torstai 29. marraskuuta 2007

Turistikierros jatkuu

Tänään oli kyllä harvinaisen toimelias päivä vapaapäiväksi. Mentiin Suusin kanssa TAAS Pariisiin ja TAAS tihkutti vettä ja oli harmaata. Toisaalta sellanen ilma jotenkin passaa Pariisiin. Viime kerralla jäi Sacre Coeur väliin, joten tänään mentiin sinne. Montmartren alue on kyllä tähän mennessä kauneimman näköistä Pariisia, missä oon ollut. Kapeita, jyrkkiä kujia kaukana kaupungin hälinästä. Sellasta Amélie-aluetta:) Oli ihanaa vaan kulkea siellä (jalat tönkköinä kovasta noususta kukkulalle) ja mutustaa tuoretta leipää pikkuleipomosta. Kirkko oli kyllä tosi vaikuttavan näköinen. Tuli jotenkin epätodellinen olo, kun meni sisälle. Hirveen iso pytinkihän se on. Kaikki oli siellä hirveen rauhallista ja satoja kynttilöitä paloi. Tuli elokuvamainen fiilis, kun näki kaikki vanhat katolilaiset (vai katoliset?) mummut rukoilemassa Maria-patsaan edessä tai ripittäytymässä sellasessa kopissa. En kuulu katoliseen kirkkoon mutta sellanen kiva fiilis jäi silti. Ei uskonnollinen mutta jotenkin rauhallinen. Ajateltiin Suusin kanssa, että jos päästään jouluna tarpeeksi aikasin töistä niin mennään sinne tai Notre Dameen keskiyön aikoihin. Yksi työkaveri suositteli, sanoi että jos vaan Pariisissa on niin sinne kannattaa mennä. Plus tietenkin Montmartrelta näkee silloin koko jouluisen öisen valaistun Pariisin...aaah :)

Yksi syy miksi haluttiin Sacre Coeurin alueelle, oli kaikki siellä olevat taidemaalarit ja muotokuvan piirtäjät. Ite olin niin hirveen näköinen tänään, etten viittinyt maksaa kuvasta mutta Suus halusi omansa. Oli kyllä rasittavaa kävellä siellä alueella, kun jokainen "taiteilija" tarrasi hihasta kiinni. Löydettiin sitten sellanen hampaaton vanha mies, joka lupasi piirroksen halpaan (?) hintaan. Sanoi, että muotokuvan tekeminen kestää kymmenen minuuttia. No kerrotaan se silti kahdella. Mies istutti Suusin ikkunalaudalle ja lykkäs mulle sateenvarjonsa käteen. Sain sitä sitten parikymmentä minuuttia pitää papparaisen papereiden päällä, kun se väkersi kuvaa. En nyt tiedä tuliko siitä kovin näköinen mutta olkoot. Joku toinen äijä pörräs siinä koko ajan ympärillä, vielä silloinkin kun kuva oli jo puoleksi valmis, että "jätä se toinen. Saat samaan hintaan paremman kuvan. Tule, tule, tule..." aargghh...No ensi viikolla mennään varmaan uudestaan. Ehkä mäkin sillon teetätän oman kuvani. Saas nähdä.

Ihan hyvää tekee päästä aina välillä "oikeaan" maailmaan mutta kyllä tuli niin kotoisa olo palata takaisin Marne la Valléehen. Tykkään.

keskiviikko 28. marraskuuta 2007

Mercredi.

Taas perinteinen vapaapäivä. Ei MITÄÄN tekemistä. Yleensä mulla ja Suusilla on samat vapaat eli voidaan suunnitella yhteisiä menoja mutta tällä viikolla mulla onkin jo eka vapaa tänään keskiviikkona. Kaikki muut on töissä paitsi Elodie sairaana kotona. No kävin sentään aamulla Auchanissa ostoksilla. Ei sais ikinä mennä nälkäsenä kauppaan. Hirvittää miten paljon kaikkia herkkuja tuli ostettua...Sitten söin oikeeta ruokaa kotiintullessa eikä sen jälkeen tehnyt mieli yhtään mitään. No saanpahan harjottaa itsekuria, kun on pakastimessa jätskiä ja kaapissa suklaapullia. En kyllä oikeesti ikinä osta täällä sellasia eli kyllä sitä joskus saa. Oli tarkotuksena löytää myös joku hyvä leffa mutta en sitten vaan jaksanut ostaa. Tai oikeastaan en jaksanut selata kaikkia ranskankielisiä nimiä läpi, että josko löytyisi joku tuttu filmi. Onneksi dvd:ssä on sentään vaihtoehtona alkuperäiskieli ja monissa jopa suomenkieliset tekstitkin. Hyllyjä selatessa törmäsin leffaan, jonka nimi kuulosti jotenkin tutulta: Le Lièvre de Vatanen :) Eli Vatasen jänis...Oli joku ranskalaisten oma versio Jäniksen vuodesta. Oli rehellisesti sanottuna ainut kirja, jonka sain luettua lukion äikänkursseille. Eikä siksi, että olisi ollut mitenkään erityisen hyvä vaan siksi että kyseessä oli eka vuoden eka jakso ja jaksoin vielä yrittää antaa vaikutelman motivoituneesta ja innokkaasta uudesta opiskelijasta. Mutta oli siis hauska törmätä kyseiseen elokuvaan. Muistaakseni oon kuullut sen olevan täällä vieläpä aika suosittu.

Oon miettinyt sitä uuden kännykän ostamista. Eniten kiinnostaa tällä hetkellä Nokian malli 6300. Eli jos jollain on kokemusta niin kaikki sellainen otetaan vastaan. Paljonkohan sen hinta on Suomessa? Täällä oli 250e, vaikka söpö myyjä yrittikin käydä kysymässä pomoltaan mulle alennusta, kun sanoin että vähän on hinta yläkanttiin :D
Mutta sellanen puhelin olisi siis mahdollisesti suunnitelmissa. Nykyinen kun on alkanut takkuileen. Nessin pureksimat hampaanjäljet on kyllä ihan hauskat.

