillä ikkunat. Tosin ennen kun Eva ehti sanoa, että se oli kerran tehny saman jutun eikä lumi ollutkaan lähtenyt irti. Meni ikkunat vaihtoon. No pitää muistaa pestä ajoissa pois.

Miksi luukku ei aukea mulle?

Joopa joo. Aloin muka kattomaan koneella leffaa (ostin tänään jouluhintaan viiden dvd:n Julia Roberts -spesiaalipaketin; Closer, Erin Brockovich ja kolme elokuvaa, joiden nimiä en muista suomeksi) mutta kun syötin levyn koneeseen, mitään ei tapahtunut. Väittää, ettei koko levyä ole. Kaiken lisäksi en saa nyt sitä koneesta ulos, kun luukku ei aukea. Kuuntelin äsken cd:ltä musiikkia ja kyllä silloin toimi. Ärsyttää tää tällanen.

Disneyssä (no kattaa se ehkä muitakin alueita) kyllä saa kokea kaikki säät parissa päivässä. Sunnuntaina oli kamala myrsky, piti sulkea koko joulukylä kesken päivän, kun alkoi lasiset joulupallot tippua seiniltä. Satoi vettä ja tuuli. Eilen oli nättiä ja lämmintä kunnes yhtäkkiä illalla pimeällä (valoparaatin aikana, heh heh te diivailija-brittihahmot) alkoi taas sataa taivaantäydeltä -ei vettä vaan sormenpään kokoisia rakeita! Oltiin just lopetettu työvuoro ja kävelemässä puiston läpi kun niitä alko syöksymään taivaalta. Olisi varmaan näkö lähtenyt jos olisi katsottu ylös. Kipiää kävi, vaikka oli kaikki kostyymit päällä (valkonen paita, kukkaliivi päällä, villatakki ja varmaan tulenkin kestävä ulkokaapu, michelin-mieskin jää toiseksi). Tänään oli suhteellisen normaali sää. Eli aamulla ja päivällä paistoi aurinko ja illalla satoi vettä. Lunta ei oo vielä tullut...

Noista brittiesiintyjistä puheenollen tuli mieleen kun tänään kävelin muutaman sellaisen perässä pois töistä. Ne oikeasti luulee olevansa muita parempia ja hohdokkaampia. Luulevat, että kaikki muut työntekijät ihailevat niitä vaikka totuus on aika päinvastainen. No nämä kaksi tyttöä kailottivat (ehkä tarkoituksella) isoon ääneen päivästään ja siitä mitä kulisseissa erityisesti prinsessojen kesken tapahtuu. Eli kun paraatissa hymyillen vilkutellaan, niin pukuhuoneissa revitään hiuksia ja kaikkea mitä käteen tarttuu. "Siis ämmä kehtas tulla siihen viime minuutilla ja sano, että on se vuoro olla Ariel. No mä sanoin, että haista v***u, sä saat olla Maija Poppanen niinku mä eilen. Sitten se sano, että menee valittaan pomolle. Oli näin lähellä etten lyöny sitä." Kyllä oon tyytyväinen mun työhön, oli se sitten Emporiumissa tai joulukylässä.

Puistossa ja erityisesti kaupoissa kiertelee päivittäin "foxeja" eli siviiliasuisia turvamiehiä/tarkkailijoita. Alussa ihmettelin, että onpa innokkaita vieraita, kun käyvät puistossa joka viikko, ennen kuin mua asiasta valaistiin. Nyt oon jo oppinut tuntemaan niistä joitakin (Suus kanssa, se tässä vieressä kärvistelee, kun autoin sitä hommaamaan yhden foxin numeron, ja kohta eletään elämät onnellisina loppuun asti:D). No joka tapauksessa tänään ne pidätti jonkun, joka yritti pölliä kamaa myyjättömästä kopista. Olin tietysti syömässä silloin eli missasin näytöksen. Mutta vaikuttavaa kuulemma oli.
Eilen sain vieraita emporiumista kun Laura (suomalainen) ja Nicolas kävivät vapaapäivää viettämässä :) oli kyllä huippua nähdä pitkästä aikaa. Laura räpsi joitain kuvia, jotka pöllin siltä facebookista. Saa nähdä saanko laitettua tänne. Ei näy oikeen ku yks osa alueesta mutta kuitenkin. Pimeällä ihana ja valaistu. Huomenna vapaata. Ehkä käyn ottamassa omiakin kuvia.

No nyt alkoi mun dvd-soitin näyttää joitain elonmerkkejä. Tai sitten ei. Alan ottaa asiasta selvää.






*Sataa lunta:)

Myrskyisää ekaa adventtia

Ihan järkyttävä päivä. Sään puolesta siis. Eilen oli tosi nättiä. Aurinkoista ja epätavallisen lämmintä. Tänään on kunnon myrsky ja nytkin vielä tuntuu, että ikkunaluukut lähtee. Tuuli puhaltaa varmaan monta kymmentä metriä sekunnissa ja vesisade piiskaa samaa vauhtia. Vähän kävi sääliksi puiston vieraita. Eihän se mua silleen haitannut, kun oon täällä niin kauan ja ehdin nähdä ihan tarpeeksi aurinkoisia päiviä. Mutta sillon kun tullaan tänne muutamaksi päiväksi lomaa viettämään niin ei oo kiva, kun paraatit perutaan (esiintyjät eivät olisi pysyneet kyydissä) ja vaatteet on sekunnissa läpimärät. Meidän Village de Bellekin piti sulkea kesken päivän. Lopputunnit oltiin sitten Sir Mickeyssä tai Kolmen haltijattaren makeiskaupassa hyllyjä täyttämässä. En hirveesti välitä niistä pikkuputiikeista. Jos on kassalla niin sillon on hyvä syy vaan istua (seistä) paikoillaan mutta muuten pitää koko ajan yrittää keksiä jotain tekemistä, vaikka hyllyt on täynnä ja tavarat paikoillaan. Vähän meinaa tylsistyttää.
Käytiin hakemassa päivän päätteeksi emporiumista marraskuun palkkakuitit. Iso ja stressaava paikka mutta siksi just niin kiva:) Vielä kuukausi Fantasylandissa. No se menee äkkiä. Nytkin on kolmas viikko menossa. JOULU ON IHAN KOHTA!

Turistikierros jatkuu

Tänään oli kyllä harvinaisen toimelias päivä vapaapäiväksi. Mentiin Suusin kanssa TAAS Pariisiin ja TAAS tihkutti vettä ja oli harmaata. Toisaalta sellanen ilma jotenkin passaa Pariisiin. Viime kerralla jäi Sacre Coeur väliin, joten tänään mentiin sinne. Montmartren alue on kyllä tähän mennessä kauneimman näköistä Pariisia, missä oon ollut. Kapeita, jyrkkiä kujia kaukana kaupungin hälinästä. Sellasta Amélie-aluetta:) Oli ihanaa vaan kulkea siellä (jalat tönkköinä kovasta noususta kukkulalle) ja mutustaa tuoretta leipää pikkuleipomosta. Kirkko oli kyllä tosi vaikuttavan näköinen. Tuli jotenkin epätodellinen olo, kun meni sisälle. Hirveen iso pytinkihän se on. Kaikki oli siellä hirveen rauhallista ja satoja kynttilöitä paloi. Tuli elokuvamainen fiilis, kun näki kaikki vanhat katolilaiset (vai katoliset?) mummut rukoilemassa Maria-patsaan edessä tai ripittäytymässä sellasessa kopissa. En kuulu katoliseen kirkkoon mutta sellanen kiva fiilis jäi silti. Ei uskonnollinen mutta jotenkin rauhallinen. Ajateltiin Suusin kanssa, että jos päästään jouluna tarpeeksi aikasin töistä niin mennään sinne tai Notre Dameen keskiyön aikoihin. Yksi työkaveri suositteli, sanoi että jos vaan Pariisissa on niin sinne kannattaa mennä. Plus tietenkin Montmartrelta näkee silloin koko jouluisen öisen valaistun Pariisin...aaah :)

Yksi syy miksi haluttiin Sacre Coeurin alueelle, oli kaikki siellä olevat taidemaalarit ja muotokuvan piirtäjät. Ite olin niin hirveen näköinen tänään, etten viittinyt maksaa kuvasta mutta Suus halusi omansa. Oli kyllä rasittavaa kävellä siellä alueella, kun jokainen "taiteilija" tarrasi hihasta kiinni. Löydettiin sitten sellanen hampaaton vanha mies, joka lupasi piirroksen halpaan (?) hintaan. Sanoi, että muotokuvan tekeminen kestää kymmenen minuuttia. No kerrotaan se silti kahdella. Mies istutti Suusin ikkunalaudalle ja lykkäs mulle sateenvarjonsa käteen. Sain sitä sitten parikymmentä minuuttia pitää papparaisen papereiden päällä, kun se väkersi kuvaa. En nyt tiedä tuliko siitä kovin näköinen mutta olkoot. Joku toinen äijä pörräs siinä koko ajan ympärillä, vielä silloinkin kun kuva oli jo puoleksi valmis, että "jätä se toinen. Saat samaan hintaan paremman kuvan. Tule, tule, tule..." aargghh...No ensi viikolla mennään varmaan uudestaan. Ehkä mäkin sillon teetätän oman kuvani. Saas nähdä.

Ihan hyvää tekee päästä aina välillä "oikeaan" maailmaan mutta kyllä tuli niin kotoisa olo palata takaisin Marne la Valléehen. Tykkään.

Mercredi.

Taas perinteinen vapaapäivä. Ei MITÄÄN tekemistä. Yleensä mulla ja Suusilla on samat vapaat eli voidaan suunnitella yhteisiä menoja mutta tällä viikolla mulla onkin jo eka vapaa tänään keskiviikkona. Kaikki muut on töissä paitsi Elodie sairaana kotona. No kävin sentään aamulla Auchanissa ostoksilla. Ei sais ikinä mennä nälkäsenä kauppaan. Hirvittää miten paljon kaikkia herkkuja tuli ostettua...Sitten söin oikeeta ruokaa kotiintullessa eikä sen jälkeen tehnyt mieli yhtään mitään. No saanpahan harjottaa itsekuria, kun on pakastimessa jätskiä ja kaapissa suklaapullia. En kyllä oikeesti ikinä osta täällä sellasia eli kyllä sitä joskus saa. Oli tarkotuksena löytää myös joku hyvä leffa mutta en sitten vaan jaksanut ostaa. Tai oikeastaan en jaksanut selata kaikkia ranskankielisiä nimiä läpi, että josko löytyisi joku tuttu filmi. Onneksi dvd:ssä on sentään vaihtoehtona alkuperäiskieli ja monissa jopa suomenkieliset tekstitkin. Hyllyjä selatessa törmäsin leffaan, jonka nimi kuulosti jotenkin tutulta: Le Lièvre de Vatanen :) Eli Vatasen jänis...Oli joku ranskalaisten oma versio Jäniksen vuodesta. Oli rehellisesti sanottuna ainut kirja, jonka sain luettua lukion äikänkursseille. Eikä siksi, että olisi ollut mitenkään erityisen hyvä vaan siksi että kyseessä oli eka vuoden eka jakso ja jaksoin vielä yrittää antaa vaikutelman motivoituneesta ja innokkaasta uudesta opiskelijasta. Mutta oli siis hauska törmätä kyseiseen elokuvaan. Muistaakseni oon kuullut sen olevan täällä vieläpä aika suosittu.

Oon miettinyt sitä uuden kännykän ostamista. Eniten kiinnostaa tällä hetkellä Nokian malli 6300. Eli jos jollain on kokemusta niin kaikki sellainen otetaan vastaan. Paljonkohan sen hinta on Suomessa? Täällä oli 250e, vaikka söpö myyjä yrittikin käydä kysymässä pomoltaan mulle alennusta, kun sanoin että vähän on hinta yläkanttiin :D
Mutta sellanen puhelin olisi siis mahdollisesti suunnitelmissa. Nykyinen kun on alkanut takkuileen. Nessin pureksimat hampaanjäljet on kyllä ihan hauskat.

Älkää Suomessa hermostuko, jos en oo hirveesti pitänyt yhteyksiä. Jotenkin tuppaa aika aina menemään. Mutta lupaan ottaa sen asiaksi tässä joku päivä.

"Vika on kyllä varmaan näissä tikuissa..."

Se, joka sanoo, että hattaran pyörittäminen on helppoa niin saa kyllä ensin näyttää mulle oman luomuksensa. Se on jotain ihan kamalaa. Siitä ei millään saa tasaista pötköä vaan kaikki kasaantuu palloksi, joka ei pysy koossa (eikä tikussa). About kymmenen möhkäleen (ja lukemattomien suomenkielisten manausten) jälkeen team leader Fred tuli raskaasti huokaillen päästämään mut pälkähästä Vincentin naureskellessa vieressä. Just joo. Antakaapa herrat vaan omat taidonnäytteenne. No mun jälkeen hommaan ryhtyi Yann, joka ei kyllä saanut väännettyä yhtään sen nätimpiä kaloripilviä. Kaikki kunnia papukaijalätkineen niille, joilta homma sujuu.

