Kaksi päivää vapaapäiviin

Nyt se flunssa sitten iski. Kurkku on kipeä ja turvonnu ja räkä valuu. Vaikka mitäpä muuta voisi odottaakaan kun töissäkin kaikki aivastelee kuorossa. Kiva. Pitää yrittää jaksaa tämä superilta kahteen asti. No toisaalta on ihan kiva kun on kaikkea erikoisohjelmaa. It's party time. Että hauskaa halloweenia vaan kaikille. Saa nähdä miten hauskaa on vielä illalla kun kolmen aikaan pääsen kotiin ja täällä on mitä luultavimmin bileet täydessä vauhdissa. Voin olla aika väsynyt ja flunssainen (eli ts. erittäin kiukkuinen), että käy sääliksi sitä, jonka löydän sammuneena mun sängystä. No ei niitä kyllä meidän huoneeseen päästetä.

Yhdet halloweenpirskeet on jo takana. Toissailtana tulin töistä kotiin Cyrillen kyydissä yhdessä toisen Cyrilin ja Angelan kanssa. Bussia olis joutunu odottaan tunnin. Angela asuu muutenkin boiseriessa mutta poijjaat tuli mukana, koska Maria Grazia töistä oli järkänny ne pippalot. Näyttääpä sekavalta tekstiltä. En nyt jaksa miettiä parempia sananmuotoja. Flunssaisen oikeus. Mutta Maria oli siis kutsunut työporukan ja vähän muitakin sinne ja sinne mentiin. Ihan hauskaa oli. Eihän nää kämpät mitään maailman isoimpia oo mutta ihan hyvin kaikki mahduttiin. Ja paikka oli koristeltu tosi hienosti. Neljän aikaa raahauduin kotiin.

Eilen oli taas yks tosi raivostuttava rouvashenkilö asiakkaana. Oli vieläpä ekana. Tuli siihen kassalle sellasen piraattipistoolin kanssa jossa ei ollu hintaa ja se oli ainoa kappale. Miksi ihmiset ei tajua, että vaikka tietäisivät naapurin pistoolin maksaneen sen ja sen verran niin se ei meitä auta kun tarvitaan viivakoodi tai numerokoodi. "No on se kumma! Eikö se ole teidän vastuu ja tehtävä tietää tuotteidenne hinnat?! Mutta minä TIEDÄN että se maksaa 24.90!" Sori vaan mutta ihan sama. Saat nyt odottaa vähän aikaa kun haen jonkun joka tietää hinnan (en siis puhu näin asiakkaille mutta mieli teki). Lähdin hakemaan team leaderia, kun puhelin ei toiminut. Ja mulla oli niin korvat tukossa etten varmaan olis edes ymmärtäny ranskaa puhelimessa kun hyvä että ymmärrän edes ihan livenä. Eukko jäi vihaisena puhisemaan kassalle kun joutui sillä lailla odottamaan. Viereisen kanssan Victor yritti selittää että hinnan saaminen on välttämätön toimenpide myynnin kannalta, mutta kun ei mene perille niin ei mene. Kun saatiin sitten lopulta hinta pyssylle (oli naisen onni ettei ollut oikea) niin eihän tämä sitä ollut edes halunnut ostaa. On vaan kuulemma muiden asiakkaiden oikeus tietää tavaroiden hinnat ja hän teki näin koko maailmalle palveluksen kun otti selvää ja ansaitsisi nyt sankarimitalin. Onneksi muuten oli kivoja asiakkaita ja kassakin oli vain 80 senttiä plussalla, kun ko. summa oli jäänyt kupongeista, joista emme palauta rahoja.

Tänään alotan työt vasta kuudelta. Eli vielä on aikaa. Taidan nyt lähtä opettelemaan sitä pyykkikoneen käyttöä. Päivänjatkot kaikille.

Ai niin.

Huomasin just, että mun ainoista farkuista uhkaa paistaa päivänvalo (tai jotain muuta) läpi. Lisäksi mulla on vain kahdet mustat housut plus sellaset ihanat tuulihousulökät, joilla ei kuitenkaan täällä niin viittis kulkea. En kestä! Pitääkö mun lähteä sille karmealle kidutusreissulle loputtomien sovituskoppien syövereihin, jotka saa aikaa vaan kyyneleitä ja pahaa mieltä kun huomaa tarvitsevansa jälleen edellistä isomman koon? Lahkeenpituudesta taas en nyt edes ala puhumaan.
Onneksi tarvin omia housuja vaan lähinnä kotona aamupäivällä ja vapaapäivinä. Muuten saan kulkea työkostyymeissa, jotka ei edes tunnu enää kovin pahalta. No ehkä se kukkapaita. Mutta pinkki pitkä hame ja musta leveä vyö on oikeestaan aika jees yhdistelmä :)
Pakko kai se on uhrata yks päivä housukaupoille. Tuo pyykinpeseminenkin kun tuntuu olevan niin maratonjuoksua vastaava koetus.

Höpinää

Eilen töihin päästyä huomasin, että koko Emporium oli pelmahtanut täyteen tämän kesäisiä italialaisia työntekijöitä. Ovat tulleet Halloweenin ajaksi auttamaan ja palaavat sitten takaisin. Ihan ok porukkaa. Jotenkin ootan kuitenkin, että palataan takaisin siihen normaaliin päiväjärjestykseen.

Tännepäin ei hirveesti mitään uutta. Oon yleensä aina töissä closingissa eli lopetan siinä jossain kymmenen ja yhden välillä illalla. Keskiviikkona tosin aamukahdelta. En oo kuitenkaan siinä supervuorossa eli kolmeen asti. Oon kuiteski ihan tyytyväinen, että saan sinä päivänä tehdä iltavuoron kun puistossa on jotku tosi isot halloween-meiningit. Hauska nähdä mitä on keksitty.

Enpä keksi mitään kirjotettavaa. Palataan asiaan myöhemmin.

"Mutta missä täällä on se McDonald's?"

Olipas päivä. Vapaapäivä ja heräsin kellon soittoon kymmeneltä. Kävin suihkussa, jonka jälkeen tajusin ettei mulla oo enää puhtaita vaatteita. Huomenna opettelen siis paikallisen pyykkikoneen käytön. Jos se on samaa luokkaa ku uuni niin taitaa olla parempi vaan ostaa uudet kamppeet. Mutta se nähdään siis huomenna.
Kellon laitoin siksi soimaan että ehditään kahdentoista bussiin ekaks Chessyyn ja sieltä junalla Pariisiin. No metron porteilla mun carte orange eli bussin/junan kuukausikortti ei sitten toiminutkaan (joskus niin kuulemma vaan käy) ja piti mennä pummilla Suusin kortilla. Eli se meni ekaks portista ja sujautti läpyskän sitten mulle. Sain kuiteski illalla uuden kortin eli asia ok.

Ensin mentiin junalla (Marne la Valléesta jotain vajaa tunti) sitä kihvelin tornia lähimmälle pysäkille, josta käppästiin sitten kyseiselle rautakasalle. Täytyy silti myöntää, että vähäsen henki meinasi salpautua kun se yhtäkkiä viiletti junan ohi. Hinta 1. kerrokseen oli jotain reilut 4e ja toka kerrokseen reilut 7. Tyhminä turisteina maksettiin se 7 egee kun oltais voitu kävellä ekasta kerroksesta toiseen. Kolmas eli ylin kerros oli suljettu kun mentiin ylös. Takasin tultaessa se oli kuulemma auennut. Mutta oli pilvistä niin ei sieltä olis varmaan nähny yhtään sen paremmin. Eihän? "Sisällä" tornissa oli kaikkia matkamuistoputiikkeja joista vaan tyhmät amerikkalaaset ostaa juttuja, jotka on kolme kertaa kalliimpia ku muualla. Sitten on ravintoloita ja jopa oma posti. Onpahan sekin koristus nyt nähty.

Eiffelin jälkeen oli nälkä ja mentiin taas junalla Champs Elyséesille. Ensin pakolliset kuvat Riemukaaresta (ja laukkua puristettiin NIIN hulluna. jos joku olisi vahingossa hipaissutkaan sitä, niin olisi kyllä tullut nyrkistä leukaan. Ensi kerralla sitten vähemmän turistimeininkiä), jonka jälkeen käveltiin ko. katua pitkin. Käytiin disney storessa (paljon parempi valikoima ku missään puiston putiikissa. jos haluatte ratatouille-leluja niin turha tulla vinkumaan meidän kauppaan niinku sadat brittituristit. champs elyseelle vaan), sitten ostettiin vähän meikkejä ja painuttiin mäkkäriin. Eihän Pariisissa tulisi mieleen muualla syödäkään...no ostettiin me crepet eli peruslätyt nutellalla joltain katukauppiaalta. Bongattiin vielä yksi hyvä levy/leffakauppa. Sinne uudestaan.