Älkää Suomessa hermostuko, jos en oo hirveesti pitänyt yhteyksiä. Jotenkin tuppaa aika aina menemään. Mutta lupaan ottaa sen asiaksi tässä joku päivä.

tiistai 27. marraskuuta 2007

"Vika on kyllä varmaan näissä tikuissa..."

Se, joka sanoo, että hattaran pyörittäminen on helppoa niin saa kyllä ensin näyttää mulle oman luomuksensa. Se on jotain ihan kamalaa. Siitä ei millään saa tasaista pötköä vaan kaikki kasaantuu palloksi, joka ei pysy koossa (eikä tikussa). About kymmenen möhkäleen (ja lukemattomien suomenkielisten manausten) jälkeen team leader Fred tuli raskaasti huokaillen päästämään mut pälkähästä Vincentin naureskellessa vieressä. Just joo. Antakaapa herrat vaan omat taidonnäytteenne. No mun jälkeen hommaan ryhtyi Yann, joka ei kyllä saanut väännettyä yhtään sen nätimpiä kaloripilviä. Kaikki kunnia papukaijalätkineen niille, joilta homma sujuu.

Tänään olin töissä avauksessa eli pääsin jo viiden aikoihin pois. Aika hiljasta oli (paitsi siellä hattarapisteessä oli mun aikana tietysti ruuhkaa). Aika menee paljon nopeampaa kuitenkin mitä aikasemmin alottaa. Tosin kun on seitsemän tuntia (tunti menee ruokailuun. Söin tänään lohta riisillä ja höyrytetyillä porkkanoilla ja parsakaalilla, jälkkäriksi päärynäpiirakkaa) kuunneltu Hullun hatuntekijän teekuppeja ja hauskaa syntymättömyyspäivää -luritusta niin siinä vaiheessa on jo aika kypsä vaihtamaan maisemaa. Tunnelma on kuitenkin kiva. Tänään säikähdin puolikuoliaaksi, kun olin ripustamassa vaatteita tankoon selin muihin päin ja tänään Bellen sijasta alueella käyskentelevä kaksimetrinen Hirviö pelästytti mut takaapäin. No vierailla oli hauskaa :)

Tässä vaiheessa kahden kuukauden jälkeen huomaa, että kuullunymmärtäminen on kyllä parantunut aika kivasti (sillon kun kuuntelen muita. Sillon kun mulle yhtäkkiä puhutaan suoraan tai kysytään jotain niin menee monesti eka kerta ohi..)mutta mun oma puhepuoli on kyllä aika vaiheessa. Se on tosi turhauttavaa...Mulla vaan on vielä niin pieni sanavarasto. Pelkään, että jotkut voi tulkita mun hiljaisuuden tylyydeksi, vaikka kyllä haluaisin jutella muiden kanssa. En vaan osaa! Yleensä sanotaan, että ranskan kielen kanssa saa odottaa noin kolme kuukautta ja sitten alkaa homma sujua. Toivon tosissaan niin. Siinä tapauksessa mulla on vielä kuukausi armonaikaa. Toinen asia on mun ääntäminen. Tiedän kyllä teoriassa miten sanat äännetään mutta täällä ei vaan puhuta sitä "kouluranskaa". Eilenkin Nicolas seisoi mun vieressä myyntikopissa ja tahallaan ärsyttäen kuunteli kaikki mitä vieraille sanoin. Sitten se toisti mun sanomiset todellakin liioitellulla aksentilla ja nauro päälle. Heh heh. Olisipa hauska kuulla sen vääntävän suomea.

Tällä viikolla mulla on poikkeuksellisesti vapaat jo huomenna ja torstaina. Taidan mennä huomenna Val d'Europeen etsimään niitä talvikenkiä. Ja ruokaakin voisi ehkä ostaa. Ja joku hyvä leffa. Ja jätskiä:D Meen joulukuun 18. päivä Studioille cast membereitten joulusoiréehen. Ostin viime Pariisin reissulla ihanan valkoisen villaneuleen, jonka ajattelin sitten laittaa mustien housujen kanssa. Siihen passaa ihanasti mun uudet korut. Ohut kaulaketju, jossa on verenpunainen ruusu ja roikkuvat korvikset samaa sarjaa:) Hiukset pitäisi saada vielä värjättyä.
Oon huomannut, että täällä oon ehkä liikaakin joka välissä peilin edessä. Mutta oon kuitenkin asiakaspalvelutyössä (eli hyvä selitys löytyy..)ja on kiva näyttää nätiltä:) Suomessa saa sitten taas kulkea verkkareissa. Kun joskus sinne palaan.

lauantai 24. marraskuuta 2007

It's a small world afterall

Huh mikä päivä. Yksi vinkki niille, jotka joskus haluaa disneylandiin tulla: unohtakaa lauantai. Ihan hirvee ryysis. Monta viikkoa on ollut tosi hiljaista - varsinkin tämä viikko. Työmatkalla ohitetaan erillinen monikaistainen tienpätkä niille, jotka tulee omalla autolla. Yleensä kaistat on tyhjiä ja vain muutama auto näkyy mutta aamulla oli ensimmäistä kertaa kaikki kaistat täysin tukossa. Se oli tämä aurinkoinen lauantai. Ruokatunnilla (kestää tunnin) sain syödä pikavauhtia, koska kesti 20 minuuttia, että pääsi väkijoukon läpi paikasta A paikkaan B. Ei mutta ihan kivaa oli. Oli vaihteeksi asiakkaitakin:) Oon jo kauan miettinyt, että mitä ihmettä tarkottaa, kun ihmiset haluaa barbapapaa (tai miten se kirjotetaan). Eihän se liity Disneyyn mitenkään. No nyt tiedän. Se on barbe a papa eli hattara. Olin rahastajana ja katsoin vierestä kun kollegani Nicolas niitä pyöritteli menemään essussa ja hiusverkossa :D Hauskannäköistä hommaa.