Tänään olin töissä avauksessa eli pääsin jo viiden aikoihin pois. Aika hiljasta oli (paitsi siellä hattarapisteessä oli mun aikana tietysti ruuhkaa). Aika menee paljon nopeampaa kuitenkin mitä aikasemmin alottaa. Tosin kun on seitsemän tuntia (tunti menee ruokailuun. Söin tänään lohta riisillä ja höyrytetyillä porkkanoilla ja parsakaalilla, jälkkäriksi päärynäpiirakkaa) kuunneltu Hullun hatuntekijän teekuppeja ja hauskaa syntymättömyyspäivää -luritusta niin siinä vaiheessa on jo aika kypsä vaihtamaan maisemaa. Tunnelma on kuitenkin kiva. Tänään säikähdin puolikuoliaaksi, kun olin ripustamassa vaatteita tankoon selin muihin päin ja tänään Bellen sijasta alueella käyskentelevä kaksimetrinen Hirviö pelästytti mut takaapäin. No vierailla oli hauskaa :)

Tässä vaiheessa kahden kuukauden jälkeen huomaa, että kuullunymmärtäminen on kyllä parantunut aika kivasti (sillon kun kuuntelen muita. Sillon kun mulle yhtäkkiä puhutaan suoraan tai kysytään jotain niin menee monesti eka kerta ohi..)mutta mun oma puhepuoli on kyllä aika vaiheessa. Se on tosi turhauttavaa...Mulla vaan on vielä niin pieni sanavarasto. Pelkään, että jotkut voi tulkita mun hiljaisuuden tylyydeksi, vaikka kyllä haluaisin jutella muiden kanssa. En vaan osaa! Yleensä sanotaan, että ranskan kielen kanssa saa odottaa noin kolme kuukautta ja sitten alkaa homma sujua. Toivon tosissaan niin. Siinä tapauksessa mulla on vielä kuukausi armonaikaa. Toinen asia on mun ääntäminen. Tiedän kyllä teoriassa miten sanat äännetään mutta täällä ei vaan puhuta sitä "kouluranskaa". Eilenkin Nicolas seisoi mun vieressä myyntikopissa ja tahallaan ärsyttäen kuunteli kaikki mitä vieraille sanoin. Sitten se toisti mun sanomiset todellakin liioitellulla aksentilla ja nauro päälle. Heh heh. Olisipa hauska kuulla sen vääntävän suomea.

Tällä viikolla mulla on poikkeuksellisesti vapaat jo huomenna ja torstaina. Taidan mennä huomenna Val d'Europeen etsimään niitä talvikenkiä. Ja ruokaakin voisi ehkä ostaa. Ja joku hyvä leffa. Ja jätskiä:D Meen joulukuun 18. päivä Studioille cast membereitten joulusoiréehen. Ostin viime Pariisin reissulla ihanan valkoisen villaneuleen, jonka ajattelin sitten laittaa mustien housujen kanssa. Siihen passaa ihanasti mun uudet korut. Ohut kaulaketju, jossa on verenpunainen ruusu ja roikkuvat korvikset samaa sarjaa:) Hiukset pitäisi saada vielä värjättyä.
Oon huomannut, että täällä oon ehkä liikaakin joka välissä peilin edessä. Mutta oon kuitenkin asiakaspalvelutyössä (eli hyvä selitys löytyy..)ja on kiva näyttää nätiltä:) Suomessa saa sitten taas kulkea verkkareissa. Kun joskus sinne palaan.

It's a small world afterall

Huh mikä päivä. Yksi vinkki niille, jotka joskus haluaa disneylandiin tulla: unohtakaa lauantai. Ihan hirvee ryysis. Monta viikkoa on ollut tosi hiljaista - varsinkin tämä viikko. Työmatkalla ohitetaan erillinen monikaistainen tienpätkä niille, jotka tulee omalla autolla. Yleensä kaistat on tyhjiä ja vain muutama auto näkyy mutta aamulla oli ensimmäistä kertaa kaikki kaistat täysin tukossa. Se oli tämä aurinkoinen lauantai. Ruokatunnilla (kestää tunnin) sain syödä pikavauhtia, koska kesti 20 minuuttia, että pääsi väkijoukon läpi paikasta A paikkaan B. Ei mutta ihan kivaa oli. Oli vaihteeksi asiakkaitakin:) Oon jo kauan miettinyt, että mitä ihmettä tarkottaa, kun ihmiset haluaa barbapapaa (tai miten se kirjotetaan). Eihän se liity Disneyyn mitenkään. No nyt tiedän. Se on barbe a papa eli hattara. Olin rahastajana ja katsoin vierestä kun kollegani Nicolas niitä pyöritteli menemään essussa ja hiusverkossa :D Hauskannäköistä hommaa.

Tutustuin tänään moniin uusiin työkavereihin ja vielä paremmin jo tuttuihin. Se on hyvä, että kaikki Chaletissa on toisille ennestään outoja (jokainen kun on tullut jostain muualta sinne jouluksi) niin pystyy alottaan "puhtaalta pöydältä". Siellä on mun lisäksi mm. yksi ruotsalainen Anna. Kyllä skandinaavit saa jotain erityiskohtelua (tuntuu että suomalaiset kaikista eniten):) Vaikka mä en edes ole se perinteinen blondi sinisillä silmillä. Mutta paljon on tyyppejä muualtakin. Kavereita on muutamia maita mainitakseni mm. Ranskasta, Italiasta, Espanjasta, Hollannista, Sveitsistä, Ruotsista, Saksasta, Englannista, Karibialta ja Meksikosta. On niissä aksenteissa ymmärtämistä :D



Nyt alan etsimään jostain sinitarraa niin saan laitettua uuden adventtikalenterin seinälle (kiitoksia vaan Suomeen!). Täällä oon nähnyt vaan suklaakalentereita. Joulu on ihan kohta! Ihan kamalaa miten äkkiä aika menee. Oon ollut täällä jo kaksi kuukautta...Eikä oo kaduttanut yhtään. Ehkä oikeasti elämäni paras päätös. Kun ei oo mitään hajua mitäs haluaisi muuten tehdä. Kertokaa joku mulle...Muuten jään tänne :) Ja tämä oli vain puoleksi vitsi.

Seuraavaa palkkapäivää odotellessa

Tänään toinen vapaapäivä ja heräsin jo kahdeksalta kun Eva ja Elodie meuhkasi jotain niin isoon ääneen ja huudatti telkkaria ennen kun lähtivät töihin. Sitten jos me Suusin kanssa puhutaan normaalisti illalla niin heti ollaan koputtelemassa seinään. Ärsyttää lievästi. No katoin Serranon perhettä, minkä en tienny edes näkyvän täällä mutta toisaalta ennen heräsinkin normaalisti aina puolen päivän maissa. Nyt ainakin ne pari viikkoa eteenpäin mitä tiedän, oon töissä heti aamusta.

Tänään oli (harmaa) Pariisi-päivä. Mietittiin aamulla Suusin kanssa varmaan kaksi tuntia, että mihin mentäisiin. Ei millään meinattu keksiä mitään. Ei jaksanut mitkään turistirysät kiinnostaa (tosin Sacré Coeurin katutaitelijat olis ehkä ollut kiva nähdä. Haluan mun muotokuvan seinälle:D). Harkittiin jopa joitain musikaaleja tai sirkusta mutta ajat ei sopineet. Eli mitä jää jäljelle? Shöppäilemäänhän me painuttiin Chatelet Les Hallesiin. Rahaa paloikin ihan kivasti. Sain ostettua itelleni ihanan valkoisen villaneuleen, kuvakortteja vieläkin valkoiselle seinälle ja koruja. Vielä kun käytiin hakemassa kotimatkalle irtokarkkeja niin päivä oli pulkassa.

Eilen kun käytiin puistossa niin tuli niin hyvä fiilis, kun kävin Emporiumissa tuttuja moikkaamassa. Team Leader Alaa on tosi Suomi-fani ja hehkutti innoissaan miten uskomatonta on, että joku sen tuttu oli buukannu lennon Pariisista jotain kautta Mikkeliin parillakymmenellä eurolla. Juu. ihmeellistähän se on. Mä onnistun jotenkin aina maksamaan ne huippuhinnat. Adventurelandissa törmäsin sattumalta yhteen pari viikkoa sitten lähteneeseen ex-työkaveriin, josta on nyt kovaa vauhtia tulossa myös team leader. Kiva oli nähdä :)

Huomenna taas alkaisi työviikko. Tosin ensi viikolla mulla on vapaat ke ja to eli vaan neljä päivää töitä ennen sitä. Ei hitsi mun piti pestä tänään taas pyykkiä. No pistän aamulla likoamaan.
Nyt iltapalalle ja nukkumaan.

Il fait beau

Jee! Tänään vapaapäivä ja oli aurinkoista ja lämmintä! Eipä oo sellasta tapahtunukaan vähään aikaan. Aamulla kävi jotkut miehet puhdistamassa meidän ja naapureiden sohvat. Sellastakaan ei vissiin oo vähään aikaan tapahtunut. Ihan kiva. Nyt siinä viittii istuakin.
Jääkaapissa ei oo vähään aikaan ollut yhtään mitään (lakko, ei päästä bussilla kauppaan) joten oli pakko Suusin kanssa lähteä kävellen. Ei varsinaisesti mikään ÄLYTTÖMÄN pitkä matka mutta kiva raahata isot kassit sitten takaisin. No oltiin päästy puolimatkaan, kun vastaan tulee vaaleanpunainen Pep'sin bussi n. 34. Meidän bussi! Ilmeisesti johonkin sopimukseen on päästy ja ainakin osa linjoista kulkee. Oltiin kuitenkin reippaita ja käveltiin takaisinkin. Ei tuu hirveemmin tätä liikkumispuolta muuten niin harrastettua. Mun paikallisen plussa-kortin pistemäärä on muuten jo lähellä viittäsataa, jonka ylitettyä saan jonkun lahjan...jänskää :)

Kun oltiin kerran kummatkin Suus ja mä vapaalla ja oli nättiä niin päätettiin lähtä puistoon. Kamera tietysti unohdettiin kummatkin. Harmi. Siellä kun on nyt kaikkia ekstra joulujuttuja. Käytiin kattomassa Mickey's Winter Wonderland -jääshow :P Jossain vaiheessa nyt on Pariisissa se varsinainen Disney On Ice -show (minkä oon äidin mukaan joskus käynyt kattomassa - niin kerran väitit - mutta varmaan kyllä muistaisin..) mihin päästäis kovilla alennuksilla. Saa nähdä. Oli kiva päivä. Kierreltiin ympäri puistoa tuttuja moikkaamassa ja lopuksi vähän shoppailtiin Emporiumissa. Huomenna mennään Pariisiin (tällä kertaa ei turistikierrokselle. Joka toinen kerta turistimeininkiä, joka toinen "todellista" Pariisia) JOS junat kulkee.

Nyt pitää tehdä äkkiä varaukset netin kautta joulupippaloihin Studioille. Toivottavasti ollaan ajoissa. Muuten joudutaan soittamaan. Non, merci.

"Chante, c'est Noël, sing along, sing a song of Christmas!"

Väsyttää ihan hulluna. Oon tällä viikolla nukkunu viiden kuuden tunnin öitä. Nukkumaan meen (suht) ihmisten aikoihin mutta jostain syystä saan vaan aina varata ainakin tunnin ennen kuin oikeesti nukahdan. Sitten on kiva aamulla herätä kännykän piippaukseen kuudelta tai puoli seitsemältä. Työt alkaa vasta puoli kymmenen jälkeen - huomenna myös - mutta niillä poikkeusbusseilla on niin järkyttävän kivat aikataulut...Lakkoon tuli ainakin kolme päivää lisää. Saa nähdä sitten sen jälkeen.

Alotin siis tänään Chalet Noëlissa. On se vaan niin tunnelmallinen paikka. Pitää ottaa joskus kuvia ja laittaa tänne. Asuna on sellanen keskiajan talonpoikaistyylinen (piika)asu mutta on oikeestaan ihan ok. Sopii ympäristöön. Sininen hame, valkonen paita, sininen liivin tyyppinen juttu, esiliina, vihreä villapaita (niistä ei näköjään päästä eroon missään) ja takkina tummanvioletti hupullinen kaapu, josta tulee mieleen hobitit:D Sitten on lisäksi huivi, hanskat ja pipo ettei varmasti palele. Lisäksi on hyvät lämmittimet. Vaihdoin kengiksi taas ne isoäidin perinteiset. Ne jotenkin passaa nyt kokonaisuuteen paremmin ku mustat korkkarit.
Kaikki on ihan kivoja Chaletissa ja tutustuinkin aika hyvin uusiin tyyppeihin (vanhoja tuttuja on siis kanssa ihan mukavasti). Johtuu ehkä siitä, että on pienempi paikka mutta esim. "duty"-tyypit - ei team leadereita mutta vähän ylemmässä asemassa - on jotenkin vastaanottavaisempia ja kärsivällisempiä ku Emporiumissa. Vaikka ei niidenkään kanssa nyt mitään isompia ongelmia ollut. Välillä ovat vaan (osa) vähän nokka pystyssä.
Olin koko päivän kassalla. Pienellä erolla Emporiumiin verrattuna. Kun siellä ruuhka-aikoina on pitkät jonot ja saa skannata tavaroita supervauhdilla (mistä kyllä ihan tykkään) niin tänään mun asiakasmäärä oli jotain kymmenen. Ja kun Emporiumissa normaali-iltana kassa on jotain muutamia tuhansia niin tänään sai luvusta vähentää yhden nollan. Eli lähinnä oli koko päivä seisoskelua. Johtui ehkä kyllä säästä. Kivaa tihkusadetta koko päivän. Ei ainakaan ollut hirveen kylmä. Se ärsytti niissä vanhoissa kassoissa, että tänään - en tiiä onko normaalistikin - oli koko ajan jotain ongelmia yhteyksissä eikä se rekisteröinyt kaikkia transactioneita. En keksi sanaa suomeksi. Eli siis päivän jälkeen kassassa oli aika paljon "ylimääräistä" rahaa, kun niillä ostettuja tuotteita ei oltu muka myyty. Mutta sama tilanne oli kaikilla muillaki. Toivottavasti sitä ongelmaa ei oo jatkuvasti.
Olin muuten alussa kateellinen kaikille hahmoille - tottakai -, kun niillä on "niin hauska työ" ja ite oon "pelkkä myyjä". No en oo enää. Bellen joulukylässä kun ollaan niin kyseinen prinsessa (ei kai se oikeesti edes sellanen oo?:)) kävi aina tunnin välein hyppelemässä siellä ja valokuvauttamassa itseään turistien kanssa. Mutta mahtaa olla tylsää. Oli jo vähän jäykän näköinen hymy loppupäivästä. En tiiä mitä ne muuten tekee. Paraatissa ne on joka päivä, seisoo hitaasti menevässä paraativaunussa ja vilkuttaa. Haastavaa. Sitä paitsi ne on ärsyttäviä. Ne on lähinnä brittejä, joiden "ei tarvi" osata ranskaa, kun ovat "paraatihahmoja" ja siksi muita parempia (heh heh). Kulkevat isolla porukalla nokat pystyssä back stagella ja pitävät hirveetä meteliä. Pointsit laskee mun silmissä joka päivä. Ei niiden työ oo mitään oikeeta työtä verrattuna meihin.