Tulomatkalla pysähdyttiin Val d'Europessa ostamassa ruokaa. Seistiin koko 45 minuutin junamatka hengittämällä jonkun pahanhajuisen miehen takkiin, kun rotisko oli niin tupaten täynnä. Mutta kaupasta ostettiin siis kunnon pihvejä. Päätettiin Suusin kanssa, että kerran viikossa vapaapäivänä syödään hyvin, kun muuten viikolla ruokailussa mässättyä kaikkea epämääräistä (lue: halvinta mahdollista). Tänään illallisena oli siis pihvejä (ei kyllä muistettu mitään lisuketta) ja patonkia ruohosipulituorejuustolla. Jälkkäriksi creme brulee -jätskiä. Ai joo, lisäksi tehtiin täällä olo ajan tähän mennessä järkevin ostos eli VESISUODATIN!! Nyt voidaan juoda vettä hanasta niin paljon kun mieli tekee (vesi ja sähkö kuuluu vuokraan). Eva ja Elodiekin onneksi suostu osallistumaan kustannuksiin (muuten olisi aparaatti menny meidän kylppäriin etteivät olisi saaneet pisaraakaan) niin ei tullu niin kamalan kalliiksi.

Huomenna toinen vapaapäivä. Tämä päivä vei kyllä mehut aika tehokkaasti. Sitä pyykkiä vois tosiaan pestä. Sitten ehkä puistoon...Se on kumma että jokaikisenä työpäivänä (ihan oikeesti. Oon laskenu) paistaa aurinko pilvettömältä taivaalta mutta AINA vapaana on pilvistä ja kylmää.

Nukkumaan.

PS. Sain tietää, että mun sopimus on sitä luokkaa, että mulla on nyt turvattu työpaikka vaikka koko loppuelämäksi. Aika houkutteleva vaihtoehto..No ehkä se on pakko jotain opiskella mutta tuun tänne kyllä joskus vielä takaisin. Ainakin aina kausityöntekijäksi.

PPS. Yläkerran David on yhdessä puiston suosituimmassa ravintolassa töissä. Saa joka päivä tippiä noin 350e. Agrhskrmhm.

Smile and the world smiles with you

Tänään jouduttiin minä, Guglielmo (en vaan voi kirjottaa pokkana tuota nimeä), Steeve, Marine ja Routti sellaseen pikakoulutukseen. Tämä kyseinen koulutus tehdään siis kaikille eli ei olla normaalia tyhmempiä tai huonompia työntekijöitä. No tänään oli siis meidän vuoro. Kouluttajana toimi yks Laura jolla on ehkä hivenen noussut pissa päähän. On ihan saman ikäinen kun muutki mutta sillä on pikkasen parempi asema meihin muihin verrattuna. Se on kuulemma vaan vähän vaikea luonne mutta ihan ok tyyppi. Uskon siis siihen.
No se koulutus oli lähinnä vaan sellasta että miten toimitaan jos tulee vaikeita asiakkaita tai muita vastaavia tilanteita. Ja aina pitää muistaa hymyillä, kiittää asiakasta ja taas hymyillä. Tämä Laura esitti asiakkaan osia ja meistä jokainen vuorollaan toimi (ranskaksi, ei kuulemma ollut englantilaisia asiakkaita) myyjän osassa. Ihan hauskaa.

Töissä on kyllä ihan uskomattomia tyyppejä. Ei siis missään pahassa mielessä. En edes tässä rupea selostamaan mutta melekosta meininkiä on. Tekee joka päivästä vähän hauskemman ;)

Eipä tästä päivästä sen enempää. Huomenna ehkä enemmän kerrottavaa koska lähden Pa-rii-siin. Eiffelillä pitäis alottaa. Perusjutut alta pois. Sitten myöhemmin on aikaa sille "todelliselle" Pariisille.

Tiistai Disneyn malliin

Mulla oli tänään mielessä kolme asiaa mistä aioin kirjottaa. Enpä muista. No jos ne tässä tulis mieleen.

Mutta oli kyllä mielenkiintonen päivä täytyy sanoa...Ekaksikin täällä kun on yhtäkkiä tullu julumetun kylymä niin haimme Ivan kanssa pakon edessä costumingista päällystakit (tätä ennen kun meillä on vaan ollu ne surullisenkuuluista villapaidat. No eipä paljon parane nytkään.) Saatiin siis sellaset tummanvihreät nilkkoihin asti ulottuvat ulkotakit kokoa M (lue XXL) joissa on sormiin asti ulottuva kaulus. Tai ei kaulus mutta en tiiä mikä se on. Se olis oikeestaan aika tyylikäs JOS se olisi sopivan kokoinen eikä me näytettäisi siltä kuin meidät olisi pistellyt suihinsa jättikokoinen vihreä sammakko.

Söin tänään jotain kasvispiirakkaa ja kaali/papupötkylöitä. Jälkimmäistä vaan sen takia että erehdyin luulemaan sitä pastaksi. Älysin sentään ottaa omenapiirakkaa jälkkäriksi.

Huomaa että on Suomessa lomat menossa kun tällä viikolla on ollut huomattava määrä suomalaisia vieraita. Tänäänkin yksi mies kyseli tytölleen aku ankka -paitaa. Oli vaan sellanen strasseilla koristeltu joka makso 35e eikä kelvannut. Kun palasin kassalle niin siellä odotti toinen suomalainen. Kohta tämä ensin mainittu mies tuli kahden tyttärensä kanssa takaisin ja siinä juteltiin jonkun aikaa. Vanhempi tyttö oli kovasti kiinnostunut siitä miten olin tämän ihanan työni saanut ja mähän kerroin. Hauska kun se oon ennen aina ollut minä joka on joutunu vastaavassa tilanteessa olemaan se kyselijä. Tuli oikein ylpeä ja korkea-arvoinen fiilis:) Se on hassu tunne kun viimeisen vuoden aikana suurin osa omista unelmista (joista kaikki ei edes kovin realistisia) onkin toteutunut. Ei olisi aina jaksanut uskoa.

Taas tutustuin uusiin tyyppeihin tänään. Viime viikolla tuli uutena Guglielmo (ihan oikeesti. Lausutaan "Guiljelmo") Sisiliasta ja se oli vähän hukassa niin hengasin sitten sen kanssa. Sekin asuu Boiseriessa mitä en tiennyt eli tultiin yhdessä bussilla kotiin. Se puhuu tosi hyvää ranskaa (ja selvästi. Pystyttiin jopa keskustelemaan) vaikka onkin italialainen. Esim. se Iva on vissiin jo valmis ranskan/enkun ope ja se kyllä ääntää kaikki sanat italialaisittain (ilmeisesti yhteinen piirre italialaisissa opettajissa). Ei Suomessa ikinä pääsisi kielten opeksi samalla tyylillä.

Ai niin. Tänään oli sattui pienehkö episodi kun joku onneton yritti pölliä muutaman kassillisen tavaraa meidän kaupasta. Mua kyllä lähinnä itketti että miten säälittävä se tyyppi oli. Aivan verrattavissa niihin amerikkalaisiin, jotka murtautui kameraliikkeseen, räpsi itsestään kuvia itse teossa ja vei kuvat seuraavana päivänä samaan liikkeeseen kehitettäväksi. En kyllä tiedä mitä kansallisuutta tämä tapaus edusti. Tuli kyllä epäilyttävästi mieleen raahelaiset amikset. Jos siis haluaa suorittaa onnistuneen myymälävarkauden niin tässäpä muutama käytännön neuvo:
- Hupparin hupun vetäminen silmille ei tee sinusta näkymätöntä.
- Jos haluat liikkua huomaamattomasti niin vältä edellistä sekä jatkuvaa hermostunutta vilkuilua ympärillesi
- Sulloessasi maksamatonta tavaraa kassiin, tarkista aina ettei lähellä ole kameroita (tässä tapauksessa suoraan yläpuolella)
- Lähde juoksemaan vasta päästyäsi ulos kaupasta. ÄLÄ ota vauhtia takaseinästä 20 metriä ennen uloskäyntiä

Tarina päättyy siis siten, että valpas - no tässä tapauksessa riittää peruslusmukin -
työntekijämme juoksee varkaan perään ja palaa takaisin rosmo perässä laahustaen (eka osapuoli 160-senttinen tyttö - en siis minä, jos tästä on epäselvyyksiä -, jälkimmäinen 180-senttinen, tosin huonoryhtinen poika/mieshenkilö). Paikalle soitetaan team leader Vincent, joka vie poloisen takahuoneeseen. Kassista löytyy ainakin yksi huppari. Mitäs muutakaan.