Tutustuin tänään moniin uusiin työkavereihin ja vielä paremmin jo tuttuihin. Se on hyvä, että kaikki Chaletissa on toisille ennestään outoja (jokainen kun on tullut jostain muualta sinne jouluksi) niin pystyy alottaan "puhtaalta pöydältä". Siellä on mun lisäksi mm. yksi ruotsalainen Anna. Kyllä skandinaavit saa jotain erityiskohtelua (tuntuu että suomalaiset kaikista eniten):) Vaikka mä en edes ole se perinteinen blondi sinisillä silmillä. Mutta paljon on tyyppejä muualtakin. Kavereita on muutamia maita mainitakseni mm. Ranskasta, Italiasta, Espanjasta, Hollannista, Sveitsistä, Ruotsista, Saksasta, Englannista, Karibialta ja Meksikosta. On niissä aksenteissa ymmärtämistä :D



Nyt alan etsimään jostain sinitarraa niin saan laitettua uuden adventtikalenterin seinälle (kiitoksia vaan Suomeen!). Täällä oon nähnyt vaan suklaakalentereita. Joulu on ihan kohta! Ihan kamalaa miten äkkiä aika menee. Oon ollut täällä jo kaksi kuukautta...Eikä oo kaduttanut yhtään. Ehkä oikeasti elämäni paras päätös. Kun ei oo mitään hajua mitäs haluaisi muuten tehdä. Kertokaa joku mulle...Muuten jään tänne :) Ja tämä oli vain puoleksi vitsi.

perjantai 23. marraskuuta 2007

Seuraavaa palkkapäivää odotellessa

Tänään toinen vapaapäivä ja heräsin jo kahdeksalta kun Eva ja Elodie meuhkasi jotain niin isoon ääneen ja huudatti telkkaria ennen kun lähtivät töihin. Sitten jos me Suusin kanssa puhutaan normaalisti illalla niin heti ollaan koputtelemassa seinään. Ärsyttää lievästi. No katoin Serranon perhettä, minkä en tienny edes näkyvän täällä mutta toisaalta ennen heräsinkin normaalisti aina puolen päivän maissa. Nyt ainakin ne pari viikkoa eteenpäin mitä tiedän, oon töissä heti aamusta.

Tänään oli (harmaa) Pariisi-päivä. Mietittiin aamulla Suusin kanssa varmaan kaksi tuntia, että mihin mentäisiin. Ei millään meinattu keksiä mitään. Ei jaksanut mitkään turistirysät kiinnostaa (tosin Sacré Coeurin katutaitelijat olis ehkä ollut kiva nähdä. Haluan mun muotokuvan seinälle:D). Harkittiin jopa joitain musikaaleja tai sirkusta mutta ajat ei sopineet. Eli mitä jää jäljelle? Shöppäilemäänhän me painuttiin Chatelet Les Hallesiin. Rahaa paloikin ihan kivasti. Sain ostettua itelleni ihanan valkoisen villaneuleen, kuvakortteja vieläkin valkoiselle seinälle ja koruja. Vielä kun käytiin hakemassa kotimatkalle irtokarkkeja niin päivä oli pulkassa.

Eilen kun käytiin puistossa niin tuli niin hyvä fiilis, kun kävin Emporiumissa tuttuja moikkaamassa. Team Leader Alaa on tosi Suomi-fani ja hehkutti innoissaan miten uskomatonta on, että joku sen tuttu oli buukannu lennon Pariisista jotain kautta Mikkeliin parillakymmenellä eurolla. Juu. ihmeellistähän se on. Mä onnistun jotenkin aina maksamaan ne huippuhinnat. Adventurelandissa törmäsin sattumalta yhteen pari viikkoa sitten lähteneeseen ex-työkaveriin, josta on nyt kovaa vauhtia tulossa myös team leader. Kiva oli nähdä :)

Huomenna taas alkaisi työviikko. Tosin ensi viikolla mulla on vapaat ke ja to eli vaan neljä päivää töitä ennen sitä. Ei hitsi mun piti pestä tänään taas pyykkiä. No pistän aamulla likoamaan.
Nyt iltapalalle ja nukkumaan.

torstai 22. marraskuuta 2007

Il fait beau

Jee! Tänään vapaapäivä ja oli aurinkoista ja lämmintä! Eipä oo sellasta tapahtunukaan vähään aikaan. Aamulla kävi jotkut miehet puhdistamassa meidän ja naapureiden sohvat. Sellastakaan ei vissiin oo vähään aikaan tapahtunut. Ihan kiva. Nyt siinä viittii istuakin.
Jääkaapissa ei oo vähään aikaan ollut yhtään mitään (lakko, ei päästä bussilla kauppaan) joten oli pakko Suusin kanssa lähteä kävellen. Ei varsinaisesti mikään ÄLYTTÖMÄN pitkä matka mutta kiva raahata isot kassit sitten takaisin. No oltiin päästy puolimatkaan, kun vastaan tulee vaaleanpunainen Pep'sin bussi n. 34. Meidän bussi! Ilmeisesti johonkin sopimukseen on päästy ja ainakin osa linjoista kulkee. Oltiin kuitenkin reippaita ja käveltiin takaisinkin. Ei tuu hirveemmin tätä liikkumispuolta muuten niin harrastettua. Mun paikallisen plussa-kortin pistemäärä on muuten jo lähellä viittäsataa, jonka ylitettyä saan jonkun lahjan...jänskää :)