Toivottavasti huomenna paistaa aurinko niin voisi olla vähän enemmän asiakkaita. Torstaina ja perjantaina oonkin taas vapaalla. Nyt suihkuun ja nukkumaan. Aamulla sitten reippaana kuuden jälkeen ylös. Saa nähdä miten onnistuu...
Keskiajan joulumarkkinat odottaa :D

Juoskaa, DOS-käyttöjärjestelmä tulee!

Kiva fiilis :)

Tänään palattiin alkupäivien tunnelmiin, kun oli taas kassakoulutusta. Kello oli herättämässä kuudelta, koska bussi (joka aikataulun mukaan menisi pleiadesin ja louisianen kautta, siksi matka kestäisi melkein tunnin) tuli klo 07.20 ja olisi perillä klo 08.10. Eihän täällä mihinkään aikatauluihin saisi niin sokeasti luottaa. Bussi kyllä tuli ajallaan mutta se ei ollut normaali disneyn kaupunkibussi vaan ainakin kymmenen metriä korkea pitkänmatkan luksusbussi. Eli se bussi joka menee suoraan boiseriesta Chessyn asemalle. Kuudessa minuutissa. Nuokuin sitten Imaginationin penkillä puolitoista tuntia (no join vähintäänkin tazza-kaakaoon verrattavaa chocolatia eli ei hätiä:P) ennen ku pongasin mr. bean -Yannin ja lähdettiin yhdessä Minnie-bussilla 101 dalmatialaista -rakennukseen harjottelemaan antiikkikassan käyttöä. Antiikkinen ei oikeastaan edes riitä sitä kuvaamaan...Tämä loota on jotain neliömetrin kokoinen (no ainakin melkein) ja sairaan ruma. Ei mikään tietokone vaan perinteinen ikivanha rötiskä. Sen käyttö on sitäpaitsi sata kertaa vaikeempaa ku uuden tietokonekassan. Ja kaikki toiminnot tehdään vieläpä eri järjestyksessä ku toisella. Sitten kun tulee virhe (ja niitähän tulee) niin ei voida tehdä mitään itse vaan soitetaan team leader apuun, joka mitä suurimmalla todennäköisyydellä ei ole Fantasylandissa edes samassa kaupassa vaan koko alueen toisessa päässä. No kaksi kuukautta sinne tänne. Oli muuten yksi valtava ero edellisiin koulutuspäiviin verrattuna. Hoksasin vasta, kun olin istunut kahdeksan tuntia tunnilla, että olo oli yllättävän virkeä. Johtui nimittäin siitä, että tällä kertaa (ihan huomaamattani) ei ollut tarvinnut edes panostaa kuullunymmärtämiseen vaan ymmärsin käytännössä kaikki tosta vaan!!! Jes! Jotain edistystä. Puheentuotosta nyt en sano mitään.

Päivän jälkeen tein vielä reippaana tyttönä ISON mutkan (oikeastaan kaksi, eikä se toinen kaduta yhtään:)) puistoon ja Fantasylandiin Sir Mickeyhin tsekkaamaan huomisen aikataulut. No Vincenthän se siellä vastaan käveli ja tarjoutui viemään mut kierrokselle. Vähän ihmettelin kun mentiin ulos mutta selvisi, että en itse asiassa olekaan siinä kyseisessä kaupassa töissä (leimaan vaan kellokortin siellä ja kassa menee sinne). Mun työpaikka on Bellen joulukylä - Chalet Noël - ulkona puistossa. Voi että oli ihanan näkönen varsinkin pimeällä kun oli jouluvalot ja kaikki. Se on siis sellainen "maalaiskylä", jossa myydään kaikkea joulukamaa. Tosi tunnelmallinen, ja mikä parasta, siellä on mun Yannin ja Isolden lisäksi kanssa Davy ja Brice Emporiumista. Muutkin tuntui tosi kivoilta. Ainut miinus (kylmän sään lisäksi, no onpahan joulutunnelmaa ja on meillä kaikki tarvittavat vaatteet) on se typerä kassa. Uudessa kassassa on kosketusnäyttö ja kaikki. Tästä romuläjästä tulee lähinnä mieleen kun joskus ekalla pelattiin koulun atk-tunnilla Keeniä ja Matikaista. Ja tässä tapauksessa ei aika kultaa muistoja. Tai edes hopeoi ja pronssaa. Ruoste on ehkä oikea sana.

Nyt lähden keittään makaronia. Muuta ei oo. No huomenna ehkä pääsee kauppaan kun junat taitaa jo kulkea. Ehkä jopa bussitkin. Se nähdään aikataulun mukaan viimeistään yhdeksältä aamulla. Epäilenpä.

Huoh. Tänään oli sitten vika päivä Emporiumissa...Mutta ainakin (ehkä) varmistui, että palaan takaisin sitten muutaman kuukauden päästä. Team leader Caterina nimittäin sano, että "sähän oot siis menossa sinne vaan jouluksi, eikö?". Kyllä, jos se on musta kiinni. Ellei jotain ihmeellistä sitten tapahdu Sir Mickey'sissä...Kävin tänään tsekkaamassa paikan ja hakemassa työaikataulut. Ihan kiva. Ei siinä mitään. Luulin alottavani siellä jo huomenna mutta tänään sanottiin, että mulla ja Yannilla (mr. bean) on huomenna kassakoulutusta - taas mutta tällä kertaa hypersuperultramoderni kassatietskari (jota osaan muuten käyttää vaikka silmät sidottuna :D) vaihtuukin aataminaikaseksi rötiskäksi. Odotan innolla. Varsinkin kun mun pitää olla huomenna paikanpäällä (rakennus 101 dalmatialaista) kello yhdeksän aamulla, mikä tarkoittaa, että bussi lähtee boiseriesta klo 7.20, mikä taas tarkottaa, että herään kuudelta. Jes. Siksi en roikukaan koneella enempää vaan painun heti suihkuun ja nukkumaan. Huomiseen.

Kuka tiskaisi astiat?

Vitsi ku lösö päivä. Potkin ite itteni ylös sängystä kahdelta päivällä ja vaihdoin ihanat pyjamahousuni kylmiin mustiin. Vapaapäivinä ei oo siis MITÄÄN tekemistä. Siksi valitsin kahdesta vaihtoehdosta enemmän äksöniä vaativan ja ajattelin lähteä puistoon - tai oikeastaan disney villageen ettimään jotain leffaa tällasia päiviä varten. Toinen vaihtoehto oli siis jäädä völlöttämään sänkyyn. No menin vartin yli kaksi pysäkille, kun puoli kolmelta tuleva bussi on aina etuajassa. No eipä ollut tänään. Porukkaa kerääntyy boiserien eteen mutta bussia ei näy. Kaupasta tuleva nainen kiertää meidän kaikkien kohdalla suklaakonvehtilaatikon kanssa. "Vähän lämmikettä" :). Ja sehän kelpas. Sää on muuttunut ihan törkeen kylmäksi. Loppuviikoksi onkin luvattu jopa pakkasta. Oltiin siis kylmässä ja bussi on ties missä. Alko olla tosi ärtynyttä porukkaa ympärillä, kun joutuivat soittelemaan team leadereilleen, että myöhästyvät töistä. Onneksi olin vapaalla. Huomenna pitää varmaan varmuuden vuoksi ottaa yhtä vuoroa aikasempi auto. No se bussi tuli sitten kolmen jälkeen. Hurraa.

Ei löytynyt leffaa ja meinasin jäätyä pystyyn. Ei hirveästi huvittanut jäädä odottamaan samantien uudestaan bussia eli lähdin Studioille, kun se oli kahdesta puistosta lähempänä. Kävin kattomassa Animagique-show'n jotain neljättä kertaa kun piti päästä johonkin lämmittelemään. Sitten raahauduin asemalle, jossa vasta sillon huomasin, että hei, junathan kulkee taas. Kiva. Oltaisiin voitu mennä tänään Val d'Europeen vaikka shoppailemaan (talvikengät, tarvin talvikengät) eikä vaan lojua koko päivää sängyssä tietokoneella. No ensi viikolla sitten.

Sain kuitenkin yhden etapin suoritettua tänään. Vaatteet on puhtaana kaapissa (huomenna saan niistä ehkä joitain päällekin asti). Osasin käyttää jopa kuivausrumpua. Hurraa ja eläköön. Pitsan poltin tänään uuniin kun vaan unohdin sen sinne. Ei tuu mitään. Ehkä tää johtuu niistä lakoista. Kun tietää, ettei pääse mihinkään niin ei jaksa ajatellakaan mitään. No nyt pääsee ainakin junalla. Ja bussillakin ehkä viikon päästä. Mutta pakko sanoa, etten yksin oo tällanen vätys. Suus ja Elodie on lojuneet koko päivän pyjamassaan. Mulla on sentään tuulihousut.

Huomenna töihin. Luojan kiitos.

Testing, testing

Käveltiin sitten Suusin kanssa tänään Championiin ruokaostoksille. Bussilla tosiaan päästään vaan toisiin residensseihin ja Disneyyn. Ei siinä mitään. Matka oli yllättävän lyhyt, kesti jotain 15 min. Menomatka siis. Tulomatka oli yhtä tuskaa viiden kassin kanssa. Onpahan nyt ruokaa ja vessapaperia. Kova hinta kyllä maksettiin. Ei tosin rahassa. Saatiin Ranskan tyyliin kaikki kaksi kertaa halvemmalla ku Suomessa. Nyt ei vaan oo käsissä tuntoa eikä ne nouse ilmaan. Ehkä sitten taas huomenna.

Disneyssä tehdään aina muutaman kerran vuodessa kielitestejä ja on mahdollista saada sellaset kivat liput rinnuksiin. Ranskaa ei onneksi testata, kun sitä "osataan automaattisesti". Heh heh. Periaatteessa olisin voinut kokeilla ruotsin ja saksan testiä mutta vaikka olisin sattunut läpäisemään (no en) niin sitten mun tosiaan pitäisi osata niitä. Eli jos lippu on paidassa niin on vähän nolo kun ei sitten ymmärräkään mitään. Enkun läpäisin puhtaasti (:D) - puhuin kyllä omasta mielestä paremmin ku testaajamies. Se oli kyllä tosi symppis kaveri. Kun Suusin testaaja kyseli siltä sen kaupan historiaa yms. niin multa kysyttiin, että "ootkos Englannissa käyny? Tykkäätkö englantilaisista?". Hymyilin valloittavasti ja vastasin pitkiä lauseita. Oon kyllä tosi tyytyväinen itteeni. Suomea puhuvia ei yllättäen löytynyt mutta lipun saan silti. Uskoivat, että kyseistä kansalaisuutta edustan. Viikon päästä pitäisi sitten lippujen ilmestyä rintapieleen. Cool.

Testiin mennessä myöhästyttiin muuten muutamalla sekunnilla siitä normaalin vuoron korvaavasta disney-bussista (ne ei odota), jolla kymmenen minuutin matka kestää viis kertaa kauemmin. Ja onneksi myöhästyttiin. Takana odotti nimittäin toinen bussi. Se oli sellanen tavallinen iso turistibussi - ei kaupunkibussi - ja siksi sitä ei ehkä disney-bussiin mennyt porukka ollut huomannut. Auton ikkunassa oli nimittäin kyltti Boiserie-Chessy. Ilman mitään muita asuntoloita sun muita. Se kulkee kyseistä väliä kans jatkuvasti ja KUUDESSA MINUUTISSA. Vähänkö huippua.

Nyt toimii mun paikallinen visa electron. Uus kännykkä pitäisi ehkä jossain välissä ostaa. Katotaan nyt tässä joskus. On mulla aikaa.

Ai niin. En oo muistanutkaan kertoa. Täällä kävi lokakuun puolessa välissä joku näyttelijä High School Musicalista, jos joku tietää kyseisen leffan (mä en nimittäin tiedä siitä yhtään mitään mutta on täällä aika iso juttu). Kävi vissiin meidän kaupassa ja juttelinkin sen kanssa. En yhtään tunnistanut. Kuulin siitä vasta jälkeenpäin yhdeltä työkaverilta (tarkka lainaus menee, että "voiluojavoiluojavoiluoja"). Ok. Jään odottamaan Johnny Deppiä.

39 päivää jouluun :)

Nyt oon oikeestaan jo aika innoissaan siitä työpaikan vaihdosta. Tai en nyt sentään innoissaan mutta ei enää ahdista niin paljon. Kaikki vaan tuntuu olevan niin kateellisia mun lähdöstä ja kehuvat uutta paikkaa sen verran, että kai niiden puheissa pitää jotain perää olla. Sitä paitsi Emporiumissa on ihmiset vaihtunu ihan hulluna, ja vaikka sinne jääkin vielä paljon hyviä tuttuja niin liikaa on jo lähteny pois. Eli vähän valoisampi on mieli ja ootan joulua Fantasylandissa :D
Muutenkin ootan joulua ihan hirveesti. On koko ajan niin jouluisa olo! Puistossa sataa lunta joka päivä (:D) ja jouluparaatissa on joulupukki, lappalaisia ja oikea poro! Ja Emporiumin kamala tavallinen taustamusiikki on vaihtunu joululauluihin...aah..Illan normaali iltashow (linna valaistaan ja muuta vastaavaa) on kanssa jouluaiheinen ja kun valot sammutetaan ja linna näyttää hohtavan kuurasta ja keskusaukio peittyy lumeen niin kaikki pelit sammutetaan ja kuunnellaan joulukuoroa, joka laulaa perinteisiä ihania joululauluja samalla kun sataa hiljalleen lunta...tulee jotenkin tosi rauhallinen olo eikä yhtään muista että on huvipuistossa. Voi että joulu on parasta aikaa vuodessa.