Ja taas olisi nukkumaanmenoaika. Miten musta tuntuu että nää päivät menee vähän samalla kaavalla. No ei se mitään. Ei näköjään ikinä tiedä mitä seuraavana päivänä taas saa ihmetellä.

Aamuyö se paras aika on

Mulla heittää nykyään nukkumaanmenoajat ihan täysillä. Tällä hetkellä kello on 02.32 (tässä blogissa kellonajat on ihan mitä sattuu). Tosin äsken vasta tulinkin kotiin kun työt loppu yhdeltä ja bussia saan aina illalla odottaa sen tunnin. No me käydään aina Ivan ja joskus Anastasian kanssa syömässä vähän "iltapalaa" (tänään esim. suklaavanukas) odotellessa. Sitten itketään kun ei vaatteet mahdu päälle. Vaikka täällä kyllä oma suomalainen koko on aina vähintään sen yhden numeron samaa paikallista kokoa isompi. Sitten vaikka joulun jälkeen alkaa paasto :)

Nyt on ilmat selvästi kylmentyny. Vaikka nättiä on. Aurinko paistaa käytännössä joka päivä, mikä on kivaa kun kesällä kuulemma vaan satoi ja satoi. Mutta vaatetta saa laittaa lisää eikä ilman hanskoja lähdetä. Toisaalta ei haittaa ("Eihän tää oo sulle Eini vielä mitään. Mitä te teette kun Suomessa on neljäkymmentä astetta pakkasta?"). Tulee sellanen kiva joulufiilis. Meillä on kaupassa aivan ihana joulupuoli ja tänäänkin lajittelin tosi upeita tonttulakkeja (kulkuset helkkäilee ja tiu'ut kilisee korvissa vieläkin että järki menee). Kassallakin olin eikä se lopussa ollut ku yhden sentin plussalla (tasan nolla ilman plussia ja miinuksia on siis tavoite). Sekin vaan sen takia kun asiakas ei halunnut sitä riesakseen. Oli kyllä tosi fiksua Suomessa poistaa käytöstä yhden ja kahden sentin kolikot. Niissä ei oo mitään järkeä.

Oon nykyään käytännössä kaikki illat closingissa eli lähden pois viimesten mukana. Uudet tekee kuulemma suunnilleen aina ne viimeset vuorot (on siellä siis muitakin). Pitää tarkistaa huomenna halloween-ilta eli 31. päivä. Silloin viimeinen vuoro päättyy KOLMELTA AAMULLA...Vaikka kyllä varmaan muistaisin jos mun aikataulussa olis tuollanen aika ollut. Siihen aikaan ei edes mene enää busseja. Boiserie nyt on vielä kävelymatkan päässä (no siihen aikaan mut saa repiä ylös katukivetykseltä joka kymmenes metri) mutta muut asuntolat onkin jo paljon kauempana. En kyllä tiiä miten ne pääsee kotiin.

Nyt taas nukkumaan. Muuta mun elämään ei nykyään mahdukaan. Päivällä nukun pitään, lojun vähän aikaa koneella ennen töitä, tuun yöllä takaisin ja taas nukun pitkään. Vaikka en valita. Tänne halusin eikä oo kaduttanut. Mutta nyt luen kortin jonka sain Eevalta Saksasta ja sitten oikeesti nukkumaan. Kello on kolme. Phäris kuittaa.

Khamalan khylmä, hrrrr...

Oli ihan kamala herätä aamulla seittemältä. Tuntui että pää hajoaa ja kun ikkunasta vetää niin olin - ja oon käytännössä vieläkin - ihan tukossa. Alotin siis tänään vitamiinikuurin ja väkisin väännän sanasolit alas kurkusta. Nyt on vieläpä ihan sairaan kylmä (ennen kun kotoa ehditään kommentoida niin pidän villasukkia, lämmintä paitaa, ja pipoa sisälläkin päässä). Hengitys huurusi siihen malliin että aamulla oli varmasti pakkasta eikä nytkään mitkään varsinaiset aurinkorantakelit oo. Pakotin itseni jopa laittamaan töihin sen oikean muodin riemuvoiton - vihreän villatakin jossa on puhvihihat.

Töissä katsoin työtehtävätaulua ja mun kohdalle oli pariksi ekaksi tunniksi merkitty vm. Ei hajuakaan mitä se tarkotti mutta pian selvisi että visite medicale. Eli lääkärintarkastus. Se kuuluu kuulemma kaikille cast membereille työrupeaman alussa. Eikun takaisin jäätävään ilmaan puhvihihoineni ja Minnie-bussilla Mickey-rakennukseen lääkäriin. Ihan rutiinitarkastus. Ekaks hoitaja tarkisti näön yms. jutut ja sitten oli kokokroppatarkastus lääkärillä. Terveen paperit sain jotka meni työnantajalle.
Työpäivä menikin nopeesti kun oli tuo tarkastus ja normaali tunnin ruokatauko. Tylsää oli tänään (kylmä, siis normaalia vähemmän porukkaa) mutta pääsin jo viideltä pois.

Kaupassakin kävin ja ostin säilykeraviolia. Siinäpä se tämä päivä. Ei mitään kamalan mielenkiintosta. Ehkä sitten huomenna.

Ai niin. Tää asuntola-alue on kuin yhdessä yössä tulvahtanut täyteen oksettavia brittejä. Jopa ranskikset on parempia. Ne huutaa ja kiljuu ja tekee tämän vieläpä sellasella oksettavalla junttienglannilla. Luulevat vielä olevansa jotenkin cooleja. Nyt ymmärtää miksi briteillä on niin huono maine kaikissa lomapaikoissa. Yöks.

Kassakone kilisee ja puntari hajoaa

Tämä ainoa vapaapäivä (en oo yhtään katkera) vierähti mukavasti Val d'Europessa Suusin kanssa shoppaillessa. Mentiin siis puolituntia bussilla kun ei junat (2 min) kulkenu. Laitoin mun uuden takin - silläkin uhalla että aurinko paistaa ja on parikymmentä astetta lämmintä - ja saappaat. V.D.E:ssa on siis jättimäinen ostoskeskus, jossa on hirveesti kauppoja ja sata ruokapaikkaa. Lisäksi siellä on Sea Life (Ranskan suurin) josta disneyläiset saa vieläpä alennusta. Sinne mennään joskus. Mutta tänään kävin ensin vihdoin hoitamassa sen pankkitilin itelleni ja sen jälkeen shoppailtiin. Ostin mm. itselleni korvikset ja kellon, joka tosin vaikuttaa sellaselta että ekan parin tunnin jälkeen se on atomeina lattialla. Syötiin täytetyt patongit kahvilassa (kuinkas muutenkaan), käytiin mäkkärissä jätskillä ja sen jälkeen väännettiin märyä hooetämmän pukukopissa kun ei housut mahtuneet jalkaan. Varmaan tämä varsin shokeeraava episodi vaikutti siihen että painuttiin suoraa päätä kuntosalille kun huomattiin siellä avoimet ovet. Eli tällä kuntosalilla tarkotan ultramodernia laitosta uima-altaineen ja turkkilaisine saunoineen. Varsinaisessa kuntosalissa on ainakin sata juoksumattoa yms. vierekkäin ja saleja on tosi monta. Se mikä siellä varsinaisesti kiinnosti oli kaikki tutut Les Millsin jumpat (erityisesti body combat). Kun siellä sitten aulassa seisottiin avuttoman näkösinä kaikkien sikspäkkien keskellä niin siihen tuli joku nainen keskustelemaan jäsenyydestä. Joo oltiin kyllä Suusin kanssa tosi motivoituneita mutta vuosi (disneyn alennuksen kanssa) tulisi maksamaan 500e. Merci et au revoir.

Käytiin vielä illan päätteeksi ostamassa sairaan isosta supermarketista (pelkkä ruokapuoli isompi ku Raahen koko sittari) terveellisiä ja vähäkalorisia iltapalatarvikkeita. Eli salaattia, tomaattia, kurkkua, vähärasvaista fetajuustoa, kananmunia, patonkia (no joo), KYLJYSPIHVIT, ja jälkkäriksi kevyet mango-persikkarahkat. Vedettiin ne tässä äsken naamaan ja siivottiin kylppäri ja muu meidän osa kämpästä. Nyt taidan mennä nukkumaan kun meen vaihteeksi jo yhdeksäksi töihin. Pääsenpähän alkuillasta pois.

Korjaus edelliseen

Pikapäivitys. Eihän me tosiaan mihinkään Pariisiin taideta päästä kun ei oo mitään millä mennä. Suomessa ei ikinä ollu riippuvainen busseista tai junista mutta täällä meneekin heti suunnitelmat uusiksi jos niitä ei oo. Mutta toisaalta ihan hyvä. Nyt voi hoitaa muita asioita.