Kun oltiin kerran kummatkin Suus ja mä vapaalla ja oli nättiä niin päätettiin lähtä puistoon. Kamera tietysti unohdettiin kummatkin. Harmi. Siellä kun on nyt kaikkia ekstra joulujuttuja. Käytiin kattomassa Mickey's Winter Wonderland -jääshow :P Jossain vaiheessa nyt on Pariisissa se varsinainen Disney On Ice -show (minkä oon äidin mukaan joskus käynyt kattomassa - niin kerran väitit - mutta varmaan kyllä muistaisin..) mihin päästäis kovilla alennuksilla. Saa nähdä. Oli kiva päivä. Kierreltiin ympäri puistoa tuttuja moikkaamassa ja lopuksi vähän shoppailtiin Emporiumissa. Huomenna mennään Pariisiin (tällä kertaa ei turistikierrokselle. Joka toinen kerta turistimeininkiä, joka toinen "todellista" Pariisia) JOS junat kulkee.

Nyt pitää tehdä äkkiä varaukset netin kautta joulupippaloihin Studioille. Toivottavasti ollaan ajoissa. Muuten joudutaan soittamaan. Non, merci.

tiistai 20. marraskuuta 2007

"Chante, c'est Noël, sing along, sing a song of Christmas!"

Väsyttää ihan hulluna. Oon tällä viikolla nukkunu viiden kuuden tunnin öitä. Nukkumaan meen (suht) ihmisten aikoihin mutta jostain syystä saan vaan aina varata ainakin tunnin ennen kuin oikeesti nukahdan. Sitten on kiva aamulla herätä kännykän piippaukseen kuudelta tai puoli seitsemältä. Työt alkaa vasta puoli kymmenen jälkeen - huomenna myös - mutta niillä poikkeusbusseilla on niin järkyttävän kivat aikataulut...Lakkoon tuli ainakin kolme päivää lisää. Saa nähdä sitten sen jälkeen.

Alotin siis tänään Chalet Noëlissa. On se vaan niin tunnelmallinen paikka. Pitää ottaa joskus kuvia ja laittaa tänne. Asuna on sellanen keskiajan talonpoikaistyylinen (piika)asu mutta on oikeestaan ihan ok. Sopii ympäristöön. Sininen hame, valkonen paita, sininen liivin tyyppinen juttu, esiliina, vihreä villapaita (niistä ei näköjään päästä eroon missään) ja takkina tummanvioletti hupullinen kaapu, josta tulee mieleen hobitit:D Sitten on lisäksi huivi, hanskat ja pipo ettei varmasti palele. Lisäksi on hyvät lämmittimet. Vaihdoin kengiksi taas ne isoäidin perinteiset. Ne jotenkin passaa nyt kokonaisuuteen paremmin ku mustat korkkarit.
Kaikki on ihan kivoja Chaletissa ja tutustuinkin aika hyvin uusiin tyyppeihin (vanhoja tuttuja on siis kanssa ihan mukavasti). Johtuu ehkä siitä, että on pienempi paikka mutta esim. "duty"-tyypit - ei team leadereita mutta vähän ylemmässä asemassa - on jotenkin vastaanottavaisempia ja kärsivällisempiä ku Emporiumissa. Vaikka ei niidenkään kanssa nyt mitään isompia ongelmia ollut. Välillä ovat vaan (osa) vähän nokka pystyssä.
Olin koko päivän kassalla. Pienellä erolla Emporiumiin verrattuna. Kun siellä ruuhka-aikoina on pitkät jonot ja saa skannata tavaroita supervauhdilla (mistä kyllä ihan tykkään) niin tänään mun asiakasmäärä oli jotain kymmenen. Ja kun Emporiumissa normaali-iltana kassa on jotain muutamia tuhansia niin tänään sai luvusta vähentää yhden nollan. Eli lähinnä oli koko päivä seisoskelua. Johtui ehkä kyllä säästä. Kivaa tihkusadetta koko päivän. Ei ainakaan ollut hirveen kylmä. Se ärsytti niissä vanhoissa kassoissa, että tänään - en tiiä onko normaalistikin - oli koko ajan jotain ongelmia yhteyksissä eikä se rekisteröinyt kaikkia transactioneita. En keksi sanaa suomeksi. Eli siis päivän jälkeen kassassa oli aika paljon "ylimääräistä" rahaa, kun niillä ostettuja tuotteita ei oltu muka myyty. Mutta sama tilanne oli kaikilla muillaki. Toivottavasti sitä ongelmaa ei oo jatkuvasti.
Olin muuten alussa kateellinen kaikille hahmoille - tottakai -, kun niillä on "niin hauska työ" ja ite oon "pelkkä myyjä". No en oo enää. Bellen joulukylässä kun ollaan niin kyseinen prinsessa (ei kai se oikeesti edes sellanen oo?:)) kävi aina tunnin välein hyppelemässä siellä ja valokuvauttamassa itseään turistien kanssa. Mutta mahtaa olla tylsää. Oli jo vähän jäykän näköinen hymy loppupäivästä. En tiiä mitä ne muuten tekee. Paraatissa ne on joka päivä, seisoo hitaasti menevässä paraativaunussa ja vilkuttaa. Haastavaa. Sitä paitsi ne on ärsyttäviä. Ne on lähinnä brittejä, joiden "ei tarvi" osata ranskaa, kun ovat "paraatihahmoja" ja siksi muita parempia (heh heh). Kulkevat isolla porukalla nokat pystyssä back stagella ja pitävät hirveetä meteliä. Pointsit laskee mun silmissä joka päivä. Ei niiden työ oo mitään oikeeta työtä verrattuna meihin.

