lauantai 23. elokuuta 2008

Adios, chicos!

Eilen oli kyllä ihan mahtava ilta. No ei kyllä töiden kannalta. Nyt on menossa huippusesonki ja pomot on tosi stressaantuneita ja koko ajan joku vikana. Se on jo ihan naurettavaa miten varsinkin yksi niistä löytää joka sekunti jotain valitettavaa. Nyt lähteekin emporiumista ihan hulluna porukkaa. Kaikki sesonkiajan työntekijät lähtee elo-syyskuun vaihteessa mutta sitten lisäksi tosi paljon muitakin. En äkkiä edes keksi kuka sinne jää. Kaikki stockerit on ainakin lähdössä:D Mut pahinta varmaan tähän aikaan on mun työajat. Oon tehnyt jo kuukauden putkeen viimeistä vuoroa eli kahteen asti aamulla. Eli mun nykyinen rytmi on enemmän sillä yöeläjän puolella. Mut siinä tapauksessa eletään sitten yöllä! Eilen mentiin töiden jälkeen yhden huomenna lähtevän kaverin luo syömään sen pakastin tyhjäksi pizzoista ja muusta ja huolimatta palaneista pizzoista ("ne on vaan hyvin paistettuja") oli ehkä hauskin ilta pitkään aikaan:) Oltiin suht pienellä porukalla mut silti mukaan mahtui espanja, suomi, ranska, italia ja saksa ja kaikki ollaan samaa porukkaa eikä maaeroja oo enää edes olemassa. Tätä tulee kaikista eniten ikävä.

Aamulla olin suihkussa kun puhelin soi. Jara soitti bussipysäkiltä, että tuo äkkiä sun bussikortti kun hukkasin omani ja bussi lähtee 10 minuutin päästä! Eipä siinä mitään. Onneksi oli lämmin ilma:) Jarakin lähtee huomenna. Onneksi onneksi on mese yms. tilpehöörit. Ja nyt on ilmasia yöpaikkoja odottamassa ympäri maailmaa!

Ostan digipianon. Paljonko ne maksaa? Ostan silti.

keskiviikko 20. elokuuta 2008

Vähän updeittausta

Sain tänään uuden kämppiksen. Viime päivityksestä on tainnut kulua sen verran, että Suus on lähtenyt niinkun suurin osa muistakin kavereista. Tämä uusi kämppis on myös hollantilainen, kun Evalla on suhteita respaan ja sai valita että otetaanko 6 kk:n sopparilla oleva hollantilainen vai "päättymättömällä" sopimuksella oleva espanjalainen. Eli perusteena oli et "jos ei tykätä tästä uudesta niin ainakin se lähtee puolen vuoden päästä":D sitä paitsi espanjalaiset on tunnettuja siitä, että niillä on joka ilta talo täynnä porukkaa (muita espanjalaisia) ja mehän ei sellasta jakseta. Vaikka olis toisaalta ollut ihan kivakin vähän verestää mun espanjan taitoja. Töissä Piedad, Pedro ja Marta on opettaneet mulle kyseistä kälätystä ja oonpa vielä ylen sivuilta sitä opiskellut itseksenikin. Kävin ekaa kertaa kaupassa oikein kunnon keskustelun ESPANJAKSI yhden asiakkaan kanssa! Vähän oon NIIN paras...ou jee. Mut siis tää uus kämppis (nimi?) on kuulemma ihan kiva, kun Elodie sen sisään päästi. En oo ite vielä häntä nähnyt kun olin shoppailemassa uutta suoristusrautaa. Se meni siis samantien vanhempiensa kanssa disneyyn. Mut siis järkytyin lievästi kun näin tän huoneen. Elodie nauroi, että tää uus kävi täällä tunnin ajan ja nyt koko paikka on asutumman näkönen ku koskaan. Tää uusi (pitääpä opetella se nimi) vanhempineen oli tullut kunnon maasturilla ja ilmeisesti tyhjentäneet oman asuntonsa mun huoneeseen ja muualle kämppään. Toinen puoli mun huoneesta on siis nyt pinkin oranssi ja täynnä ilmanraikastimia yms. Ikkunan eteen on laitettu yöpöytä, eli sitä ei voi enää aukaista, mikä on huonompi homma koska yöllä on pakko tai tukehdutaan (jos ei muuhun niin siihen ilmanraikastimeen). Keittiöön on ilmestynyt mikro, voileipägrilli, espressokeitin, uusi ruokailuvälinesarja, kattiloita yms. Se toi itse jopa valmiiksi omat vessapaperit ja kaikki. Mutta puhuu kuulemma hyvin englantia (ei ranskaa, huh, vähän paineita multa pois:)) ja on mukava ja on töissä hotel New Yorkin respassa. Siinä kaikki mitä tiedän tällä hetkellä. Jäämme odottamaan lisätietoja.

Keksin mitä haluan opiskella!! Kulttuuriantropologiaa. Olisinpa vaan keksinyt tämän puoli vuotta aiemmin. Mutta kun löysin kyseisen aineen niin klikkas heti että JES!

Töissä on ollu aikas raskasta viimeaikoina, kun kesäajan takia oon ollut kolme viikkoa putkeen töissä aamukahteen. Sit kun oon vielä yleensä stocker1 niin se tarkottaa, että joku soittaa mulle ranskaksi täydessä putiikissa ja melussa radiopuhelimella (herravarjele) joka 30:s sekunti että "onko t-paitaa minnie strass kokoa m? entä sitä ja sitä lautasta/mukia/avaimenperää/kostyymia/pehmolelua" ja sit mä juoksen portaat ylös varastoon ja takaisin alas, vain jotta voin juosta ylös hakemaan jotain uutta. Hissikin olisi mutta se vähän toimii miten toimii niin parasta kohottaa kuntoa portaissa. Sitten kahdelta yöllä pitää vielä juosta bussi kiinni, joka tulee silleen, että jos lennossa vaihtaa vaatteet niin saattaa ehtiä. Mutta tykkään joka tapauksessa. Aika menee nopeesti ja pääsee jutteleen asiakkaiden kanssa ja muuta.

Oon ollut täällä kohta vuoden. Miksi vasta viimeisen kuukauden aikana tapahtuu sellasta, mikä tekee lähtemisestä uskomattoman vaikeaa?