Töissä menee ihan mukavasti, varsinkin nyt kun yrittää ottaa siitä kaiken irti. Uusia team leadereita on tullu roppakaupalla, joista en välttistä niin perusta. Siksikin on ihan kiva vaihtaa Sir Mickeysiin, jossa on vanha kunnon Vinski:) Eilenkin tuli niin hyvä olo, kun oli jotenkin tympeä päivä uusien kanssa mutta illalla lähtiessä törmäsin pitkästä aikaa Vincentiin, joka antoi uudet työaikataulut. Ne kaksi muuta, jotka sinne tulee kanssa ei oo niitä parhaita kavereita mutta tuttuja kummiski (tosin toinen on täsmälleen mr. bean kaksikymppisenä, ette uskoisi vaikka näkisitte..). Ehkä kaikki on sittenkin ok.

Tänään töiden jälkeen Guglielmo pyysi mut yhdessä sen kavereiden kanssa niille syömään. Sekin asuu vain parin asunnon päässä meistä enkä yhtään tiennyt. Opetin sille bussissa suomea ja yhtäkkiä edessä istuva tyttö alkoi nauraa hulluna. Se osoittautui suomalaiseksi Heiniksi (mikä oli italiaanosta jotenkin tosi hauskaa kun on niin samanlainen nimi ku mulla, "Onko kaikissa suomalaisissa nimissä vain eri eka kirjain?") ja asuu kanssa boiseriessa.
No syötiin siis "gujjelmon", sen italialaisen kämppiksen ja kahden ranskalaisen kaverin kanssa pastaa, pinaattipekonipiirasta (joo oli se hyvää) ja jotain muuta juttua. Kivaa vaihtelua perinteiselle istunkoneellajamurustelenpaahtistanäppäimistölle -illalle.

Huomenna taas vapaata. Mitähän sitä teksi. Kaksi vaihtoehtoa - istun päivän kotona tai meen puistoon. Muualle en nimittäin pääse. Perhanan joukkoliikennelakko. Pahimmassa tapauksessa kestää tammikuun alkuun. Odotamme innolla.

Ranska-Italia 6-0

Olipa ihana mennä tänään pitkästä aikaa töihin Emporiumiin...olin siellä viimeksi keskiviikkona. Suuskin kävi tänään perheensä kanssa mua moikkaamassa ja kauhisteli meidän ruuhka-aikaa ja väenpaljoutta. Mua vaan nauratti. Tunnen kyllä oloni niin kotosaksi siellä :) Sunnuntaihin asti...Kuulin tänään että Vincent oli siksi pyytäny mua mukaan sen uuteen kauppaan kun kuulemma pitää musta niin paljon, että haluaa mut jouluksi pois emporiumista. Ajatteli kuulemma mun parasta. Tiukkasin heti, että luuleeko tyyppi, etten pärjää siellä jouluruuhkassa. Sain takaisin vakuuttelut ettei kyse tosiaan oo siitä, vaan että siellä oikeesti on la merde jouluna eikä kukaan halua sillon siellä olla. Ok. Kelpaa. Tiiän nimittäin ne kaksi tyyppiä, jotka on kans tulossa mukaan ja Vincent oli eilen niille sanonut (olin vapaalla), että haluaa mukaan kolme hyvää työntekijää. No problem (tai non problemo, niinku italialainen kollegani Claudio sanoo, kun ei ymmärrä mitään ja vaan hymyilee).

Huomenna alkaa siis taas vaihteen vuoksi bussilakko. Töihin kuljetaan Disney-bussilla. Eli jos työt alkaa yhdeltä, niin kuin huomenna, niin pysäkillä seistään puoli kahdeltatoista. Jees. Tosin luulen, että alotan yhdeltä. Laitoin muka illalla ylös mun työaikoja mutta en keskittynyt ja unohdin vieläpä lapun työkamppeiden taskuun. Pitää varmaan varmuuden vuoksi ottaa edellinen bussi. Eli herään siinä kuuden maissa tai jotain. Oikeastaan lakko alkoi tänä iltana kello 00.01. Ei tullut ongelmia kun pääsin työkaverini Romainin kyydillä, joka toi porukkaa boiseriehen. Samalla kyydillä tuli mm. jo em. Claudio. Ihme jätkä. Sellanen perusitalialainen lipevyys, jotain 28 v. (en oo varma kun se puhuu mulle aina italiaa, vaikka kuin sanon että vaihda nyt jätkä ranskaan tai enkkuun ja äkkiä). Yritti saada mua, Adelaa ja Romainia "ilta-aperitiiville" sen asunnolle. Romain totesi, että sen täytyy ajaa auto kotiin. Mikä onkaan italiaanon vastaus? "Ai onko se ongelma Ranskassa?". Jessus. No toisaalta, oon kyllä ollut Italiassa ja maan mentaliteetti (ja ihan yleistettynä) ei oo ihan samalla tasolla sivistysmaiden kanssa. Aivan. Italia ei niihin välttämättä mun listassa lukeudu, nim. Pidättelen mieluummin koko päivän, kuin käyn vessassa lattiaan hakatussa reiässä torakoiden ja muiden syöpäläisten keskellä.

Nyt nukkumaan. Mutta ensin Onnea isälle! En oo unohtanut. Aioin soittaa tänään just ennen töihin lähtöä. Samaisella hetkellä päätti kuitenkin mustekynä hajota valkoiselle paidalleni ja muutamat saakutaperskutat ja lattialle levinneet pesuaineet myöhemmin olin jo myöhässä aikataulusta. Mutta onnittelut siis kotiin. Pitää joskus yrittää löytää aikaa puhua jopa puhelimessa. Oon niin kiireinen uranainen nykyään. Joopa joo.
Kauniit unet kaikille.

Hyvän päivän ilta

On jo monta päivää ollut jotenkin joulufiilikset. En todellakaan tiiä miksi. Lunta ei oo tulossa ja tänään aurinko paistoi koko päivän lämpimästi, tosin oli kylmä tuuli. Puistoa on kuitenkin alettu jo valmistella jouluun. Vielä osittain eristettynä on valtava joulukuusi ja muuta joulukamaa. Suus toi Hollannista meidän huoneeseen sellasia punasia valo-oksia, jotka on ihanan näkösiä lasimaljoissa.
Tykkään ihan hirveesti joulusta. Vuoden paras aika. Saa nähdä, miten sujuu tänä vuonna..Töissä varmasti oon ja niin on muutkin. Kyllä me jotain yhdessä kämppisten kanssa aiotaan tehdä. Tänään just tajuttiin, ettei olla ikinä tehty mitään oikeesti yhdessä (eikä ne edes ennen ku mä tänne tulin). Eva keksi, että jonain iltana lähdetään puistoon vasta uudelleen avattuun ravintolaan Adventurelandiin. Sellanen Aladdin-tyylinen. Kuulemma tosi hyvä buffetti. Saadaan vieläpä se cast member -alennus:) Vaikka oon kyllä muutenkin syöny täällä tosi hyvin. Ruoka on ihan sairaan halpaa Suomeen verrattuna. Oon tosi ylpeä itsestäni kun tänään tein äitin reseptillä spagettia ja pekonikastiketta ja maistuipa vielä ihan oikealle! Pitää alkaa kokkaamaan enemmän. Täällä saa supermarketista kaikki ainekset ihan tuoreena, esim. (en siis todellakaan tätä aio kokeilla) altaassa uiskentelee vielä eläviä hummereita ja kaikkea. Lihatiskissä myydään kiinalaista ruokaa. Nams :P

Nyt on eka palkkakin sitten tilillä. Sitä juhlistaakseni (pystyn tosin käyttämään paikallista visa electroniani vasta kahden päivän päästä eli rahat meni Suomen tililtä) shoppailin putiikissa nimeltä Maisons du Monde - paikallinen Indiska -, joka on tosi paha paikka mun lompakolle...Ostin ihania ikkunaan ripustettavia pitkiä helmihelyjuttuja, ihania perhoskoristeita, sinisen lootuskukka-mallisen kynttiläalustan ja ruskean poppanaliinan. Alkaa munkin puoli huonetta näyttää vähän asutummalta. Vaikka ei vielä tarpeeksi. No sitten kahden päivän päästä.

Kuumaa vettäkin tulee taas. Mainittiin asiasta respassa ja kohta ovikello soikin ja joku mies tuli vähän rappaamaan boileria. Homma hoidossa. Suus, tämä mun huonekämppis oli muuten asunut ilman kämppistä (siis Eva ja Elodie kuitenkin toisessa huoneessa) jotain puoli vuotta ennen ku mä tulin. Tänään selvisi miksi. Eva tuntee hyvin Boiserien sisäänkäynnillä tulevia ja meneviä vartioivan nuorehkon miehen, joka pystyy jotenkin vaikuttamaan asukkaisiin. No Eva oli sitten hänelle sanonut, että älä päästä meidän asuntoon ketä tahansa (toisin sanoen italialaisia tai brittejä). Oli valinnut mut, kun kuulemma näytin kivalta "ulkoisesti ja sisäisesti" (?). Tulipa hyvä fiilis :) Ja muutenkin se aina kuulemma kyselee Evalta, että "onko suomalainen kämppis kotiutunut hyvin" ja muita kuulumisia. Evalla on kyllä aivan hulluna kaikkia kontakteja täällä. Ja Evan kämppiksethän ottaa niistä kaiken hyödyn irti :D

Vielä on vähän epäselvää mitä meinaan tehdä tän mun sopimuksen kanssa. Alunperin oli tarkotuksena, että palaisin Suomeen joskus huhti-toukokuussa. Kuitenkin on vissiin silleen, että jos olisin täällä yhteensä ekaks yhdeksän kuukautta niin sitten mulla olisi paremmat mahdollisuudet jatkossa "edetä" täällä jos niin haluaisin. Joku sano, että jos lopetan ennen yhdeksää kk niin en välttämättä voi (halutessani) palata tänne muutamaan vuoteen. En oo varma onko näin. Pitää tarkistaa. Voin kuitenkin ottaa joitakin viikkoja palkatonta lomaa. Pääsykokeita kun pitäisi vielä joitakin Suomessa tehdä. Mutta ehkä jos sitten kesällä täyttäisin ne yhdeksän kuukautta...En tosiaan vielä tiedä. Ei kannata Suomessa tästä vielä ajatella mitään.

Oon ihan typerä. Tänään ja huomenna on vapaapäivä mutta mieli tekisi vaan töihin. Tai ainakin mennä puistoon ja roikkua emporiumissa :) Ne ihmiset siellä sen tekee. On ikävä niitä, jotka on jo lähteny. Toivottavasti joskus vielä nähdään.

Selvisi se bussilakkoasiakin. Meidän linja kuuluu siihen ja aloittaa vieläpä maanantaina kun muut alkaa tiistaina. Mutta no problemo. Disneyn oma bussi kuskaa kaikkien kolmen residenssien asukkaat töihin ja takaisin. Huono puoli on vaan siinä, että menomatkalla se tulee ekana Boiseriehen, sen jälkeen hakee muut Pleiadesista ja Louisianesta. Eli normaali kymmenen minuutin bussimatka on nyt 50 min. Tulomatkalla ollaan kuiteski eka pysäkki.

Nyt taidan mennä tekemään hedelmärahkaa. Luulin ostaneeni kermaviiliä. Ei siinä mitään. Mulla on iso läjä ranskan supervauhdilla pilaantuvia hedelmiä, jotka pitää saada pois nurkista.

On jotenkin kivan rauhallinen olo. Huomenna on vielä vapaata. Taidan käydä ostamassa puistosta yhden cd:llisen leffamusiikkia. Emporiumista tietty :)

No voi perhana. Tiistaina alkaa taas joku bussilakko. Näin etukäteen tiedettynä kestää kuulemma torstaihin mutta joku sanoi, että voi venyä jopa kahden viikon mittaiseksi. Ei oo vielä varmaa kuuluuko meidän käyttämä bussifirma siihen. Jos näin on niin pahimmassa tapauksessa kävellään kaksi viikkoa töihin. Ei oo niin kiva sillon kun työt alkaa aamulla kahdeksalta tai loppuu illalla yhdeltä.
Kuumaa vettä ei oo tullu eilisen jälkeen. Postikin kulkee niin hyvin, että itkettää.

In a galaxy, far far away...

Istun bussissa kello yhdeksän kaksikymmentäviisi (joo se on iso ponnistus mulle) ja aattelen, että pitää ottaa kaikki irti viimesistä emporiumin viikoista. Sitten Suus, joka meni edellisellä bussilla lähettää viestin, että "lue taulu costumingissa. et oo töissä tänään emporiumissa." Just joo. Mitä ihmettä? Joo eli kuten on tullu jo tämäkin asia ilmaistua muutaman kerran, niin disneyssa ollaan sen verran liikkuvaista sorttia, että voidaan tehdä päiviä myös muualla ku varsinaisessa omassa työpaikassa. Onneksi myös Cyrille oli määrätty täksi päiväksi samaan paikkaan mun kanssa eli Discoverylandiin Constellations-putiikkiin. Se on kiva tyyppi. Ehkä parhaimpia kavereita emporiumissa. Se ei tosin ollut huomannut taulua vaan oli vetänyt päälleen empun kostyymit ja mennyt sinne. Sitten sen oli pitänyt kävellä takaisin imaginationiin vaihtamaan kauniin pojan kamppeet järkyttäviin avaruustyyppisiin retkuihin. Mäkin jouduin vaihtamaan ihanan pinkin hameeni (oon jo ihan tykästyny siihen ja varsinkin mustaan vyöhön:)) ihan karseisiin likaisen ruskeisiin housuihin, sini-puna-vihreään paitaan ja liian isoon takkiin. Nyt viimeistään sanon, että mun normaali puku rules!!! Täällä on vielä vaatteissa (ehkä vaan disneyssä) sellanen hauska juttu, että vyötäröalue housuissa on oikeasti viis numeroa pienempi ku muu osa. Eli saa ottaa melekosen ison koon, jos meinaa saada vetoketjun kiinni mutta sitten kävelläänkin haarukset polvissa. Erittäin viehättävää. Kyllä hame on mun juttu.