Toivottavasti huomenna paistaa aurinko niin voisi olla vähän enemmän asiakkaita. Torstaina ja perjantaina oonkin taas vapaalla. Nyt suihkuun ja nukkumaan. Aamulla sitten reippaana kuuden jälkeen ylös. Saa nähdä miten onnistuu...
Keskiajan joulumarkkinat odottaa :D

maanantai 19. marraskuuta 2007

Juoskaa, DOS-käyttöjärjestelmä tulee!

Kiva fiilis :)

Tänään palattiin alkupäivien tunnelmiin, kun oli taas kassakoulutusta. Kello oli herättämässä kuudelta, koska bussi (joka aikataulun mukaan menisi pleiadesin ja louisianen kautta, siksi matka kestäisi melkein tunnin) tuli klo 07.20 ja olisi perillä klo 08.10. Eihän täällä mihinkään aikatauluihin saisi niin sokeasti luottaa. Bussi kyllä tuli ajallaan mutta se ei ollut normaali disneyn kaupunkibussi vaan ainakin kymmenen metriä korkea pitkänmatkan luksusbussi. Eli se bussi joka menee suoraan boiseriesta Chessyn asemalle. Kuudessa minuutissa. Nuokuin sitten Imaginationin penkillä puolitoista tuntia (no join vähintäänkin tazza-kaakaoon verrattavaa chocolatia eli ei hätiä:P) ennen ku pongasin mr. bean -Yannin ja lähdettiin yhdessä Minnie-bussilla 101 dalmatialaista -rakennukseen harjottelemaan antiikkikassan käyttöä. Antiikkinen ei oikeastaan edes riitä sitä kuvaamaan...Tämä loota on jotain neliömetrin kokoinen (no ainakin melkein) ja sairaan ruma. Ei mikään tietokone vaan perinteinen ikivanha rötiskä. Sen käyttö on sitäpaitsi sata kertaa vaikeempaa ku uuden tietokonekassan. Ja kaikki toiminnot tehdään vieläpä eri järjestyksessä ku toisella. Sitten kun tulee virhe (ja niitähän tulee) niin ei voida tehdä mitään itse vaan soitetaan team leader apuun, joka mitä suurimmalla todennäköisyydellä ei ole Fantasylandissa edes samassa kaupassa vaan koko alueen toisessa päässä. No kaksi kuukautta sinne tänne. Oli muuten yksi valtava ero edellisiin koulutuspäiviin verrattuna. Hoksasin vasta, kun olin istunut kahdeksan tuntia tunnilla, että olo oli yllättävän virkeä. Johtui nimittäin siitä, että tällä kertaa (ihan huomaamattani) ei ollut tarvinnut edes panostaa kuullunymmärtämiseen vaan ymmärsin käytännössä kaikki tosta vaan!!! Jes! Jotain edistystä. Puheentuotosta nyt en sano mitään.

Päivän jälkeen tein vielä reippaana tyttönä ISON mutkan (oikeastaan kaksi, eikä se toinen kaduta yhtään:)) puistoon ja Fantasylandiin Sir Mickeyhin tsekkaamaan huomisen aikataulut. No Vincenthän se siellä vastaan käveli ja tarjoutui viemään mut kierrokselle. Vähän ihmettelin kun mentiin ulos mutta selvisi, että en itse asiassa olekaan siinä kyseisessä kaupassa töissä (leimaan vaan kellokortin siellä ja kassa menee sinne). Mun työpaikka on Bellen joulukylä - Chalet Noël - ulkona puistossa. Voi että oli ihanan näkönen varsinkin pimeällä kun oli jouluvalot ja kaikki. Se on siis sellainen "maalaiskylä", jossa myydään kaikkea joulukamaa. Tosi tunnelmallinen, ja mikä parasta, siellä on mun Yannin ja Isolden lisäksi kanssa Davy ja Brice Emporiumista. Muutkin tuntui tosi kivoilta. Ainut miinus (kylmän sään lisäksi, no onpahan joulutunnelmaa ja on meillä kaikki tarvittavat vaatteet) on se typerä kassa. Uudessa kassassa on kosketusnäyttö ja kaikki. Tästä romuläjästä tulee lähinnä mieleen kun joskus ekalla pelattiin koulun atk-tunnilla Keeniä ja Matikaista. Ja tässä tapauksessa ei aika kultaa muistoja. Tai edes hopeoi ja pronssaa. Ruoste on ehkä oikea sana.

Nyt lähden keittään makaronia. Muuta ei oo. No huomenna ehkä pääsee kauppaan kun junat taitaa jo kulkea. Ehkä jopa bussitkin. Se nähdään aikataulun mukaan viimeistään yhdeksältä aamulla. Epäilenpä.

sunnuntai 18. marraskuuta 2007

Huoh. Tänään oli sitten vika päivä Emporiumissa...Mutta ainakin (ehkä) varmistui, että palaan takaisin sitten muutaman kuukauden päästä. Team leader Caterina nimittäin sano, että "sähän oot siis menossa sinne vaan jouluksi, eikö?". Kyllä, jos se on musta kiinni. Ellei jotain ihmeellistä sitten tapahdu Sir Mickey'sissä...Kävin tänään tsekkaamassa paikan ja hakemassa työaikataulut. Ihan kiva. Ei siinä mitään. Luulin alottavani siellä jo huomenna mutta tänään sanottiin, että mulla ja Yannilla (mr. bean) on huomenna kassakoulutusta - taas mutta tällä kertaa hypersuperultramoderni kassatietskari (jota osaan muuten käyttää vaikka silmät sidottuna :D) vaihtuukin aataminaikaseksi rötiskäksi. Odotan innolla. Varsinkin kun mun pitää olla huomenna paikanpäällä (rakennus 101 dalmatialaista) kello yhdeksän aamulla, mikä tarkoittaa, että bussi lähtee boiseriesta klo 7.20, mikä taas tarkottaa, että herään kuudelta. Jes. Siksi en roikukaan koneella enempää vaan painun heti suihkuun ja nukkumaan. Huomiseen.

perjantai 16. marraskuuta 2007

Kuka tiskaisi astiat?