Kuulin muuten että jos on töissä Disneyland Parisissa niin pääsee suunnilleen tosta vaan töihin myös Disney Cruise Linelle ja Walt Disney Worldiin. Ton laivajutun (Välimerellä) ehkä unohdan, koska pitäis olla neljä kuukautta putkeen laivassa mutta tuo Florida kuulostaa aikas houkuttelevalta...Onhan se kuitenkin maailman isoin yksittäinen lomakohde. Ja kielenä englanti. Eikä sijaintikaan oo yhtään paha..Sinne siis seuraavaksi :)

Rättipoikkiväsynytuninen

Olen juuri virallisesti (ja periaatteessa vapaaehtoisesti kun kauniisti pyysivät) viettänyt vapaapäiväni töissä. Ja olin vielä KYMMENEN tuntia normaalin kahdeksan sijasta. Vaikka kyllähän sen ymmärtää että kun liikennelakko on eikä ihmiset pääse töihin niin siinä on meidän kokonen kauppa aika lailla helisemässä. Mutta silti jotenkin tarvisi ne kaksi vapaapäivää...
No ainakin tänään taas tutustuin uusiin tyyppeihin, mikä on täällä aina tervetullutta. Tänään kävi muuten ruuhka-aikaan kassalla yks mies (heti muutaman aussin jälkeen jotka oli ihan tosi innossaan kun kuuli mun Australian reissusta, juteltiin monta minuuttia) joka puhu tosi huonoa enkkua. Yritin vieläpä ranskaa ja espanjaaki mutta ei se mitään ymmärtäny enkä mä ymmärtäny sitä. Yritettiin jokin aika kommunikoida ja kun ei team leaderikaan saanut siitä selvää niin mies luovutti ja lähti pois. Ne meni ulos ja just vielä kuulin kun se tuhahti vaimolleen jotain että "ei kannata edes yrittää". Joo. Suomeksi.

Huomenna menen vihdoin ja viimein sinne pankkiin. Tai sitten en. Suus nimittäin ilmotti että huomenna siivotaan (nurkissa juoksee nyrkin kokosia hämähäkkejä, Eeva ehkä tietää tunteen :O ) ja sitten lähtään PARIISIIN! Siis ei se mua mitenkään komentele, kysy ihan nätisti että lähtisinkö mukaan. Ja mähän lähden. Mulla alkaa ens viikolla työt vasta niin myöhään että ehdin käydä joskus päivällä pankissa.

Täällä alkaa olla jo aika kylmä. Huomenna laitan kyllä sen villakangastakin. Mulla olis siihen vielä ne supersiistit uudet saappaatkin mutta ei taida tämän illan jälkeen jalat kestää. Laitan lättäpohjatallustimet ja häpeän suomalaista pukeutumiskulttuuria (sen puutetta) muotipatonkien halveksivan katseen alla. Ihan sama.

Paskanmarjat ja kaikki muut metsän antimet

Huomenna (eli oikeastaan jo tänään torstaina) on julkisten kulkuneuvojen lakko. PAITSI meidän bussilinja kulkee. Tämä tarkoittaa sitä että ainoastaan disneyn residenssien eli boiserien, pleiadesin ja louisianen asukkaat pääsee töihin. Sinne meni siis toinen mun vapaapäivistä. Perhanan perhana.

Lisäksi mulla on karseet rakot jaloissa kun vaihdoin mummomallin työkengät mun muodikkaisiin mustiin kuorokenkiin (eihän nyt Ranskassa voi missä tahansa popoissa marssia), jotka on hitusen liian kapeat mun lättäjaloille. Turhamaisuudesta joutuu kärsimään. Mutta hälläväliä. Tänään yks supermuodikas ranskalainen nainen oli samaan aikaan tauolla ja ääneen ihasteli näitä mun kenkiä. On kuulemma ettinyt sellasia jo kauan. Eli en ota niitä enää ikinä pois. Jospa ne jalat siitä aikaa myöten kapenisivat.

"Parlez-vous anglais?"

Tänä iltana oli mun kassa vähän turhan paljon miinuksella. En tiedä mistä johtui. Mutta niin oli yhdellä pidempiaikaisella työntekijälläki ja se sano ettei kannata huolehtia.
Muuten meni päivä ihan kivasti. Espanjassa on joku loma eli paikka kuhisee niitä tällä hetkellä. Se on jännä kun ne kysyy että "hablas espanol (tulee se jännä kiekura mutten tiedä mistä sen saa)?" ja vastaa että "un poco" eli pikkasen niin samantien lähtee sellanen kälätys ettei perässä pysy kukaan. Puhuu ne vähän kuitenkin enkkua.
Kassalla kävi tänään mun ekat suomalaiset asiakkaat. Niiden ilmeet oli näkemisen arvoiset kun kamojen skannaamisen jälkeen ilmotin että "se on sit nelkytkuus ja kuuskyt". Savosta olivat eli niiden puheen ymmärrys oli samalla tasolla mun ranskan kanssa. Ihan kiva fiilis tuli kuitenkin. Laura on töissä vaan viikonloppusin ja ite oon aina kotona niin myöhään etten voi skypessä jutella kunnolla (täällä on tosi ohuet seinät ja heti ollaan koputtelemassa toisella puolella) eli suomi pääsee vähän ruostumaan. Jos ei oteta lukuun jokapäivästä "moimoita" joka vaihdetaan yhden ranskalaisen pojan kanssa. No osaa se myös sanoa kiitos, ole hyvä ja hauska tavata. Jepulis. Oon muuten saanut täällä suomeksi jo enemmän rakkaudentunnustuksia ku Suomessa ikinä. Kukaan ei tiedä Suomesta mitään mutta kaikki sitä näköjään silti puhuu.

Tänään istuin bussissa vastapäätä yhtä enkkutyttöä joka yritti jutella vieressä istuvan ranskiksen kanssa. Mua on aina ärsyttäny ranskalaiset jotka ei suostu puhumaan muuta ku ranskaa mutta nyt kyllä ihmetytti se britti. Ne puhui siis enkkua sen pojan kanssa (joka todella PUHUI enklantia) koska tyttö itse ei puhunut sanaakaan ranskaa. Ei siis MITÄÄN. Sille sanottiin että bonjour niin se oli että "mitä, mitä?". Ei siinä muuten mitään mutta kun se kuulemma tänään alotti työt jossain puiston kaupassa. Ja mitä mun kokemuksiin tulee niin ihan enkulla ei täällä pärjää. En olis kyllä Suomen haastattelussa saanut ikipäivänä työpaikkaa sillä tyylillä.

Mun italialaisella työkaverilla (frankkien lisäksi ne on suurimmaksi osaksi italiasta) on samat vapaapäivät mun kans tällä viikolla ja se aikoo mennä torstaina käymään Pariisissa. Pyysi mutkin mukaan mutta en tiiä pääsenkö kun pitää mennä Val d'Europeen pankkiin avaamaan tili (salasanat tuli vihdoin tällä viikolla, vain kaksi viikkoa myöhässä). Tekisi kyllä mieli lähtä mutta vähän painostaa tuo pankkiasia kun se olisi pitänyt hoitaa täällä jo eka viikolla. Mutta minusta riippumattomista syistä se on siis vähän venähtänyt. No onhan mulla vielä aikaa hoitaa nuo sightseeingit.

Nyt tuli Suus kotiin (en siis oikeesti tarkota että kotiin mutta "kämppään" kuulostaa jotenkin kalsealta) stetsoni päässä. Se on siis vissiin käyny Billy Bobin saluunassa kattomassa länkkäri/inkkari/hevos/buffalo -showta. Se tosin roikkuu siellä yhden cowboyn takia. Pitää ehkä itenkin tsekata paikka jossain välissä :) Kuulin muuten Evalta että Pluto asuu meidän naapurissa ja se olis halunnut jutella mun kanssa mutta ei uskaltanut...awwww...Puhuu kyllä vaan ranskaa eli en mäkään uskalla jutella sille. Ehkä vielä joskus. Nyt nukkumaan. Se on taas vartin yli yksi.

Häpi häpi häpi häpi haaalloviin

Ihana kun saa aamut vaan lojua sängyssä, sohvalla tai koneella. Ekaksi meinasi itku päästä kun näin työaikataulut (14-22, 16-00, 17-01) mutta nyt tuntuu jo ihan kivalta. Oon kuitenkin helmikuun penkkareista lähtien tottunut raahautumaan sängystä siinä keskipäivän vaiheilla enkä kyllä nukkumaankaan oo mennyt yhtään aikasemmin ku nykyään. Täällä on nyt tosi rauhallista kun kaikki muut on jo häipyny töihin. Mulla on vielä tunti aikaa. Eli kuuntelen musiikkia, katon simpsoneita ja nautin siitä kun koko kämppä on mun! Lauantaina tosin menen kauppaan jo yhdeksäksi mutta pääsen sitten taas jo viideltä pois. Ei paha sekään.