Itse Constellations on sellanen avaruuskauppa Space Mountainin ja Buzz Lightyear -ajelun vieressä. Ehkä viidesosa emporiumista. Ei siinä mitään. Kassalla olin suurimman osan päivästä ja brittejä suurin osa asiakkaista eli ihan jees. Työkaveritkin oli ihan mukavan oloisia, kun ei oo koko ajan sellasta pientä stressiä päällä kun on pienempi putiikki. Silti. En vaan voi sille mitään mutta en hirveesti kyllä oota sitä aikaa kun vaihdan Sir Mickeyhin - kahdeksi kuukaudeksi, ei tässä vaiheessa enempää. Emporium on iso ja kiireinen mutta siksi siitä just tykkäänkin. Ja aina on jotain tekemistä. Tykkään jopa jollain tavalla sen team leadereista vaikka niistä ei aina niin hyvää kuulekaan...No ainakin Vincent tulee sitten kans uuteen kauppaan, mikä on kivaa, koska se on mun lemppari. Ja muutamia muitakin emporiumlaisia tulee mukana.

Iha hyvä päivä oli silti. Eikä yhtään haitannut, että jostain syystä täällä oli jonkin sortin erityispäivä ja ruoka imaginationissa oli ILMAISTA! Eikä mikä tahansa sapuska vaan iso gourmet-ateria KATKARAPUKOKTAILILLA, JUOMALLA, VALTAVALLA KAKKUPALALLA, LEIVÄLLÄ JA APERITIIVILLA :D

Mentiin vielä Suusin kanssa suoraan töistä Val d'Europeen ostaan ruokaa (näyttääpä typerältä tuon edellisen vaahtoamisen jälkeen). Huomenna ja ylihuomenna on vapaata. Sunnuntaina töihin - tällä kertaa toivottavasti sinne emporiumiin - kolmeksi. Ei paha.
Terkkuja Alavudelle. Ootte ihania <3

Ja kaikki muuttuu...

Nyt meni kaikki suunnitelmat totaalisesti uusiksi...Apua..Kahden viikon päästä lähden sitten Emporiumista. Potkuja en siis kuitenkaan ole saanut, pitänee heti selventää :) Kuten tässä oon jo muutaman kerran maininnut, niin porukkaa tuppaa lähtemään meidän kaupasta, mukana mm. yksi team leadereista Vincent. No tänään se tuli mun luo, että haluanko lähteä sen mukana Fantasylandiin. Se on kysynyt jotain muitakin, että ihan yksin en olisi sinne joutumassa. Tai siis se sano, että voin jäädäkin jos haluan mutta tarjoaa tällasta mahdollisuutta. Eli mun valinta. Kyseessä olisi sellanen konserni, johon kuuluu useita fantasylandin putiikkeja yms. ja vaihtelisin aina sijaintia. Toisin sanoen yhtenä päivänä esim. linnan myymälässä, toisena päivänä Pinokkion pajassa tai Tuhkimon kaupassa tms. Kaikki pieniä putiikkeja mutta olisi ainakin vaihtelua. Toisaalta ei emporiumissakaan tuu aika pitkäksi kun on kuitenkin isoin kauppa. Kaksi viikkoa olisin vielä Emporiumissa (josta mä tykkään niin hirveesti..) ja sen jälkeen siirtyisin main streetiltä fantasylandiin kahdeksi kuukaudeksi, jonka jälkeen saisin valita jäänkö sinne vai palaanko takaisin emporiumiin. Lupasin kyllä jo Vincentille, että voin lähteä sen mukana. Kokemuksiahan täältä ollaan hakemassa ja yleensä ei mun sopimuksella päästä kokeilemaan eri työpaikkoja. Ihan houkuttelevaa ja varsinkin kun muutakin porukkaa on meidän kaupasta häipynyt. Silti...sinne jää kuitenkin niin paljon hyviä tuttuja. Oon just vihdoin päässyt sisälle emporiumin jutuista ja tutustunut paljon paremmin kaikkiin ihaniin ihmisiin siellä. Ja nyt olisin kahden viikon päästä lähdössä. En kyllä yhtään tiiä mitä pitäis ajatella. Tai ajattelen lähinnä, että kyse on kahdesta kuukaudesta, jonka jälkeen voin palata takaisin jos haluan. Ja luultavasti haluan. Ja pitää vielä sanoa, että huolimatta kaikesta mitä oon aiemmin sanonu, niin emporiumissa on ehkä parhaat työasut. Ei millään tasolla verrattavissa fantasylandin ryysyihin (siis ihan oikeasti ryysyihin, keskiajan askeettiseen malliin). Tulee niin ikävä...

Nukkumattia odotellessa

No joo. Taas on kello viis yli yksi mutta ei vaan väsytä. Töihin kello 12.38. Eikä minuuttiakaan aiemmin tai myöhemmin (no oikeesti saadaan myöhästyä viis minsaa). Eli jos herään vaikka yhdeltätoista niin sitten mulla on tunti aikaa vätystellä. Riittää.

Tänään taas lähti kaksi tyyppiä uusiin maisemiin meidän kaupasta. Ja ensi viikolla Vincent the team leader. Vähän tympäisee. Onneksi suurin osa kuitenkin jää (ja halloweenilaiset lähtee huomenna, jee) ja onneksi on aina erittäin maittavat tarjoilut lähtevien kunniaksi:P Tänään oli perussipsien ja kokisten lisäksi erilaisia hedelmäpiirakoita ja flania eli sellasta hyllyvää (vanukas?)piirasta, joka on hyvää mutta josta tulee lähinnä mieleen mun nenän tuotokset viimeisen viikon ajalta.

Sain tänään ekan palkan! Jee! Saa kyllä odottaa muutaman päivän ennen kuin pääsen pankkiin. Vaikka on se jo näköjään odottanutkin. Kuoreen on merkattu päivämäärä 23.10. Hauska miten täällä suhtaudutaan tähän ajankuluun. No en nyt tiiä haittaako tuo. Oonhan itsekin aina niin minuutin päälle joka asiassa. Eikä mulla edelleenkään ole laukussa se lääkäripaperi, joka pitäisi olla service paiessa. Ja tiedän että kotona vietetään synttäreitä tässä kohta mutta ette kai tosissaan odota multa mitään kyseiseen päivään mennessä?
Mutta nyt voin siis alkaa shöppäileen. Tarviin ainakin uuden paidan, ehkä housut ja uudet kengät. Mulla on enää ballerinat ja korkosaappaat. Eli ei mitään "oikeita" popoja. No täällä ne on halpoja. En raaski oikeesti enää ostaa sitten Suomesta mitään. Ruokaankin voisi harkita kuluttavansa muutaman euron. Löysin äsken jääkaapin perältä eka viikolla ostamani salaatin, tomaatteja, juuston ja kinkkupaketin. Kaikki umpihomeessa. Täällä kyllä jostain syystä ruuat pilaantuu tavallista nopeampaa. Pari päivää sitten ostin banaaneja, jotka oli vielä vähän vihreitä ja nyt nekin on hyvää vauhtia matkalla roskiin. Eli täytyy kai elää säilykkeillä ja vakuumipakatuilla lisäainehirviöillä. Vaikka enhän mä nyt loppujen lopuksi täällä kotona syö paljon muuta ku aamupalan (paitsi nyt kun sain ihanan pasta-pekonikastikereseptin:P). Tänään söin töissä paninin - ei verrattavissa suomalaisiin lätysköihin - ja vielä illalla kun kymmeneltä lähdettiin töistä, painuttiin suoraa päätä Imaginationiin syömään kanaa ja jotain mikä erheellisesti näytti perunamuusilta mutta oli todellisuudessa kaikkea muuta. Oon jo täysin tottunu siihen, ettei aamulla syödä paljon mitään, iltapäivällä sellanen "kevyt" ruoka ja sitten myöhään illalla herkutellaan kunnolla. Passaa mulle.

Pakko kai se on vääntäytyä nukkumaan, että jaksaa huomenna hymyillä kestohymyä silmät tuikkien. Taitavat vaan kiilua väsymyksestä. No oma on vika.

Au revoir G. et H. :)

Heräsin aamulla kello seittemän kun Suus räväytti valot täysillä päälle. Oli lähdössä kotiin Hollantiin pappansa hautajaisiin mutta nukku pommiin ja myöhästy Chessyyn vievästä bussista. Junaan se kuitenkin vissiin just ehti. Eipä sitä oo ainakaan näkyny. En saanut enää nukuttua kunnolla ja muutenkin piti yhdeksän jälkeen herätä. Tällä viikolla aloitan lähinnä aamulla, mikä on ihan kivaa vaihtelua. Pääsee aikasemmin pois. Vaikka onhan mulla yleensä aina koko päivää aikaa, kun alotan neljältä tai viideltä, mutta oon huomannu etten saa sillon aikaseksi mitään. Koko ajan vaan vilkuilee kelloa, että joko pitää lähteä.

Ei oo tulehdus vielä ihan hävinnyt. Oli vielä siihen malliin heikko olo aamulla. Ajattelin, että pitäisikö vielä jäädä yhdeksi päiväksi kotiin mutta menin kuitenkin töihin. Hyvä, että menin. Tänään oli nimittäin joidenkin tuttujen viimeinen päivä, mitä en etukäteen tiennyt. Nyt ainakin ehdin vielä nähdä ne. Silti vähän surullinen olo.

Tänään yksi työkaveri käveli vastaan ja tokaisi "iso muna". Anteeksi kuinka? Joku valopää oli ilmeisesti joskus opettanut kyseistä henkilöä "tervehtimään" suomeksi. Sanoin, että sano mieluummin "hyvää päivää". Täällä ollaan yleensä aika innostuneita opettelemaan suomea. Ite voisin alkaa petraamaan italiaa (no eka ehkä sitä ranskaa) kun sitä puhuvia täällä riittää. Tänäänkin alotti Claudio Sisiliasta, joka ei käytännössä puhu ollenkaan ranskaa. Sitten sain sitä olla koko ajan auttamassa (ei varsinaisesti haitannut) kun se kyseli multa ohjeita italiaksi. Justiisa.
Kassa oli neljä senttiä plussalla. Taas niiden typerien senttien takia, joita ei ikinä oo antaa takaisin. Kuka niitä edes haluaa.

Sinisiä punasia ruusunkukkia för alla skönä människor

Miksi kaikesta pitää tehdä niin vaikeeta? Sain siltä lääkäriltä viis eri paperia, jotka pitää käyttää töissä ja lähettää itse eteenpäin kahden vuorokauden kuluessa eli tänään. ja se paikka mihin paperit viedään onkin kiinni tänään ja huomenna. öhöm. No kävin aamulla töissä ja ne sanoi, että jos tarvin lisää sairaslomaa niin meen uudestaan lääkäriin ja hommaan uudet paperit. Olin nimittäin vielä aamulla sitä mieltä etten mee huomenna töihin. No en oo enää. Huomenna on siis sunnuntai ja lääkäri ei oo joko paikalla tai tuplasti kalliimpi. Eli huomenna töihin. Nyt vaan pitää keksiä miten saan ne paperit service paieen...äääh...

Oon tänään vaan kattonu youtubesta vanhoja tenavatähtiä :D miksi kaikki kahdeksan vuotiaat penskat lauloi aina vain jotain aikuisten vakavia iskelmiä? Loput oli romaneja, jotka veti, että tummat saapuvat taivaaseen tai jotain muuta vastaavaa. Oli siellä muutamia väriläiskiä niinku konsta hietanen tai CHRISTOPHER ROMBERG (joka lauloi vain kylläkin ruotsiksi kun ei kuulemma suomea osannut. oli kuitenkin simban ääni leijonakunkussa samoihin aikoihin :/) Ah, niitä aikoja...

Päätin, että kun Suomeen palaan niin alan samantien ottaa oikeesti ja tällä kertaa aktiivisesti laulutunteja. Täällä se ei varmaan oo mahollista. Tai pitääpä ottaa selvää. Nyt se on moi. Mut löytää facebookista.