Vitsi ku lösö päivä. Potkin ite itteni ylös sängystä kahdelta päivällä ja vaihdoin ihanat pyjamahousuni kylmiin mustiin. Vapaapäivinä ei oo siis MITÄÄN tekemistä. Siksi valitsin kahdesta vaihtoehdosta enemmän äksöniä vaativan ja ajattelin lähteä puistoon - tai oikeastaan disney villageen ettimään jotain leffaa tällasia päiviä varten. Toinen vaihtoehto oli siis jäädä völlöttämään sänkyyn. No menin vartin yli kaksi pysäkille, kun puoli kolmelta tuleva bussi on aina etuajassa. No eipä ollut tänään. Porukkaa kerääntyy boiserien eteen mutta bussia ei näy. Kaupasta tuleva nainen kiertää meidän kaikkien kohdalla suklaakonvehtilaatikon kanssa. "Vähän lämmikettä" :). Ja sehän kelpas. Sää on muuttunut ihan törkeen kylmäksi. Loppuviikoksi onkin luvattu jopa pakkasta. Oltiin siis kylmässä ja bussi on ties missä. Alko olla tosi ärtynyttä porukkaa ympärillä, kun joutuivat soittelemaan team leadereilleen, että myöhästyvät töistä. Onneksi olin vapaalla. Huomenna pitää varmaan varmuuden vuoksi ottaa yhtä vuoroa aikasempi auto. No se bussi tuli sitten kolmen jälkeen. Hurraa.

Ei löytynyt leffaa ja meinasin jäätyä pystyyn. Ei hirveästi huvittanut jäädä odottamaan samantien uudestaan bussia eli lähdin Studioille, kun se oli kahdesta puistosta lähempänä. Kävin kattomassa Animagique-show'n jotain neljättä kertaa kun piti päästä johonkin lämmittelemään. Sitten raahauduin asemalle, jossa vasta sillon huomasin, että hei, junathan kulkee taas. Kiva. Oltaisiin voitu mennä tänään Val d'Europeen vaikka shoppailemaan (talvikengät, tarvin talvikengät) eikä vaan lojua koko päivää sängyssä tietokoneella. No ensi viikolla sitten.

Sain kuitenkin yhden etapin suoritettua tänään. Vaatteet on puhtaana kaapissa (huomenna saan niistä ehkä joitain päällekin asti). Osasin käyttää jopa kuivausrumpua. Hurraa ja eläköön. Pitsan poltin tänään uuniin kun vaan unohdin sen sinne. Ei tuu mitään. Ehkä tää johtuu niistä lakoista. Kun tietää, ettei pääse mihinkään niin ei jaksa ajatellakaan mitään. No nyt pääsee ainakin junalla. Ja bussillakin ehkä viikon päästä. Mutta pakko sanoa, etten yksin oo tällanen vätys. Suus ja Elodie on lojuneet koko päivän pyjamassaan. Mulla on sentään tuulihousut.

Huomenna töihin. Luojan kiitos.

torstai 15. marraskuuta 2007

Testing, testing

Käveltiin sitten Suusin kanssa tänään Championiin ruokaostoksille. Bussilla tosiaan päästään vaan toisiin residensseihin ja Disneyyn. Ei siinä mitään. Matka oli yllättävän lyhyt, kesti jotain 15 min. Menomatka siis. Tulomatka oli yhtä tuskaa viiden kassin kanssa. Onpahan nyt ruokaa ja vessapaperia. Kova hinta kyllä maksettiin. Ei tosin rahassa. Saatiin Ranskan tyyliin kaikki kaksi kertaa halvemmalla ku Suomessa. Nyt ei vaan oo käsissä tuntoa eikä ne nouse ilmaan. Ehkä sitten taas huomenna.

Disneyssä tehdään aina muutaman kerran vuodessa kielitestejä ja on mahdollista saada sellaset kivat liput rinnuksiin. Ranskaa ei onneksi testata, kun sitä "osataan automaattisesti". Heh heh. Periaatteessa olisin voinut kokeilla ruotsin ja saksan testiä mutta vaikka olisin sattunut läpäisemään (no en) niin sitten mun tosiaan pitäisi osata niitä. Eli jos lippu on paidassa niin on vähän nolo kun ei sitten ymmärräkään mitään. Enkun läpäisin puhtaasti (:D) - puhuin kyllä omasta mielestä paremmin ku testaajamies. Se oli kyllä tosi symppis kaveri. Kun Suusin testaaja kyseli siltä sen kaupan historiaa yms. niin multa kysyttiin, että "ootkos Englannissa käyny? Tykkäätkö englantilaisista?". Hymyilin valloittavasti ja vastasin pitkiä lauseita. Oon kyllä tosi tyytyväinen itteeni. Suomea puhuvia ei yllättäen löytynyt mutta lipun saan silti. Uskoivat, että kyseistä kansalaisuutta edustan. Viikon päästä pitäisi sitten lippujen ilmestyä rintapieleen. Cool.

Testiin mennessä myöhästyttiin muuten muutamalla sekunnilla siitä normaalin vuoron korvaavasta disney-bussista (ne ei odota), jolla kymmenen minuutin matka kestää viis kertaa kauemmin. Ja onneksi myöhästyttiin. Takana odotti nimittäin toinen bussi. Se oli sellanen tavallinen iso turistibussi - ei kaupunkibussi - ja siksi sitä ei ehkä disney-bussiin mennyt porukka ollut huomannut. Auton ikkunassa oli nimittäin kyltti Boiserie-Chessy. Ilman mitään muita asuntoloita sun muita. Se kulkee kyseistä väliä kans jatkuvasti ja KUUDESSA MINUUTISSA. Vähänkö huippua.