Voi kun saa kaikilta kuulla miten Suomessa on jo satanu ensilumi ja on niitä ihania kirpeitä pakkasaamuja. Vaikka en kyllä valita. Nautin täällä lämmöstä kun aurinko vielä useimmiten paistaa. Tosin yöllä on aika kylmä, välikausitakki päälläkin palelee. Yöllä kotiin tullessa hirviteltiin (ja vähän kyllä naurattikin) työkaveri Ivan kanssa muutamaa englantilaista pimatsua jotka kömpi bussiin narutopeissa ja minihameissa tekorusketusrajoineen. Enkut on kuulemma aina sellasia. Vaikka olis sydäntalvi (eli täällä Suomen loka-marraskuu) niin ne tulee tänne viettämään jotain tropiikin rantaelämää. Lontoosta meneekin se kolme tuntia junalla Pariisiin.
Joo säästä en siis vielä valita niin kauan ku aurinko paistaa. Eka sadepäivänä tuleekin sitten jo ikävä ekoja lumihitusia ja kuura-aamuja. Mulla kun olisi se upouusi ihana villakangastakki komerossa pölyttymässä (ja siihen sopiva pipo, lapaset ja huivi :P )...

Halloweenina - taitaa olla viimeinen päivä lokakuuta, tosin tuota otsikon renkutusta kuunnellaan joka ikinen päivä - nää meidän päädyn asunnot suunnittelee jotain yhteistä bileiltaa. Eli homman nimi olisi se, että periaatteessa kaikkien kolmen tai neljän kämpän ovet olisi avoinna ja täällä sitten haahuiltaisiin ympäriinsä - kostyymeissa tottakai. En vaan tiedä mistä sellasen puvun repäisisin. Vieläköhän mulle mahtuisi se mun vanha kissapuku, jossa mut palkittiin ala-asteella upeasta lehmäasusta? Ei mikään määrä palkintoserpentiiniä korvannut sitä nöyryytystä. Vaikka pakko myöntää että täällä Frontierlandin lehmipojilla ja -tytöillä on kyllä just samannäköinen liivi päällä.

Nyt meikit naamaan ja bussipysäkille.

Voimia kiitos tännepäin

Nyt ärsyttää. Mikään ei onnistu ja kaikki menee pieleen. Ekaksikin mun kone - henkireikäni - on alkanu temppuileen ja pääsen yleensä nettiin vasta kun oon käynnistäny koko masiinan uudelleen. Webbikamera toimii aina sillon tällön. Muutenkin tää tekee joitain ihme juttuja ja aina tulee jotain virheilmotuksia ja kone käynnistyy uudestaan.

Oon varmaan vilustunut kun koko päivän on väsyttäny ihan hulluna ja ollu välillä tosi kylmä ja välillä tosi kuuma. Ei meinaa pysyä silmät auki eikä voimat olis tänään töissä riittänyt edes pysyä pystyssä. Sen piikkiin laitan senkin että olin tänään töissä TUNNIN LIIKAA! Siis ei voi käsittää...Tajusin kyllä aamulla ja vielä iltapäivälläki että tänään on töitä neljästä kahteentoista. Sitten kun lähtiessä höyläsin kellokortin niin jotenkin hoksasin (oikeastaan iski tajuntaan vasta kun astuin ulos koko rakennuksesta) koneen kellon näyttävän 01.00...Uskomatonta...Kämppikset (joista kaksi on muuten vieläpä välirikossa eivätkä puhu toisilleen) sanoi että se on periaatteessa team leaderin vastuulla että töistä lähtään oikeaan aikaan. Eli periaatteessa mut olis pitäny patistaa kotiin. Mutta mun omaa syytähän se silti oli kun en tajunnut ajan kulua. Ei kuitenkaan vissiin mikään maata kaatava juttu. Toivottavasti.

Ainut valoisa puoli tässä päivässä oli että tänään jotenkin viimein tutustuin paremmin koko työporukkaan. On kyllä sellasia tyyppejä etten oo ennen tavannut...Mutta hauskaa pitäis ainakin tulla.
Nyt nukkumaan. Tai sitten nyt on jo keskipäivä. En näköjään ymmärrä vuorokauden ajoista mitään. Pitääpä tarkistaa. Jos vaikka oon jo myöhässä töistä.

Ja uni maistuu

Laitoin eilen kellon soimaan (joo, vapaapäivänä!) kymmeneltä. Aikomus oli että pesen vähän pyykkiä ennen ku lähen Walt Disney Studioille, joilla en ollu vielä ehtinyt käydä. No se kello soi kymmeneltä mutta ihan kuin olisinkin noussut sängystä ("ei mulla mikään kiire sinne puistoon oo. ehin laittaa ne pyykit aamupäivällä"). Vihdoin nousin ja sain pitkällisen harjotuksen jälkeen suihkusta tulemaan sopivan lämmintä vettä. Eva oli kans heränny ja valmiina lähtemään töihin bussilla, joka lähtisi puolen tunnin päästä. Sanoin etten ehdi siihen mukaan kun pitää pyykätä. Söin aamupalaksi pari paahtista ja lätkin meikit naamaan. No siinä vaiheessa kello oli just silleen sopivasti että ehtisin just Evan kanssa samaan bussiin. "Pyykit ehtii sitten illallaki." (nyt on se ilta eikä pyykit oo vieläkään likoamassa. mutta kyllä mä ne ennen nukkumaan menoa :D )

Ennen studioita kävin ostaan meidän kaupasta metallisen Minni-avaimenperän (25% alennusta id-kortilla), jota oon himoinnu jo eka päivästä asti. Se on ihan täydellinen avaimenperä sitten kun ostan oman auton:) Taitaa tosin roikkua aika kauan pyörän avainten seurana.
WD Studioilla on siis joidenkin laitteiden lisäksi pääasiassa kaikkea elokuviin ja leffojen tekemiseen liittyvää jutskaa. Laitteisiinhan mä nyt siellä kuitenkin rynnin tuli persiin alla. Ja ekana Rock 'n' Roller Coasteriin! Eli vuoristorata Aerosmithin säestyksellä. Toinen vuoristorata, joka on mun mielestä ehkä paras kaikista on Nemoa etsimässä -aiheinen Crush's Coaster. Siinä mentiin sisällä sellasessa "merivirrassa" (ei kuitenkaan vedessä) ja ympärillä lillu meduusoja yms. En osaa selittää mutta tuli sellanen tosi epätodellisen siisti olo:) Tulkaa ja kokeilkaa!
Kokeilin myös sen ratikka-ajelun "lavasteissa" eli ts. istua köröteltiin 5km/h suurin osa ajasta ja koettiin se yksi jo aiemmin mainittu "katastrofi". Bensarekka räjähti ja valtava tulva sammutti. ei siinä mitään. Ihan vaikuttava esitys.
Lisää erikoistehosteita oli Armageddonissa. Mentiin sisään "avaruusasemalle" johon törmäsi meteori. Paikka tärisi ja kipinät lensi. katosta tippui tavaraa, paikka kuumeni, savua, punaiset hälytysvalot huusi ja lopuksi taas räjähti. Säikähdin niin että talloin takana olevan miehen varpaat kiitettävällä voimalla. Hävetti vähäsen.

Aioin ehtiä kattomaan (ja kuvaamaan. muutaman vuoden kameranomistamisen jälkeen hoksasin tänään vahingossa että sillähän voi videokuvatakin, tosin ilman ääntä) Disneylandin puolelle vähän ennen neljää alkavan halloween-paraatin mutta päätin viime tipassa jäädä katsomaan jonkun Animagique-esityksen studioille. Eikä harmittanut yhtään. Oli kyllä uskomaton show. Ei taas voi selitää vaan pitää itse nähdä. Teatterin yleisön puoli oli ihan pimeänä mutta hahmot lavalla oli valaistu (sellasella jännällä valolla, joka on esim. lintsin vekkulassa. Valkoset vaatteet ja hampaat hohtaa. taitaa olla uv-valo). Esiintyjät oli siis disneyhahmoja eri elokuvista niiden musiikkien kanssa. Välillä katsomo oli täynnä jättisaippuakuplia ja esim. pieni merenneito -kohdan aikana kummallisesti ilmassa leijuvia meduusoita. Niinku olis 3d-lasien kanssa katsonut elokuvaa, josta jutut tulee ulos valkokankaalta. Paitsi ettei ollu niitä laseja ja ne jutut oli käsin kosketeltavia! Ei voi selittää. Tulkaa ja kokeilkaa :D

Lopuksi menin vielä disneylandin puolelle katsomaan joka iltaisen 15-vuotissynttäreiden kunniaksi järkätyn Candleabration-spektaakkelin. Linna valaistiin lopuksi kynttilöillä. Jälleen aika siistiä.
Tää on oikeesti tosi turhauttavaa kun tiiän että niin moni muukin haluais nähdä nää jutut mutta saavat vaan kuunnella mun selostukset...olis niin huippua nähdä nämä kaikki kavereiden/perheen kanssa. Kuvia ilmestyy taas joskus. Kun oppisin vaan laittamaan linkin kautta että mahtuis kaikki mun sadat räpellykset.