Tässäpä kolmas päivitys tänään

Olipa lääkärireissu. Sovittiin tohtorin kanssa rehvit (tai siis ihana kämppikseni Eva sille soitti kun ranskankielinen on) vastaanoton ulkopuolelle puoli kuudeksi. Talsin sitten kymmenen minuuttia ko. paikkaan (täällä on äiti ihan Emmerdalen maisemat, samanlainen maaseutukylä) vain odottaakseni herraa ulkona kylmässä ainakin 15 minuuttia ylimääräistä. Vaikka aika pikaista toimintaa silti. Ranskassa kun ollaan. Ulkona sen takia, ettei paikka oikeasti ollut auki kun täällä on tänään pyhäpäivä. Sain silti ajan, kun lääkäriin on mentävä samana päivänä kun ilmoittautuu töihin sairaaksi. No tämä lääkäri sitten totesi, että tulehdus on (toinen kurkun imusolmuke tai mikä rauhanen lienee on eilen muuttunut kivan kokoiseksi) ja määräsi 5 paketillista lääkkeitä. Eikä tää oo edes mitään liioittelua. Seinän takana oleva apteekkikin oli tietysti kiinni eli jouduin lähtemään Val d'Europeen asti (kuumettakin on).
Bussissa sitten kuskisetä ystävällisesti (sarkasmia) ilmoitti, että bussi/junakorttini on vanhentunut. Sehän tosiaan on jo marraskuu ja mulla lokakuun kortti. Viimeiset eurot meni lääkäriin eikä tietenkään kortti käynyt. Vähän aikaa siinä mietittiin ja kun hartaasti lupasin mennä samantien perillä ostamaan uuden kortin niin matka pääsi jatkumaan. Aina ei niin nimittäin käy. Eilenkin yksi oikein terhakka virkaintoinen kuski juoksi yhden miehen perään bussin perälle eikä suostunut liikahtamaankaan ennen kuin äijä lampsi eteen maksamaan matkan. Myöhästyttiin kymmenen minuuttia mutta mitä uutta se on. Chessyn asemalla yritin ostaa automaatista uutta korttia, mutta mun kortti ei toiminutkaan. Vika oli kyllä koneessa. Tiskille sain jonottaa varttitunnin ja myöhästyin junasta. Niitä onneks menee aika tiuhaan. Ärsytti ihan hulluna kun viereisellä tiskillä oli aasialainen mies, joka yritti enkuksi varmistaa että oli menossa oikeaan paikkaan. Tosi tympeän näköinen ranskalainen myyjänainen ymmärsi mutta selitti kaiken ranskaksi. Mies oli, että "anteeksi en ymmärrä". Nainen tekohuokaili pitkään ja toisti koko ajan saman ranskaksi. Disneyssä kuitenkin käy aika paljon ulkomaalaisia ja suurin osa menee aseman kautta. Voisi sitä jotain opetella enkuksikin sanomaan.

Kävin sitten hakemassa ne 5 pakettia lääkkeitä apteekista (kyllä Suomi on kallis maa, täällä sen huomaa) ja menin Auchaniin ruokaostoksille. Yksi hurmaava miespariskunta yritti enkuksi etsiä sopivaa maustetta kalalle mutta ylläri ylläri, kukaan ei ymmärtänyt. En kyllä itsekään osannut valita sopivaa maustetta. Olivat kuitenkin tyytyväisiä kun yritin auttaa niin halusivat kantaa mun ostokset (banaania, jugurttia, mehua, säilykepaellaa/-lisukkeita ja suklaavanukasta :P).

Tämä ilta menikin lukiessa lääkkeiden annostusohjeita. Se on hauska miten lääkäri sanoo, että kaikkia otetaan neljän päivän ajan, sitten kirjottaa reseptin missä on ihan eri pituudet ja itse purkeissa ne lukee vielä kolmannella tavalla. Mielenkiintoista.

Huomenna pitää viedä lääk.tod. töihin ja sen jälkeen service paieen. Saan rahat takaisin muutaman kuukauden päästä. Hmmm....Nyt lähtee ilmeisesti automaattisesti käyntiin mun carte vitale eli paikallinen sos.turva.tunnusjutska. Tosin sekin vasta joulun aikaan. On tää kaikki tällanen niin monimutkaista. Nyt otan mun kaikki sata eri pilleriä ja meen nukkumaan. Ehkä vielä facebookiin :)

Nenäliinat ovat ystäviäni

En sitten menekään töihin. Parempi asiakkaidenkin kannalta. Ei ole kovin miellyttävää, kun vastarahojen mukana tulee pärskintää ja rahinaa. Lisätään vielä yksi pyörtynyt cast member niin kaupan imago on täydellinen. :) Nyt pitää vaan etsiä lääkäri, joka kirjottaa mulle lupalapun. Disneyn lääkäri ei kelpaa. Pitää olla ulkopuolinen eli joudun seikkailemaan ulos suureen maailmaan. No Eva tulee kohta töistä. Se saa ohjata mut oikeaan paikkaan.

Aina valitan kun oon töissä (oikeesti tykkään hirveesti:)) mutta sitten kun on tällasia löhöpäiviä niin ei oo mitään tekemistä. Kaupassa pitäis käydä. Käyn sitten sillä lääkärireissulla. Jollakin on jääkaapissa iso tölkillinen tosi herkullisen näköistä suklaavanukasta :P Mulla on oikeesti vähän hurahtanu nämä ruokailutottomukset. Yleensä kyllä töissä yritän syödä ihan terveellisesti. Tosin jälkkäriksi tekis mieli monesti ottaa jotain hyvää, kun ne on ravintolatason juttuja mutta tosi halpoja. Eilen söin Halloweenin kunniaksi ranskalaisia jollain naudanlihapihvillä, joka jäi syömättä kun en saanut sitä pirulaista millään leikattua. Jälkkäriksi sellasta suklaavanukasta/leivosta. Vähän niinku Frödingen pakastesuklaakakku:D
Ei oo kuitenkaan aikomuksena paisua pullataikinaksi täällä (ei tarvi kotona hermoilla. syön myös vihanneksia ja muuta oikeaoppista. siksi varmaan oonkin näin hyvässä kunnossa tällä hetkellä..). Vaikka pain au chocolat on kyllä paras pulla/leipä/leivos mitä tiedän..:D

Suus tuli kotiin. Luulin että se oli töissä mutta tulikin laatikollisen kanssa ruokaa. Pidetään taas meidän perinteinen kämppisten syödään-kerran-viikossa-hyvin -ilta. Tosin se on vähän masiksessa kun sen isoisä kuoli eilen. Lähtee varmaan käymään kotonaan viikonlopulla. Sitten ollaan kolmestaan porukalla EEE eli minä, Eva ja Elodie.

No nyt tuli nälkä. Taidan tehdä perussairaspäiväruokaa (mihin kohtaan tulee väli?) eli makaronia ja nakkeja. Kyllä french cuisine on parasta.

Seuraavaksi tuleekin jo joulu

Haha...Oli melkonen ilta eilen. Puisto suljettiin eka normaaliin aikaan, jonka jälkeen avattiin uudestaan niille, jotka oli erityislipun maksaneet. Juhlimista kestikin sitten pitkälle yöhön asti. Oli huippua, kun kaikki oli kostyymeissa (nyt puhutaan disneysta eli ei mitään perus scream-maskeja vaan jotain ihan muuta) ja kaikilla oli hauskaa! Joku pikkupenska tuli mun kassalle, että haluatko purkkaa (sellanen paketti, mistä vetäistään liuskepurkka). Tiesin, ettei taida ihan normaali purukumi olla kyseessä, kun ite kerran olin ostanut Raahen markkinoilta samanlaisen paketin, josta hyppäsi torakka sormille. Sähköiskuthan mä siitä sain ja poju makeat naurut. Oli kyllä ihan erilainen tunnelma ku normaalisti. Kassakin näytti illan jälkeen just niinku pitikin. Harmittaa vaan etten nähnyt kaikkea mitä ulkona tapahtu. Pimeässä meni valoparaatit ja kaikki ja jonkun mukaan myös ilotulitus oli jossain vaiheessa. Vähän oli heikohko olo ja varsinkin tänään kun flunssa on päällä oikein kunnolla. Huomenna alkaisi kuitenkin vapaapäivät. Jos vaan millään tämän illan jaksaisin. Paljon lääkkeitä ja jotain, mikä saisi mun äänen kuulostamaan vähemmän 50-vuotiaan kännisen ukon mörinältä.

Hei kaikki nyt joukolla facebookiin! Siellä on sitten kuvia ja kaikkea. En oo yhtään jääny koukkuun:) Mitä nyt kahden minuutin välein käyn tarkastamassa onko tullu uusia kommentteja ja muuta mukavaa. Mutta sinne siis!

Kaksi päivää vapaapäiviin

Nyt se flunssa sitten iski. Kurkku on kipeä ja turvonnu ja räkä valuu. Vaikka mitäpä muuta voisi odottaakaan kun töissäkin kaikki aivastelee kuorossa. Kiva. Pitää yrittää jaksaa tämä superilta kahteen asti. No toisaalta on ihan kiva kun on kaikkea erikoisohjelmaa. It's party time. Että hauskaa halloweenia vaan kaikille. Saa nähdä miten hauskaa on vielä illalla kun kolmen aikaan pääsen kotiin ja täällä on mitä luultavimmin bileet täydessä vauhdissa. Voin olla aika väsynyt ja flunssainen (eli ts. erittäin kiukkuinen), että käy sääliksi sitä, jonka löydän sammuneena mun sängystä. No ei niitä kyllä meidän huoneeseen päästetä.

Yhdet halloweenpirskeet on jo takana. Toissailtana tulin töistä kotiin Cyrillen kyydissä yhdessä toisen Cyrilin ja Angelan kanssa. Bussia olis joutunu odottaan tunnin. Angela asuu muutenkin boiseriessa mutta poijjaat tuli mukana, koska Maria Grazia töistä oli järkänny ne pippalot. Näyttääpä sekavalta tekstiltä. En nyt jaksa miettiä parempia sananmuotoja. Flunssaisen oikeus. Mutta Maria oli siis kutsunut työporukan ja vähän muitakin sinne ja sinne mentiin. Ihan hauskaa oli. Eihän nää kämpät mitään maailman isoimpia oo mutta ihan hyvin kaikki mahduttiin. Ja paikka oli koristeltu tosi hienosti. Neljän aikaa raahauduin kotiin.

Eilen oli taas yks tosi raivostuttava rouvashenkilö asiakkaana. Oli vieläpä ekana. Tuli siihen kassalle sellasen piraattipistoolin kanssa jossa ei ollu hintaa ja se oli ainoa kappale. Miksi ihmiset ei tajua, että vaikka tietäisivät naapurin pistoolin maksaneen sen ja sen verran niin se ei meitä auta kun tarvitaan viivakoodi tai numerokoodi. "No on se kumma! Eikö se ole teidän vastuu ja tehtävä tietää tuotteidenne hinnat?! Mutta minä TIEDÄN että se maksaa 24.90!" Sori vaan mutta ihan sama. Saat nyt odottaa vähän aikaa kun haen jonkun joka tietää hinnan (en siis puhu näin asiakkaille mutta mieli teki). Lähdin hakemaan team leaderia, kun puhelin ei toiminut. Ja mulla oli niin korvat tukossa etten varmaan olis edes ymmärtäny ranskaa puhelimessa kun hyvä että ymmärrän edes ihan livenä. Eukko jäi vihaisena puhisemaan kassalle kun joutui sillä lailla odottamaan. Viereisen kanssan Victor yritti selittää että hinnan saaminen on välttämätön toimenpide myynnin kannalta, mutta kun ei mene perille niin ei mene. Kun saatiin sitten lopulta hinta pyssylle (oli naisen onni ettei ollut oikea) niin eihän tämä sitä ollut edes halunnut ostaa. On vaan kuulemma muiden asiakkaiden oikeus tietää tavaroiden hinnat ja hän teki näin koko maailmalle palveluksen kun otti selvää ja ansaitsisi nyt sankarimitalin. Onneksi muuten oli kivoja asiakkaita ja kassakin oli vain 80 senttiä plussalla, kun ko. summa oli jäänyt kupongeista, joista emme palauta rahoja.

Tänään alotan työt vasta kuudelta. Eli vielä on aikaa. Taidan nyt lähtä opettelemaan sitä pyykkikoneen käyttöä. Päivänjatkot kaikille.

Ai niin.

Huomasin just, että mun ainoista farkuista uhkaa paistaa päivänvalo (tai jotain muuta) läpi. Lisäksi mulla on vain kahdet mustat housut plus sellaset ihanat tuulihousulökät, joilla ei kuitenkaan täällä niin viittis kulkea. En kestä! Pitääkö mun lähteä sille karmealle kidutusreissulle loputtomien sovituskoppien syövereihin, jotka saa aikaa vaan kyyneleitä ja pahaa mieltä kun huomaa tarvitsevansa jälleen edellistä isomman koon? Lahkeenpituudesta taas en nyt edes ala puhumaan.
Onneksi tarvin omia housuja vaan lähinnä kotona aamupäivällä ja vapaapäivinä. Muuten saan kulkea työkostyymeissa, jotka ei edes tunnu enää kovin pahalta. No ehkä se kukkapaita. Mutta pinkki pitkä hame ja musta leveä vyö on oikeestaan aika jees yhdistelmä :)
Pakko kai se on uhrata yks päivä housukaupoille. Tuo pyykinpeseminenkin kun tuntuu olevan niin maratonjuoksua vastaava koetus.

Höpinää

Eilen töihin päästyä huomasin, että koko Emporium oli pelmahtanut täyteen tämän kesäisiä italialaisia työntekijöitä. Ovat tulleet Halloweenin ajaksi auttamaan ja palaavat sitten takaisin. Ihan ok porukkaa. Jotenkin ootan kuitenkin, että palataan takaisin siihen normaaliin päiväjärjestykseen.

Tännepäin ei hirveesti mitään uutta. Oon yleensä aina töissä closingissa eli lopetan siinä jossain kymmenen ja yhden välillä illalla. Keskiviikkona tosin aamukahdelta. En oo kuitenkaan siinä supervuorossa eli kolmeen asti. Oon kuiteski ihan tyytyväinen, että saan sinä päivänä tehdä iltavuoron kun puistossa on jotku tosi isot halloween-meiningit. Hauska nähdä mitä on keksitty.

Enpä keksi mitään kirjotettavaa. Palataan asiaan myöhemmin.

"Mutta missä täällä on se McDonald's?"