Nyt toimii mun paikallinen visa electron. Uus kännykkä pitäisi ehkä jossain välissä ostaa. Katotaan nyt tässä joskus. On mulla aikaa.

Ai niin. En oo muistanutkaan kertoa. Täällä kävi lokakuun puolessa välissä joku näyttelijä High School Musicalista, jos joku tietää kyseisen leffan (mä en nimittäin tiedä siitä yhtään mitään mutta on täällä aika iso juttu). Kävi vissiin meidän kaupassa ja juttelinkin sen kanssa. En yhtään tunnistanut. Kuulin siitä vasta jälkeenpäin yhdeltä työkaverilta (tarkka lainaus menee, että "voiluojavoiluojavoiluoja"). Ok. Jään odottamaan Johnny Deppiä.

keskiviikko 14. marraskuuta 2007

39 päivää jouluun :)

Nyt oon oikeestaan jo aika innoissaan siitä työpaikan vaihdosta. Tai en nyt sentään innoissaan mutta ei enää ahdista niin paljon. Kaikki vaan tuntuu olevan niin kateellisia mun lähdöstä ja kehuvat uutta paikkaa sen verran, että kai niiden puheissa pitää jotain perää olla. Sitä paitsi Emporiumissa on ihmiset vaihtunu ihan hulluna, ja vaikka sinne jääkin vielä paljon hyviä tuttuja niin liikaa on jo lähteny pois. Eli vähän valoisampi on mieli ja ootan joulua Fantasylandissa :D
Muutenkin ootan joulua ihan hirveesti. On koko ajan niin jouluisa olo! Puistossa sataa lunta joka päivä (:D) ja jouluparaatissa on joulupukki, lappalaisia ja oikea poro! Ja Emporiumin kamala tavallinen taustamusiikki on vaihtunu joululauluihin...aah..Illan normaali iltashow (linna valaistaan ja muuta vastaavaa) on kanssa jouluaiheinen ja kun valot sammutetaan ja linna näyttää hohtavan kuurasta ja keskusaukio peittyy lumeen niin kaikki pelit sammutetaan ja kuunnellaan joulukuoroa, joka laulaa perinteisiä ihania joululauluja samalla kun sataa hiljalleen lunta...tulee jotenkin tosi rauhallinen olo eikä yhtään muista että on huvipuistossa. Voi että joulu on parasta aikaa vuodessa.

Töissä menee ihan mukavasti, varsinkin nyt kun yrittää ottaa siitä kaiken irti. Uusia team leadereita on tullu roppakaupalla, joista en välttistä niin perusta. Siksikin on ihan kiva vaihtaa Sir Mickeysiin, jossa on vanha kunnon Vinski:) Eilenkin tuli niin hyvä olo, kun oli jotenkin tympeä päivä uusien kanssa mutta illalla lähtiessä törmäsin pitkästä aikaa Vincentiin, joka antoi uudet työaikataulut. Ne kaksi muuta, jotka sinne tulee kanssa ei oo niitä parhaita kavereita mutta tuttuja kummiski (tosin toinen on täsmälleen mr. bean kaksikymppisenä, ette uskoisi vaikka näkisitte..). Ehkä kaikki on sittenkin ok.

Tänään töiden jälkeen Guglielmo pyysi mut yhdessä sen kavereiden kanssa niille syömään. Sekin asuu vain parin asunnon päässä meistä enkä yhtään tiennyt. Opetin sille bussissa suomea ja yhtäkkiä edessä istuva tyttö alkoi nauraa hulluna. Se osoittautui suomalaiseksi Heiniksi (mikä oli italiaanosta jotenkin tosi hauskaa kun on niin samanlainen nimi ku mulla, "Onko kaikissa suomalaisissa nimissä vain eri eka kirjain?") ja asuu kanssa boiseriessa.
No syötiin siis "gujjelmon", sen italialaisen kämppiksen ja kahden ranskalaisen kaverin kanssa pastaa, pinaattipekonipiirasta (joo oli se hyvää) ja jotain muuta juttua. Kivaa vaihtelua perinteiselle istunkoneellajamurustelenpaahtistanäppäimistölle -illalle.

Huomenna taas vapaata. Mitähän sitä teksi. Kaksi vaihtoehtoa - istun päivän kotona tai meen puistoon. Muualle en nimittäin pääse. Perhanan joukkoliikennelakko. Pahimmassa tapauksessa kestää tammikuun alkuun. Odotamme innolla.

sunnuntai 11. marraskuuta 2007

Ranska-Italia 6-0

Olipa ihana mennä tänään pitkästä aikaa töihin Emporiumiin...olin siellä viimeksi keskiviikkona. Suuskin kävi tänään perheensä kanssa mua moikkaamassa ja kauhisteli meidän ruuhka-aikaa ja väenpaljoutta. Mua vaan nauratti. Tunnen kyllä oloni niin kotosaksi siellä :) Sunnuntaihin asti...Kuulin tänään että Vincent oli siksi pyytäny mua mukaan sen uuteen kauppaan kun kuulemma pitää musta niin paljon, että haluaa mut jouluksi pois emporiumista. Ajatteli kuulemma mun parasta. Tiukkasin heti, että luuleeko tyyppi, etten pärjää siellä jouluruuhkassa. Sain takaisin vakuuttelut ettei kyse tosiaan oo siitä, vaan että siellä oikeesti on la merde jouluna eikä kukaan halua sillon siellä olla. Ok. Kelpaa. Tiiän nimittäin ne kaksi tyyppiä, jotka on kans tulossa mukaan ja Vincent oli eilen niille sanonut (olin vapaalla), että haluaa mukaan kolme hyvää työntekijää. No problem (tai non problemo, niinku italialainen kollegani Claudio sanoo, kun ei ymmärrä mitään ja vaan hymyilee).