Kuvia

Eipä oo tapahtunut mitään maata järisyttävää pariin päivään. Täytetäänpä siis tämäkin tila vaikkapa kuvilla!

Kaikkea sekalaista vol. 2

Tänään ei mitään sen ihmeempiä. Normipäivä töissä. Tänään asiakkaista oli varmaan 80% espanjalaisia eli nyt saa vähän aikaa miettiä että miten sanotaankaan hyvää päivänjatkoa enkuksi tai ranskaksi. Joku miesasiakas yritti väkisin löytää meidän kaupasta jotain sen oman maan apinahahmoa jolla ei oo mitään tekemistä disneyn kanssa. Ei meinannut millään ymmärtää, ettei sitä saa koko alueelta. "Mutta jos vaikka varastossa.."

Päivällä oli lämmintä ja nättiä. Illalla satoi ihan hulluna ja kastuin läpimäräksi kun juoksin bussipysäkille. Söin tänään eka kertaa Ranskassa oloaikana kunnon lihaa, tosin tosi rasvasten ranskalaisten kanssa. Syön yleensä joka päivä työpaikkaruokailussa (tulee maksamaan jotain reilut kaks euroo sellanen jättiannos). Kyllä maistu pihvi hyvälle kun oon syöny vaan kalapuikkoja suoraan kalanperkuusaavista tai jotain kanaa joka on hyvää mutta ei täytä.

Täällä alotettiin tällä viikolla Halloweenin vietto eli luvassa on joka päivä erityistä halloween-ohjelmaa. Ainakin ikkunan ohi näytti menevän joku paraatin tyyppinen jossa kekkuloi Stitch noitien ja kurpitsapäiden kanssa:) Aika söpöä. Saa nähdä mitä muuta on vielä tulossa.

Vähän ihmetyttää meidän ranskalainen kämppis. Se on aina omassa huoneessaan (laitetaan aina ovi kiinni jos halutaan olla rauhassa, ja sen huoneeseen vievän käytävän ovi on aina kiinni). Sillon kun se sieltä ulostautuu niin ei puhu paljon mitään ja käyttäytyy muutenkin vähän hassusti. Mutta se on kuulemma sellanen että saa aina välillä jotain pieniä masennuskohtauksia. Sehän oli just käymässä kotonaan niin jospa sillä on jonkinsorttista koti-ikävää. En tiiä.

Eipä oo mitään järkevää kerrottavaa tänään. No seuraavana vapaapäivänä meen taas pankkiin ja pesen ehkä pyykkiä. Pitää kans ostaa jonkin sorttinen prepaid-liittymä. Taas on kello puoli yksi. Öitä.

Ca va bien.

Tänään oli ihan hauska päivä. Aamulla oli törkeen vaikea herätä kännykän piippaukseen puoli kymmeneltä kun edellisenä iltana olin töiden jälkeen (kotona joskus yhden maissa) roikkunut vielä koneella. Olisin kyllä ihan hukassa täällä ilman mun ihanaa rakasta konetta. Nörtiksi en silti tunnustaudu...

Ollaan oltu nyt pari päivää Suzen kanssa kahdestaan kun Eva ja Elodie lähti Bordeaux'hun Elodien perheen luo. Se on ollut nyt puoli vuotta töissä eli on oikeutettu ekaan lomaan (!) eli kuuteen päivään. Ne tuli takaisin tänä iltana ja Eva joutui suoraan töihin. Elodie kattoo tuossa vieressä Blondin kosto 2:sta. Liittyisin seuraan mutta tarviiko enää edes mainita että leffahan ei todellakaan ole englanniksi. Käy kyllä tuota em. kaksikkoa välillä kateeksi. Ne tuntuu matkustelevan ihan alvariinsa - en tiedä miten se on töiden puolesta mahdollista. Nyt ne oli siellä etelä-Ranskassa, kesällä Evan perheen luona Sveitsissä ja ens helmikuussa ne lähtee Martiniquelle KARIBIALLE!! No onhan tää piraattialue täällä kyllä melkein ku oikeaa Karibiaa. Miinus turkoosinsininen meri, jonka lämpimät vaahtopäät huuhtelee paljaita nilkkoja helmenvalkoisella hiekalla...:)

Töissäkin menee nykyään ihan kivasti. Siellä on porukka hirveesti vaihtunu eli uusia on nyt entistä enemmän. Jopa uudempia ku mä. Eli nyt se oon minä, joka lohduttelen muita että "älä välitä, ei se oo vakavaa". Meillä on joka viikko (tai kuukausi, en oo varma kun en vielä viime viikolla ymmärtänyt mistään mitään) aina yks tuote, jota yritetään myydä kaikille. Nyt se on sellanen yks juttu (en tiedä suomenkielistä nimeä, enkuksi ja ilmeisesti myös ranskaksi se on snow globe eli sellanen juttu jota ravistaa niin siellä sisällä sataa lunta eli meidän tapauksessa kiiltohileitä) ja sitä sitten yritetään (ei väkisin..) tunkea joka asiakkaalle. Tänään mulla ja naapurikassan Cyrilillä oli hirvee kisa että kumpi myy enemmän :D Se tais voittaa yhdellä mutta vain koska se puhuu ranskaa. Tänään kävi niin että sille sattu osumaan suunnilleen kaikki brittiasiakkaat ja mulle ranskikset. sitten siinä oltiin koko ajan puolin ja toisin että "sori mutta voitko tulkata". Vaikka kyllä mä nykyään jo ymmärrän niitä aika hyvin. Puhepuoli tuottaa vielä vähän onkkelmia.

Eevalle vielä terveisiä Saksaan että kyllä täälläkin olisi parannettavaa bussikuskien suhteen...tänään illalla oli joku ihan hirvee kuski, joka oli ilmeisesti eka kertaa minkään näköisen ajopelin ratissa. Se ajo koko ajan ihan karseen pienellä vaihteella, luulin että moottori hajoaa tai ikkunat särkyy. Niin kovasti (ja kimeästi) se auto huusi. Sitten se kyyti oli yhtä pomppimista kun joka vaihteen vaihdon aikana bussi toppasi ja melkein sammui. Lisäksi oli tosi lähellä ettei yhdessä risteyksessä lähtenyt tienviitat mukaan kun kuski vähän koukkasi korotuksen kautta.

Nyt taidan mennä syömään mun ihanaa tiramisujätskiä. Oon jo kaks päivää vastustanut pakastimen kutsuhuutoja. Jotain rajaa sentään.

Asiakas aina oikeassa

No oho. Ajattelin että olisin herännyt aikasin aamulla järkkäämään tavaroita kaappiin mutta kellohan näyttikin jo melkein kahtatoista. Sitä ne iltavuorot teettää. Eilen höyläsin kortin (mikä se on se kone, jossa vetäistään kortti aina kun tullaan ja lähdetään?) klo 01.00. Bussi olis tullut vasta vähän ennen kahta eli päätettiin reippaalla tyttöporukalla kävellä kotiin (joo äiti, on ihan turvallinen alue, en siis asu keskellä Pariisia ryöväreiden ja raiskaajien reviirillä vaan pienessä rauhallisessa laaksossa yhdessä haltioiden ja menninkäisten kanssa. Ainakin osa näyttää sellasilta). Matka kesti jotain reilut puoli tuntia, ja tulipa siinä samalla iltalenkkikin tehtyä. Pääsi vähän purkamaan illan paineita.

Eilen ei kerrankaan ollut ongelmia pomojen tai omien työkykyjen/puhetaidon suhteen. Nyt oli vaikeiden asiakkaiden vuoro. Se on jännä miten brittituristit erottaa jo kaukaa. Ne on niitä pyöreähköjä lepposan näkösiä tyyppejä, joilla on vaaleat/oranssit hiukset, t-paita yhteensopimattomien shortsien kanssa (no joo, enpä tuomitse kenenkään vaatetusta niin kauan kun mulla on mun univormu), vyölaukku, passipussi, joska pilkottaa puiston karttoja sekä ympärillä lauma adhd-kullanmuruja. Ne on yleensä ihan kivaa porukkaa. on aina helpotus kun joku brittikarju tulee kassalle että "YOU-SPEAK-ENGLISH?", jota todellakin puhun. Ja on se niillekin helpotus. Täällä nimittäin järkyttävän pieni määrä cast membereitä puhuu enkkua, mikä on mun mielestä aika väärin. Enkunkieliset kun on heti toiseksi suurin kävijäryhmä.