Olipas päivä. Vapaapäivä ja heräsin kellon soittoon kymmeneltä. Kävin suihkussa, jonka jälkeen tajusin ettei mulla oo enää puhtaita vaatteita. Huomenna opettelen siis paikallisen pyykkikoneen käytön. Jos se on samaa luokkaa ku uuni niin taitaa olla parempi vaan ostaa uudet kamppeet. Mutta se nähdään siis huomenna.
Kellon laitoin siksi soimaan että ehditään kahdentoista bussiin ekaks Chessyyn ja sieltä junalla Pariisiin. No metron porteilla mun carte orange eli bussin/junan kuukausikortti ei sitten toiminutkaan (joskus niin kuulemma vaan käy) ja piti mennä pummilla Suusin kortilla. Eli se meni ekaks portista ja sujautti läpyskän sitten mulle. Sain kuiteski illalla uuden kortin eli asia ok.

Ensin mentiin junalla (Marne la Valléesta jotain vajaa tunti) sitä kihvelin tornia lähimmälle pysäkille, josta käppästiin sitten kyseiselle rautakasalle. Täytyy silti myöntää, että vähäsen henki meinasi salpautua kun se yhtäkkiä viiletti junan ohi. Hinta 1. kerrokseen oli jotain reilut 4e ja toka kerrokseen reilut 7. Tyhminä turisteina maksettiin se 7 egee kun oltais voitu kävellä ekasta kerroksesta toiseen. Kolmas eli ylin kerros oli suljettu kun mentiin ylös. Takasin tultaessa se oli kuulemma auennut. Mutta oli pilvistä niin ei sieltä olis varmaan nähny yhtään sen paremmin. Eihän? "Sisällä" tornissa oli kaikkia matkamuistoputiikkeja joista vaan tyhmät amerikkalaaset ostaa juttuja, jotka on kolme kertaa kalliimpia ku muualla. Sitten on ravintoloita ja jopa oma posti. Onpahan sekin koristus nyt nähty.

Eiffelin jälkeen oli nälkä ja mentiin taas junalla Champs Elyséesille. Ensin pakolliset kuvat Riemukaaresta (ja laukkua puristettiin NIIN hulluna. jos joku olisi vahingossa hipaissutkaan sitä, niin olisi kyllä tullut nyrkistä leukaan. Ensi kerralla sitten vähemmän turistimeininkiä), jonka jälkeen käveltiin ko. katua pitkin. Käytiin disney storessa (paljon parempi valikoima ku missään puiston putiikissa. jos haluatte ratatouille-leluja niin turha tulla vinkumaan meidän kauppaan niinku sadat brittituristit. champs elyseelle vaan), sitten ostettiin vähän meikkejä ja painuttiin mäkkäriin. Eihän Pariisissa tulisi mieleen muualla syödäkään...no ostettiin me crepet eli peruslätyt nutellalla joltain katukauppiaalta. Bongattiin vielä yksi hyvä levy/leffakauppa. Sinne uudestaan.

Tulomatkalla pysähdyttiin Val d'Europessa ostamassa ruokaa. Seistiin koko 45 minuutin junamatka hengittämällä jonkun pahanhajuisen miehen takkiin, kun rotisko oli niin tupaten täynnä. Mutta kaupasta ostettiin siis kunnon pihvejä. Päätettiin Suusin kanssa, että kerran viikossa vapaapäivänä syödään hyvin, kun muuten viikolla ruokailussa mässättyä kaikkea epämääräistä (lue: halvinta mahdollista). Tänään illallisena oli siis pihvejä (ei kyllä muistettu mitään lisuketta) ja patonkia ruohosipulituorejuustolla. Jälkkäriksi creme brulee -jätskiä. Ai joo, lisäksi tehtiin täällä olo ajan tähän mennessä järkevin ostos eli VESISUODATIN!! Nyt voidaan juoda vettä hanasta niin paljon kun mieli tekee (vesi ja sähkö kuuluu vuokraan). Eva ja Elodiekin onneksi suostu osallistumaan kustannuksiin (muuten olisi aparaatti menny meidän kylppäriin etteivät olisi saaneet pisaraakaan) niin ei tullu niin kamalan kalliiksi.

Huomenna toinen vapaapäivä. Tämä päivä vei kyllä mehut aika tehokkaasti. Sitä pyykkiä vois tosiaan pestä. Sitten ehkä puistoon...Se on kumma että jokaikisenä työpäivänä (ihan oikeesti. Oon laskenu) paistaa aurinko pilvettömältä taivaalta mutta AINA vapaana on pilvistä ja kylmää.

Nukkumaan.

PS. Sain tietää, että mun sopimus on sitä luokkaa, että mulla on nyt turvattu työpaikka vaikka koko loppuelämäksi. Aika houkutteleva vaihtoehto..No ehkä se on pakko jotain opiskella mutta tuun tänne kyllä joskus vielä takaisin. Ainakin aina kausityöntekijäksi.

PPS. Yläkerran David on yhdessä puiston suosituimmassa ravintolassa töissä. Saa joka päivä tippiä noin 350e. Agrhskrmhm.

Smile and the world smiles with you

Tänään jouduttiin minä, Guglielmo (en vaan voi kirjottaa pokkana tuota nimeä), Steeve, Marine ja Routti sellaseen pikakoulutukseen. Tämä kyseinen koulutus tehdään siis kaikille eli ei olla normaalia tyhmempiä tai huonompia työntekijöitä. No tänään oli siis meidän vuoro. Kouluttajana toimi yks Laura jolla on ehkä hivenen noussut pissa päähän. On ihan saman ikäinen kun muutki mutta sillä on pikkasen parempi asema meihin muihin verrattuna. Se on kuulemma vaan vähän vaikea luonne mutta ihan ok tyyppi. Uskon siis siihen.
No se koulutus oli lähinnä vaan sellasta että miten toimitaan jos tulee vaikeita asiakkaita tai muita vastaavia tilanteita. Ja aina pitää muistaa hymyillä, kiittää asiakasta ja taas hymyillä. Tämä Laura esitti asiakkaan osia ja meistä jokainen vuorollaan toimi (ranskaksi, ei kuulemma ollut englantilaisia asiakkaita) myyjän osassa. Ihan hauskaa.

Töissä on kyllä ihan uskomattomia tyyppejä. Ei siis missään pahassa mielessä. En edes tässä rupea selostamaan mutta melekosta meininkiä on. Tekee joka päivästä vähän hauskemman ;)

Eipä tästä päivästä sen enempää. Huomenna ehkä enemmän kerrottavaa koska lähden Pa-rii-siin. Eiffelillä pitäis alottaa. Perusjutut alta pois. Sitten myöhemmin on aikaa sille "todelliselle" Pariisille.

Tiistai Disneyn malliin

Mulla oli tänään mielessä kolme asiaa mistä aioin kirjottaa. Enpä muista. No jos ne tässä tulis mieleen.

Mutta oli kyllä mielenkiintonen päivä täytyy sanoa...Ekaksikin täällä kun on yhtäkkiä tullu julumetun kylymä niin haimme Ivan kanssa pakon edessä costumingista päällystakit (tätä ennen kun meillä on vaan ollu ne surullisenkuuluista villapaidat. No eipä paljon parane nytkään.) Saatiin siis sellaset tummanvihreät nilkkoihin asti ulottuvat ulkotakit kokoa M (lue XXL) joissa on sormiin asti ulottuva kaulus. Tai ei kaulus mutta en tiiä mikä se on. Se olis oikeestaan aika tyylikäs JOS se olisi sopivan kokoinen eikä me näytettäisi siltä kuin meidät olisi pistellyt suihinsa jättikokoinen vihreä sammakko.

Söin tänään jotain kasvispiirakkaa ja kaali/papupötkylöitä. Jälkimmäistä vaan sen takia että erehdyin luulemaan sitä pastaksi. Älysin sentään ottaa omenapiirakkaa jälkkäriksi.

Huomaa että on Suomessa lomat menossa kun tällä viikolla on ollut huomattava määrä suomalaisia vieraita. Tänäänkin yksi mies kyseli tytölleen aku ankka -paitaa. Oli vaan sellanen strasseilla koristeltu joka makso 35e eikä kelvannut. Kun palasin kassalle niin siellä odotti toinen suomalainen. Kohta tämä ensin mainittu mies tuli kahden tyttärensä kanssa takaisin ja siinä juteltiin jonkun aikaa. Vanhempi tyttö oli kovasti kiinnostunut siitä miten olin tämän ihanan työni saanut ja mähän kerroin. Hauska kun se oon ennen aina ollut minä joka on joutunu vastaavassa tilanteessa olemaan se kyselijä. Tuli oikein ylpeä ja korkea-arvoinen fiilis:) Se on hassu tunne kun viimeisen vuoden aikana suurin osa omista unelmista (joista kaikki ei edes kovin realistisia) onkin toteutunut. Ei olisi aina jaksanut uskoa.

Taas tutustuin uusiin tyyppeihin tänään. Viime viikolla tuli uutena Guglielmo (ihan oikeesti. Lausutaan "Guiljelmo") Sisiliasta ja se oli vähän hukassa niin hengasin sitten sen kanssa. Sekin asuu Boiseriessa mitä en tiennyt eli tultiin yhdessä bussilla kotiin. Se puhuu tosi hyvää ranskaa (ja selvästi. Pystyttiin jopa keskustelemaan) vaikka onkin italialainen. Esim. se Iva on vissiin jo valmis ranskan/enkun ope ja se kyllä ääntää kaikki sanat italialaisittain (ilmeisesti yhteinen piirre italialaisissa opettajissa). Ei Suomessa ikinä pääsisi kielten opeksi samalla tyylillä.

Ai niin. Tänään oli sattui pienehkö episodi kun joku onneton yritti pölliä muutaman kassillisen tavaraa meidän kaupasta. Mua kyllä lähinnä itketti että miten säälittävä se tyyppi oli. Aivan verrattavissa niihin amerikkalaisiin, jotka murtautui kameraliikkeseen, räpsi itsestään kuvia itse teossa ja vei kuvat seuraavana päivänä samaan liikkeeseen kehitettäväksi. En kyllä tiedä mitä kansallisuutta tämä tapaus edusti. Tuli kyllä epäilyttävästi mieleen raahelaiset amikset. Jos siis haluaa suorittaa onnistuneen myymälävarkauden niin tässäpä muutama käytännön neuvo:
- Hupparin hupun vetäminen silmille ei tee sinusta näkymätöntä.
- Jos haluat liikkua huomaamattomasti niin vältä edellistä sekä jatkuvaa hermostunutta vilkuilua ympärillesi
- Sulloessasi maksamatonta tavaraa kassiin, tarkista aina ettei lähellä ole kameroita (tässä tapauksessa suoraan yläpuolella)
- Lähde juoksemaan vasta päästyäsi ulos kaupasta. ÄLÄ ota vauhtia takaseinästä 20 metriä ennen uloskäyntiä

Tarina päättyy siis siten, että valpas - no tässä tapauksessa riittää peruslusmukin -
työntekijämme juoksee varkaan perään ja palaa takaisin rosmo perässä laahustaen (eka osapuoli 160-senttinen tyttö - en siis minä, jos tästä on epäselvyyksiä -, jälkimmäinen 180-senttinen, tosin huonoryhtinen poika/mieshenkilö). Paikalle soitetaan team leader Vincent, joka vie poloisen takahuoneeseen. Kassista löytyy ainakin yksi huppari. Mitäs muutakaan.

Ja taas olisi nukkumaanmenoaika. Miten musta tuntuu että nää päivät menee vähän samalla kaavalla. No ei se mitään. Ei näköjään ikinä tiedä mitä seuraavana päivänä taas saa ihmetellä.

Aamuyö se paras aika on

Mulla heittää nykyään nukkumaanmenoajat ihan täysillä. Tällä hetkellä kello on 02.32 (tässä blogissa kellonajat on ihan mitä sattuu). Tosin äsken vasta tulinkin kotiin kun työt loppu yhdeltä ja bussia saan aina illalla odottaa sen tunnin. No me käydään aina Ivan ja joskus Anastasian kanssa syömässä vähän "iltapalaa" (tänään esim. suklaavanukas) odotellessa. Sitten itketään kun ei vaatteet mahdu päälle. Vaikka täällä kyllä oma suomalainen koko on aina vähintään sen yhden numeron samaa paikallista kokoa isompi. Sitten vaikka joulun jälkeen alkaa paasto :)

Nyt on ilmat selvästi kylmentyny. Vaikka nättiä on. Aurinko paistaa käytännössä joka päivä, mikä on kivaa kun kesällä kuulemma vaan satoi ja satoi. Mutta vaatetta saa laittaa lisää eikä ilman hanskoja lähdetä. Toisaalta ei haittaa ("Eihän tää oo sulle Eini vielä mitään. Mitä te teette kun Suomessa on neljäkymmentä astetta pakkasta?"). Tulee sellanen kiva joulufiilis. Meillä on kaupassa aivan ihana joulupuoli ja tänäänkin lajittelin tosi upeita tonttulakkeja (kulkuset helkkäilee ja tiu'ut kilisee korvissa vieläkin että järki menee). Kassallakin olin eikä se lopussa ollut ku yhden sentin plussalla (tasan nolla ilman plussia ja miinuksia on siis tavoite). Sekin vaan sen takia kun asiakas ei halunnut sitä riesakseen. Oli kyllä tosi fiksua Suomessa poistaa käytöstä yhden ja kahden sentin kolikot. Niissä ei oo mitään järkeä.

Oon nykyään käytännössä kaikki illat closingissa eli lähden pois viimesten mukana. Uudet tekee kuulemma suunnilleen aina ne viimeset vuorot (on siellä siis muitakin). Pitää tarkistaa huomenna halloween-ilta eli 31. päivä. Silloin viimeinen vuoro päättyy KOLMELTA AAMULLA...Vaikka kyllä varmaan muistaisin jos mun aikataulussa olis tuollanen aika ollut. Siihen aikaan ei edes mene enää busseja. Boiserie nyt on vielä kävelymatkan päässä (no siihen aikaan mut saa repiä ylös katukivetykseltä joka kymmenes metri) mutta muut asuntolat onkin jo paljon kauempana. En kyllä tiiä miten ne pääsee kotiin.