No mutta kuitenkin. Britit on kivoja mutta yleensä myös ekana aiheuttamassa harmaita hiuksia (ja kaiken muun värisiäkin eilisen jälkeen). Tulipa mun kassalle naisihminen, joka halusi maksaa ostoksensa easy passilla (lasku menee huoneen laskuun). Pyysin saada nähdä kyseisen läpyskän ja näin ettei siinä ollut huoneen numeroa. Numero ei ole siis pelkkä 126 tai vastaava vaan pitkä litania numeroita jotka me tarvitaan tietokoneelle. En tiiä miksi kaikissa easy passeissa sitä ei ole. Kai niitä on kahdenlaisia. No sanoin siis asiakkaalle että en valitettavasti voi hyväksyä lappua kyseisestä syystä. Siitähän tämä suivaantui ja sanoi että "on se käynyt muuallakin" ja "ootte te sitten naurettavaa sakkia" ja "kauppa on paska" ja "vaadin saada kuulla tämän joltain toiselta henkilöltäkin". Samalla naapurikassalle ilmestyi toinen asiakas samanlaisella passilla eikä kassa hyväksynyt sitäkään. Yhdessä nämä naiset (niiden miehet oli kiltisti hiljaa sivummalla) nousivat kapinaan ja marssivat tuhisten ulos liikkeestä lapset perässä itkien kun eivät saaneetkaan luvattuja leluja. Tuli ne sitten jossain vaiheessa takaisin ja suostuivat maksamaan käteisellä.
Kun tulin ruokatauolta oli yhdellä kassalla hirveä sota menossa. Taas joku brittinainen (huom! aina nainen, mies vastaavassa tilanteessa naurahtaa ja kaivaa shekkivihon esiin) oli saanut kohtauksen ja oikein KARJUI kassapololle jotain - en edes saanut selvää mikä oli hätänä. Muut ihmiset näytti kauhistuneilta vieressä kun eukko mesosi. Hyvä ettei vartijat pitäny kutsua paikalle.
Normaalitilanteessa jos joku tulee turhasta aukomaan mulle päätä niin räjähdän takaisin mutta ymmärrettävistä syistä meidän kauppa paheksuu sellaista. On yllättävän hauskaa kun saa itse pitää aivan peruspokan ja puhua rauhallisella äänensävyllä (sekös asiakasta ärsyttää!) ja antaa toisen tehdä itsestään narunalaisen typerällä huutamisella.

Illemmalla oli vielä yksi asiakas -tällä kertaa ranskalainen - joka osti tyttärelleen jonkun ison posliinisen pieni merenneito -jutun. Pakkasin sen asianmukaisesti paperiin ja laitoin pussiin. Kohta hän marssii takaisin Ariel kolmessa osassa. Vaati saada uuden koska OLIN KUULEMMA MYYNYT SEN HÄNELLE SELLAISENA!!! Siis olinko hinnoitellut erikseen pään, pyrstön ja alustan vai mitä oli tapahtunut?! eikun puhelinsoitto money roomiin josta mua korkeampi henkilö tuli katsomaan tilannetta. Ei meinannut miehellä pokka pitää kun nainen paasasi asiaansa. Suostui kuitenkin vaihtamaan palaset kokonaiseen merenneitoon ihan yleisen rauhan merkeissä. Niin oli nainen tyytyväinen ja minä myös kun pääsin kotiin. Vaikka ei siinä mitään. Pienet piristysruiskeet ovat aina tervetulleita muuten niin samanlaiseen arkeen.

"Just like we dreamed it, as good as good can be"

Tänäkin yönä sitten heräilin jatkuvasti kun hermoilin töistä. Heräsin ja olin varma että mulla oli tavaroiden skannaaminen kesken mutta halusin nukkumaan. Piti oikein sytyttää valot keskellä yötä varmistaakseni ettei sängyssäni todella ollut skannauslaitetta ja vielä maksamattomia pehmoleluja.

Tämä päivä menikin mukavasti puistoa kierrellessä. Aamulla postilaatikossa oli saatelappunen, jonka mukaan postissa odotti paketti kotoa! Mutta ensin sinne puistoon. Aamulla oli aika pilvistä mutta loppupäivän paistoikin sitten aurinko lämpimästi. En vaan jaksa olla ihailematta sitä, miten viimeisen päälle se puisto on lavastettu ja koristettu. Nyt vielä kun on Halloween tulossa niin koristelussa pistetään entistä paremmaksi. Yhtään roskaa ei kaduilta löydy ja jokainen pensaskin on trimmattu täydelliseen muotoon.

Tänään oli etupäässä valokuvauspäivä mutta enhän mä nyt voinut olla kokeilematta muutamaa laitettaki (Pirates of the Caribbean, Space Mountain, Phantom Manor, It's a Small World, Big Thunder Mountain). Kiertelin siis eri alueilla ja räpsin tuhona kuvia. Tapasin jopa itse Jack Sparrow'n :D
Ruokaakin oli pakko jossain välissä etsiä. Jos joku asia saa miinusta disneyssä niin HINNAT!!! Hot dog maksaa vitosen ja joku perus hampurilaisateria kympin. En uskaltanut edes astua sisään ns. oikeisiin ravintoloihin. Saan sentään cast member -kortillani alennusta.

Ihan uus juttu mulle millasta en oo koskaan kokenu oli 3D-elokuva Honey, I shrunk the Audience (sattui tänään olemaan jopa englanniksi). Oli melkoisen jänskä olo istua katsomossa erityislasit päässä kun käärme näytti luikertelevan ulos valkokankaalta suoraan yleisön sekaan. Ja oon varma että raivoisan leijonan kynnet kävi millin päästä kasvoistani..! Oli tosi lähellä etten samantien hypännyt kaksi penkkiriviä taaksepäin. Penkin selkänojaan ainakin jäi aikamoiset painaumat.

Elokuvan (no kesti ehkä 15 min) jälkeen ehdin just katsomaan neljältä alkavaa paraatia. Jouduin tosin vähän kuikkimaan eteen tunkevien ihmisten takaa. Vähän ihmetytti mun edessä oleva mummo (noin 60-70 vee, pukeutunut pinkkiin toppatakkiin, lämmintä parikymmentä astetta). Se tunki itsensä väkisin eturiviin ja töni pois lapsia, jotka yritti päästä viereen. Sai äideiltä melkosen murhaavia katseita. Kaiken huippu oli, kun paraatissa viimeisenä tulevat prinsessat prinsseineen lipuivat ohi, niin tämä mummu alkoi ihan hulluna itkeä! Oli varmaan koko elämänsä halunnut disniländiin ja nyt se unelma oli vihdoin toteutunut...muuta selitystä en keksi.

Kävin vielä ostamassa emporiumista (joo, se tulee uniin mutta meen sinne silti vapaapäivinäkin) muutaman jutun ja lähdin bussilla postiin hakemaan mun pakettia. Tiesin että paketissa on joitain leffoja eli en voinut vastustaa kiusausta vaan kävin myös hakemassa kaupasta paketillisen tiramisujätskiä kyytipojaksi :P
Eli nyt se on Rakkautta vain ja hyvää illanjatkoa!

P.S. Jos joku vaan osaa neuvoa miten nää kuvat saa laitettua linkin kautta niin neuvokoon välittömästi :) näitä on miljoona lisää.

Vapaa-ajan jorinoita

Jee vapaapäivä! Ei tarvinnut herätä kellon soittoon (heräsin kyllä moneen otteeseen keskellä yötä istualtaan sängystä kun luulin taas olevani myöhässä töistä). Söin aamupalan - paahtoleipää ja ehkä vähän vanhentunutta tuoremehua - ja lähdin käymään bussilla Val d'Europessa. Siellä on lähialueen isoin kauppakeskus ja juna-asema. Menin käymään pankissa kysymässä, että josko paikallinen tilini olisi avautunut. Olihan se eilen mutta huomenna vasta tulee postissa salasanat sun muut tilpehöörit. Eli sitten uudestaan. Sitten tutustuin vähän ostoskeskukseen joka todellakin oli ihan jättikokoa. Ihan sopivan hintasia vaatekauppojakin löysin niiden Guccien ja Versacien (vai Versacejen, en tiiä oikeaoppista kirjoitusmuotoa) seasta. Pahiten lompakkoa uhkasi kuitenkin paikallinen Indiska missä olisin voinut olla vaikka koko päivän. Sain kuitenkin pidettyä itteni kurissa kun lompakossa on tällä hetkellä kaksi euroa käteistä ja yritän olla käyttämättä suomalaista tiliäni niin paljon kuin mahdollista. Alimmassa kerroksessa oli kaikkia ruokapaikkoja kuten iiihanan huumaavan tuoksuisia kiinalaisia ravintoloita ja perusmäkkäreitä. Nälkä kurni mahassa mutta kotona olisi jääkaappi täynnä ravitsevia kalapuikkoja.