Nyt taas nukkumaan. Muuta mun elämään ei nykyään mahdukaan. Päivällä nukun pitään, lojun vähän aikaa koneella ennen töitä, tuun yöllä takaisin ja taas nukun pitkään. Vaikka en valita. Tänne halusin eikä oo kaduttanut. Mutta nyt luen kortin jonka sain Eevalta Saksasta ja sitten oikeesti nukkumaan. Kello on kolme. Phäris kuittaa.

Khamalan khylmä, hrrrr...

Oli ihan kamala herätä aamulla seittemältä. Tuntui että pää hajoaa ja kun ikkunasta vetää niin olin - ja oon käytännössä vieläkin - ihan tukossa. Alotin siis tänään vitamiinikuurin ja väkisin väännän sanasolit alas kurkusta. Nyt on vieläpä ihan sairaan kylmä (ennen kun kotoa ehditään kommentoida niin pidän villasukkia, lämmintä paitaa, ja pipoa sisälläkin päässä). Hengitys huurusi siihen malliin että aamulla oli varmasti pakkasta eikä nytkään mitkään varsinaiset aurinkorantakelit oo. Pakotin itseni jopa laittamaan töihin sen oikean muodin riemuvoiton - vihreän villatakin jossa on puhvihihat.

Töissä katsoin työtehtävätaulua ja mun kohdalle oli pariksi ekaksi tunniksi merkitty vm. Ei hajuakaan mitä se tarkotti mutta pian selvisi että visite medicale. Eli lääkärintarkastus. Se kuuluu kuulemma kaikille cast membereille työrupeaman alussa. Eikun takaisin jäätävään ilmaan puhvihihoineni ja Minnie-bussilla Mickey-rakennukseen lääkäriin. Ihan rutiinitarkastus. Ekaks hoitaja tarkisti näön yms. jutut ja sitten oli kokokroppatarkastus lääkärillä. Terveen paperit sain jotka meni työnantajalle.
Työpäivä menikin nopeesti kun oli tuo tarkastus ja normaali tunnin ruokatauko. Tylsää oli tänään (kylmä, siis normaalia vähemmän porukkaa) mutta pääsin jo viideltä pois.

Kaupassakin kävin ja ostin säilykeraviolia. Siinäpä se tämä päivä. Ei mitään kamalan mielenkiintosta. Ehkä sitten huomenna.

Ai niin. Tää asuntola-alue on kuin yhdessä yössä tulvahtanut täyteen oksettavia brittejä. Jopa ranskikset on parempia. Ne huutaa ja kiljuu ja tekee tämän vieläpä sellasella oksettavalla junttienglannilla. Luulevat vielä olevansa jotenkin cooleja. Nyt ymmärtää miksi briteillä on niin huono maine kaikissa lomapaikoissa. Yöks.

Kassakone kilisee ja puntari hajoaa

Tämä ainoa vapaapäivä (en oo yhtään katkera) vierähti mukavasti Val d'Europessa Suusin kanssa shoppaillessa. Mentiin siis puolituntia bussilla kun ei junat (2 min) kulkenu. Laitoin mun uuden takin - silläkin uhalla että aurinko paistaa ja on parikymmentä astetta lämmintä - ja saappaat. V.D.E:ssa on siis jättimäinen ostoskeskus, jossa on hirveesti kauppoja ja sata ruokapaikkaa. Lisäksi siellä on Sea Life (Ranskan suurin) josta disneyläiset saa vieläpä alennusta. Sinne mennään joskus. Mutta tänään kävin ensin vihdoin hoitamassa sen pankkitilin itelleni ja sen jälkeen shoppailtiin. Ostin mm. itselleni korvikset ja kellon, joka tosin vaikuttaa sellaselta että ekan parin tunnin jälkeen se on atomeina lattialla. Syötiin täytetyt patongit kahvilassa (kuinkas muutenkaan), käytiin mäkkärissä jätskillä ja sen jälkeen väännettiin märyä hooetämmän pukukopissa kun ei housut mahtuneet jalkaan. Varmaan tämä varsin shokeeraava episodi vaikutti siihen että painuttiin suoraa päätä kuntosalille kun huomattiin siellä avoimet ovet. Eli tällä kuntosalilla tarkotan ultramodernia laitosta uima-altaineen ja turkkilaisine saunoineen. Varsinaisessa kuntosalissa on ainakin sata juoksumattoa yms. vierekkäin ja saleja on tosi monta. Se mikä siellä varsinaisesti kiinnosti oli kaikki tutut Les Millsin jumpat (erityisesti body combat). Kun siellä sitten aulassa seisottiin avuttoman näkösinä kaikkien sikspäkkien keskellä niin siihen tuli joku nainen keskustelemaan jäsenyydestä. Joo oltiin kyllä Suusin kanssa tosi motivoituneita mutta vuosi (disneyn alennuksen kanssa) tulisi maksamaan 500e. Merci et au revoir.

Käytiin vielä illan päätteeksi ostamassa sairaan isosta supermarketista (pelkkä ruokapuoli isompi ku Raahen koko sittari) terveellisiä ja vähäkalorisia iltapalatarvikkeita. Eli salaattia, tomaattia, kurkkua, vähärasvaista fetajuustoa, kananmunia, patonkia (no joo), KYLJYSPIHVIT, ja jälkkäriksi kevyet mango-persikkarahkat. Vedettiin ne tässä äsken naamaan ja siivottiin kylppäri ja muu meidän osa kämpästä. Nyt taidan mennä nukkumaan kun meen vaihteeksi jo yhdeksäksi töihin. Pääsenpähän alkuillasta pois.

Korjaus edelliseen

Pikapäivitys. Eihän me tosiaan mihinkään Pariisiin taideta päästä kun ei oo mitään millä mennä. Suomessa ei ikinä ollu riippuvainen busseista tai junista mutta täällä meneekin heti suunnitelmat uusiksi jos niitä ei oo. Mutta toisaalta ihan hyvä. Nyt voi hoitaa muita asioita.

Kuulin muuten että jos on töissä Disneyland Parisissa niin pääsee suunnilleen tosta vaan töihin myös Disney Cruise Linelle ja Walt Disney Worldiin. Ton laivajutun (Välimerellä) ehkä unohdan, koska pitäis olla neljä kuukautta putkeen laivassa mutta tuo Florida kuulostaa aikas houkuttelevalta...Onhan se kuitenkin maailman isoin yksittäinen lomakohde. Ja kielenä englanti. Eikä sijaintikaan oo yhtään paha..Sinne siis seuraavaksi :)

Rättipoikkiväsynytuninen

Olen juuri virallisesti (ja periaatteessa vapaaehtoisesti kun kauniisti pyysivät) viettänyt vapaapäiväni töissä. Ja olin vielä KYMMENEN tuntia normaalin kahdeksan sijasta. Vaikka kyllähän sen ymmärtää että kun liikennelakko on eikä ihmiset pääse töihin niin siinä on meidän kokonen kauppa aika lailla helisemässä. Mutta silti jotenkin tarvisi ne kaksi vapaapäivää...
No ainakin tänään taas tutustuin uusiin tyyppeihin, mikä on täällä aina tervetullutta. Tänään kävi muuten ruuhka-aikaan kassalla yks mies (heti muutaman aussin jälkeen jotka oli ihan tosi innossaan kun kuuli mun Australian reissusta, juteltiin monta minuuttia) joka puhu tosi huonoa enkkua. Yritin vieläpä ranskaa ja espanjaaki mutta ei se mitään ymmärtäny enkä mä ymmärtäny sitä. Yritettiin jokin aika kommunikoida ja kun ei team leaderikaan saanut siitä selvää niin mies luovutti ja lähti pois. Ne meni ulos ja just vielä kuulin kun se tuhahti vaimolleen jotain että "ei kannata edes yrittää". Joo. Suomeksi.

Huomenna menen vihdoin ja viimein sinne pankkiin. Tai sitten en. Suus nimittäin ilmotti että huomenna siivotaan (nurkissa juoksee nyrkin kokosia hämähäkkejä, Eeva ehkä tietää tunteen :O ) ja sitten lähtään PARIISIIN! Siis ei se mua mitenkään komentele, kysy ihan nätisti että lähtisinkö mukaan. Ja mähän lähden. Mulla alkaa ens viikolla työt vasta niin myöhään että ehdin käydä joskus päivällä pankissa.

Täällä alkaa olla jo aika kylmä. Huomenna laitan kyllä sen villakangastakin. Mulla olis siihen vielä ne supersiistit uudet saappaatkin mutta ei taida tämän illan jälkeen jalat kestää. Laitan lättäpohjatallustimet ja häpeän suomalaista pukeutumiskulttuuria (sen puutetta) muotipatonkien halveksivan katseen alla. Ihan sama.

Paskanmarjat ja kaikki muut metsän antimet

Huomenna (eli oikeastaan jo tänään torstaina) on julkisten kulkuneuvojen lakko. PAITSI meidän bussilinja kulkee. Tämä tarkoittaa sitä että ainoastaan disneyn residenssien eli boiserien, pleiadesin ja louisianen asukkaat pääsee töihin. Sinne meni siis toinen mun vapaapäivistä. Perhanan perhana.

Lisäksi mulla on karseet rakot jaloissa kun vaihdoin mummomallin työkengät mun muodikkaisiin mustiin kuorokenkiin (eihän nyt Ranskassa voi missä tahansa popoissa marssia), jotka on hitusen liian kapeat mun lättäjaloille. Turhamaisuudesta joutuu kärsimään. Mutta hälläväliä. Tänään yks supermuodikas ranskalainen nainen oli samaan aikaan tauolla ja ääneen ihasteli näitä mun kenkiä. On kuulemma ettinyt sellasia jo kauan. Eli en ota niitä enää ikinä pois. Jospa ne jalat siitä aikaa myöten kapenisivat.

"Parlez-vous anglais?"

Tänä iltana oli mun kassa vähän turhan paljon miinuksella. En tiedä mistä johtui. Mutta niin oli yhdellä pidempiaikaisella työntekijälläki ja se sano ettei kannata huolehtia.
Muuten meni päivä ihan kivasti. Espanjassa on joku loma eli paikka kuhisee niitä tällä hetkellä. Se on jännä kun ne kysyy että "hablas espanol (tulee se jännä kiekura mutten tiedä mistä sen saa)?" ja vastaa että "un poco" eli pikkasen niin samantien lähtee sellanen kälätys ettei perässä pysy kukaan. Puhuu ne vähän kuitenkin enkkua.
Kassalla kävi tänään mun ekat suomalaiset asiakkaat. Niiden ilmeet oli näkemisen arvoiset kun kamojen skannaamisen jälkeen ilmotin että "se on sit nelkytkuus ja kuuskyt". Savosta olivat eli niiden puheen ymmärrys oli samalla tasolla mun ranskan kanssa. Ihan kiva fiilis tuli kuitenkin. Laura on töissä vaan viikonloppusin ja ite oon aina kotona niin myöhään etten voi skypessä jutella kunnolla (täällä on tosi ohuet seinät ja heti ollaan koputtelemassa toisella puolella) eli suomi pääsee vähän ruostumaan. Jos ei oteta lukuun jokapäivästä "moimoita" joka vaihdetaan yhden ranskalaisen pojan kanssa. No osaa se myös sanoa kiitos, ole hyvä ja hauska tavata. Jepulis. Oon muuten saanut täällä suomeksi jo enemmän rakkaudentunnustuksia ku Suomessa ikinä. Kukaan ei tiedä Suomesta mitään mutta kaikki sitä näköjään silti puhuu.

Tänään istuin bussissa vastapäätä yhtä enkkutyttöä joka yritti jutella vieressä istuvan ranskiksen kanssa. Mua on aina ärsyttäny ranskalaiset jotka ei suostu puhumaan muuta ku ranskaa mutta nyt kyllä ihmetytti se britti. Ne puhui siis enkkua sen pojan kanssa (joka todella PUHUI enklantia) koska tyttö itse ei puhunut sanaakaan ranskaa. Ei siis MITÄÄN. Sille sanottiin että bonjour niin se oli että "mitä, mitä?". Ei siinä muuten mitään mutta kun se kuulemma tänään alotti työt jossain puiston kaupassa. Ja mitä mun kokemuksiin tulee niin ihan enkulla ei täällä pärjää. En olis kyllä Suomen haastattelussa saanut ikipäivänä työpaikkaa sillä tyylillä.

Mun italialaisella työkaverilla (frankkien lisäksi ne on suurimmaksi osaksi italiasta) on samat vapaapäivät mun kans tällä viikolla ja se aikoo mennä torstaina käymään Pariisissa. Pyysi mutkin mukaan mutta en tiiä pääsenkö kun pitää mennä Val d'Europeen pankkiin avaamaan tili (salasanat tuli vihdoin tällä viikolla, vain kaksi viikkoa myöhässä). Tekisi kyllä mieli lähtä mutta vähän painostaa tuo pankkiasia kun se olisi pitänyt hoitaa täällä jo eka viikolla. Mutta minusta riippumattomista syistä se on siis vähän venähtänyt. No onhan mulla vielä aikaa hoitaa nuo sightseeingit.

Nyt tuli Suus kotiin (en siis oikeesti tarkota että kotiin mutta "kämppään" kuulostaa jotenkin kalsealta) stetsoni päässä. Se on siis vissiin käyny Billy Bobin saluunassa kattomassa länkkäri/inkkari/hevos/buffalo -showta. Se tosin roikkuu siellä yhden cowboyn takia. Pitää ehkä itenkin tsekata paikka jossain välissä :) Kuulin muuten Evalta että Pluto asuu meidän naapurissa ja se olis halunnut jutella mun kanssa mutta ei uskaltanut...awwww...Puhuu kyllä vaan ranskaa eli en mäkään uskalla jutella sille. Ehkä vielä joskus. Nyt nukkumaan. Se on taas vartin yli yksi.