Takaisin lähtiessä en löytänyt mistään oikeaa bussipysäkkiä niin päätin mennä takaisin junalla, joka onkin paljon kätevämpi. Sain muutama päivä sitten viimein ostettua kuukausikortinkin joka käy molempiin bussiin ja juniin. Laskeuduin alas laiturille samaan aikaan kun mun juna rullasi viereiselle laiturille. En ehtinyt vaihtaa puolta eli odotin puoli tuntia seuraavaa junaa.
Val d'Europesta ei mennytkään ku yks pysäkin väli niin oltiin pääteasemalla eli Chessyllä eli Disneyllä. Sieltä sitten tutulla 34:n bussilla kämpille. Samalla bussilla mun kanssa La Boiseriehen tuli myös Cyril (tuli Adelen vieraaksi, saadaan joka päivä päästää yksi vieras asuntoon), joka on kans Emporiumissa töissä. Se on vissiin ollut ennenkin disneyllä töissä mutta vasta muutaman viikon emporiumissa. Siinä me sitten yhdessä vaihdettiin karseita kokemuksia pomoista ennen ku jäätiin oikealla pysäkillä pois.
Oon huomannu että täällä paikallisten kanssa - ja niidenkin jotka ei oo täältä mutta on täällä :) - on paljon helpompi alkaa jutteleen ku yleensä vieraiden kanssa Suomessa. Tähän kulttuuriin kuuluu läristä small talkia ja kun käytävällä ohitetaan joku niin aina toivotetaan hyvää päivänjatkoa. Ihan kivaa. Sitten on tietysti aina ne poskisuudelmat mihin kyllä tottuu aika äkkiä. Tosin eka kerralla olin ihan pihalla että mitäs tää tämmönen on :D

Tein just ekaa kertaa täällä itse lämmintä ruokaa itelle (muuten syön aina töissä). Riisiä ja jotain kalapihviä sekä puoli lautasellista vihanneksia! Se kalapihvi oli kyllä koostumukseltaan sellasta että taisi olla jostain perkuujätteistä kasaan koottu...Piti äkkiä syödä suklaavanukas päälle:) Nyt ei oo mitään tekemistä. Harmittaa kun en ottanut suomesta mukaan mitään hyviä leffoja. Suus (Suze siis) tuossa vieressä kattoo omalta koneeltaan just Aamiaista Tiffanylla. Näin sillä hyllyssä pirates of the caribbeanin. Uskaltaisikohan kysyä...

Seuraa valituksia

Huh...ihan kamala päivä...Olin ajatellut etten laita kelloa aamulla soimaan (työt alkoi kahdelta) vaan herään tarpeeksi aikasin että ehdin käydä kaupassa. Vessapaperi oli loppu ja mun vuoro ostaa. No olin vissiin väsyneempi ku ajattelinkaan ja heräsin yhdeltätoista - joka on siis mun tapauksessa myöhään. Vedin äkkiä vaatteet päälle ja ryntäsin samantien bussipysäkille ja kauppaan. Tulin kotiin just sopivasti että ehdin seuraavaan bussiin töihin. Sitä seuraava olisi nimittäin ollut perillä liian myöhään. Tai niin luulin. Ihan kylmät väreet menee kun ajattelen tätä seuraavaa.

Eli vaihdoin vaatteet ja menin työpaikalle. Vastaan tulee Guillaume (sellanen pienehkössä pomoasemassa meihin perusduunareihin verrattuna. Ehkä max. 5 vuotta mua vanhempi) ja se naureskelee että mihinkäs aikaan sitä töihin tullaan. Sanoin että kahdeksi, mikä osoittautui vääräksi. Olin katsonut seuraavan viikon työvuorolistaa (NIITÄ ON SATA PÄÄLLEKKÄIN eikä päivämääriä missään!!) ja mun olis pitänyt olla paikalla jo kahdentoista jälkeen! Menin selittään asiaa kädet täristen team leaderille, joka onneksi oli suht ymmärtäväinen. Sellasta sattuu uusille. No ei siinä mitään. Olin sitten vaan kymmeneen töissä kun oikeesti olisin päässyt kahdeksan jälkeen.

Muutenkin koko päivä oli jotenkin ahistava. Huomaa että jotain tyyppejä vähän ärsyttää kun en ymmärrä eka sanomalla vielä ihan kaikkea mitä ne mongertaa. Illalla kun laskettiin kassa, tuli italialainen team leader Caterina mua auttamaan. Nyt tajuan mitä muut tarkoitti sillä, että Emporiumin pomot voi olla melko vaikeeta porukkaa. Tämä Caterina laittoi kassan mun kassan rahat pussiin ja järjesti kuitit. Sitten huomasin että kassassa oli vielä 30 senttiä ja muutama kuitti. Kun kysyin että mitä niille tehdään, niin Caterina alkoi mulle valittaan että pitäis olla tarkempi ja nyt hän joutuisi hakemaan uuden pussin! Siis se oli itse laittanu kaikki sinne ja unohtanu ne muutamat jutut ja kehtas pistää sen mun syyksi! Siellä on töissä kans yks ruotsalainen 50+ Disa, joka lohdutti että sellasia ne jotkut tyypit on eikä kannata välittää. Olis tuntunut paljon huojentavammalta, jos hän ei olisi koko ajan kantanut rottapehmolelua olkapäällään ja yrittänyt röyhtäyttää sitä niin kuin vauvaa.
Päivän ainoa valoisa hetki oli kun yksi englantilainen nainen tuli kassalle, ihasteli mun nimeä ja kysyi miten se äännetään. Aikoo kuulemma antaa sen seuraavalle tyttärelleen nimeksi!

Nyt taas töihin. Onneksi huomenna ja ylihuomenna on vapaapäivä.

Ain laulain työtäs tee

Toka työpäivä ohi ja kolmas alkamassa. Eilen kun menin neljäksi töihin niin ihan ekana sain taas uuden säilytyslokeron. Siellä toisessa paikassa olevassa lokerossa (rakennuksen nimi on Imaginations) ei kuulemma kannata säilyttää mitään arvokasta kun joltain oli just pöllitty tietokone. Eli joudun nyt opettelemaan myös toisen numerosarjan (apua!) ja pitää pyörittää vielä eri lailla kohdalleen kun se toinen (APUA!).

Ekan tunnin ajan olin "lattiassa" eli kiertelin kaupassa ja järkkäsin tavaroita paikoilleen. Nää työkaverit on muuten aika hauskoja (pomoista ei kuulemma voi sanoa samaa). Aina neljältä menee päivän suurin paraati. Kun paraati lipui kaupan ohi ja musiikki pauhasi kaiuttimista, yksi toinen työntekijä vaan tuli ja pyysi tanssiin. Sitten me vaan siinä keskellä kauppaa pyörittiin valssin askelissa kaikkien asiakkaiden edessä :D Kun paraati oli mennyt, palattiin kaikki kiltisti omille paikoillemme. Sitten koittikin mun kauhunhetket: yksin kassalle. Jouduin sinne vielä ruuhka-aikaan eli paraatin jälkeen. Eka puoli tuntia oli paha kun olin ihan shokissa ja piti tarkkaan miettiä jokainen napinpainallus. Puistossa käy yli 50 000 vierasta joka päivä ja aika monet niistä käy alueen suurimmassa myymälässä eli meillä niin rahaakin käsitellään aika suuria määriä. Ruokatunnin jälkeen meno alkoi kuitenkin rauhoittua ja multakin alkoi perus kassankäsittely sujua. Yksi ärsyttävä amerikkalaisasiakas kävi naapurikassalla, joka isoon ääneen vaati että hänen ostamansa muki paketoidaan erityisellä huolella (niin tehdään aina särkyvien kanssa). Jossain toisessa paikassa niin ei oltu kuulemma tehty. Niinpä Thierry siinä kassalla sitten kääri sen ainakin kahteenkymmeneen paperiin ja lopulta se muki oli koripallon kokoinen.

Kotiin päästiin puolenyön maissa. Menin bussilla yhdessä espanjalaisen Adelan kanssa, joka on myös aika uus täällä. Se on tosi mukava vaikka luulikin että Suomi on "jossain Texasin lähellä". Tänään alkaa työt jo puoli yhden jälkeen. Pääsen tappelemaan mun uuden lokeron kanssa.