Huomenna alkaa siis taas vaihteen vuoksi bussilakko. Töihin kuljetaan Disney-bussilla. Eli jos työt alkaa yhdeltä, niin kuin huomenna, niin pysäkillä seistään puoli kahdeltatoista. Jees. Tosin luulen, että alotan yhdeltä. Laitoin muka illalla ylös mun työaikoja mutta en keskittynyt ja unohdin vieläpä lapun työkamppeiden taskuun. Pitää varmaan varmuuden vuoksi ottaa edellinen bussi. Eli herään siinä kuuden maissa tai jotain. Oikeastaan lakko alkoi tänä iltana kello 00.01. Ei tullut ongelmia kun pääsin työkaverini Romainin kyydillä, joka toi porukkaa boiseriehen. Samalla kyydillä tuli mm. jo em. Claudio. Ihme jätkä. Sellanen perusitalialainen lipevyys, jotain 28 v. (en oo varma kun se puhuu mulle aina italiaa, vaikka kuin sanon että vaihda nyt jätkä ranskaan tai enkkuun ja äkkiä). Yritti saada mua, Adelaa ja Romainia "ilta-aperitiiville" sen asunnolle. Romain totesi, että sen täytyy ajaa auto kotiin. Mikä onkaan italiaanon vastaus? "Ai onko se ongelma Ranskassa?". Jessus. No toisaalta, oon kyllä ollut Italiassa ja maan mentaliteetti (ja ihan yleistettynä) ei oo ihan samalla tasolla sivistysmaiden kanssa. Aivan. Italia ei niihin välttämättä mun listassa lukeudu, nim. Pidättelen mieluummin koko päivän, kuin käyn vessassa lattiaan hakatussa reiässä torakoiden ja muiden syöpäläisten keskellä.

Nyt nukkumaan. Mutta ensin Onnea isälle! En oo unohtanut. Aioin soittaa tänään just ennen töihin lähtöä. Samaisella hetkellä päätti kuitenkin mustekynä hajota valkoiselle paidalleni ja muutamat saakutaperskutat ja lattialle levinneet pesuaineet myöhemmin olin jo myöhässä aikataulusta. Mutta onnittelut siis kotiin. Pitää joskus yrittää löytää aikaa puhua jopa puhelimessa. Oon niin kiireinen uranainen nykyään. Joopa joo.
Kauniit unet kaikille.

perjantai 9. marraskuuta 2007

Hyvän päivän ilta

On jo monta päivää ollut jotenkin joulufiilikset. En todellakaan tiiä miksi. Lunta ei oo tulossa ja tänään aurinko paistoi koko päivän lämpimästi, tosin oli kylmä tuuli. Puistoa on kuitenkin alettu jo valmistella jouluun. Vielä osittain eristettynä on valtava joulukuusi ja muuta joulukamaa. Suus toi Hollannista meidän huoneeseen sellasia punasia valo-oksia, jotka on ihanan näkösiä lasimaljoissa.
Tykkään ihan hirveesti joulusta. Vuoden paras aika. Saa nähdä, miten sujuu tänä vuonna..Töissä varmasti oon ja niin on muutkin. Kyllä me jotain yhdessä kämppisten kanssa aiotaan tehdä. Tänään just tajuttiin, ettei olla ikinä tehty mitään oikeesti yhdessä (eikä ne edes ennen ku mä tänne tulin). Eva keksi, että jonain iltana lähdetään puistoon vasta uudelleen avattuun ravintolaan Adventurelandiin. Sellanen Aladdin-tyylinen. Kuulemma tosi hyvä buffetti. Saadaan vieläpä se cast member -alennus:) Vaikka oon kyllä muutenkin syöny täällä tosi hyvin. Ruoka on ihan sairaan halpaa Suomeen verrattuna. Oon tosi ylpeä itsestäni kun tänään tein äitin reseptillä spagettia ja pekonikastiketta ja maistuipa vielä ihan oikealle! Pitää alkaa kokkaamaan enemmän. Täällä saa supermarketista kaikki ainekset ihan tuoreena, esim. (en siis todellakaan tätä aio kokeilla) altaassa uiskentelee vielä eläviä hummereita ja kaikkea. Lihatiskissä myydään kiinalaista ruokaa. Nams :P

Nyt on eka palkkakin sitten tilillä. Sitä juhlistaakseni (pystyn tosin käyttämään paikallista visa electroniani vasta kahden päivän päästä eli rahat meni Suomen tililtä) shoppailin putiikissa nimeltä Maisons du Monde - paikallinen Indiska -, joka on tosi paha paikka mun lompakolle...Ostin ihania ikkunaan ripustettavia pitkiä helmihelyjuttuja, ihania perhoskoristeita, sinisen lootuskukka-mallisen kynttiläalustan ja ruskean poppanaliinan. Alkaa munkin puoli huonetta näyttää vähän asutummalta. Vaikka ei vielä tarpeeksi. No sitten kahden päivän päästä.

Kuumaa vettäkin tulee taas. Mainittiin asiasta respassa ja kohta ovikello soikin ja joku mies tuli vähän rappaamaan boileria. Homma hoidossa. Suus, tämä mun huonekämppis oli muuten asunut ilman kämppistä (siis Eva ja Elodie kuitenkin toisessa huoneessa) jotain puoli vuotta ennen ku mä tulin. Tänään selvisi miksi. Eva tuntee hyvin Boiserien sisäänkäynnillä tulevia ja meneviä vartioivan nuorehkon miehen, joka pystyy jotenkin vaikuttamaan asukkaisiin. No Eva oli sitten hänelle sanonut, että älä päästä meidän asuntoon ketä tahansa (toisin sanoen italialaisia tai brittejä). Oli valinnut mut, kun kuulemma näytin kivalta "ulkoisesti ja sisäisesti" (?). Tulipa hyvä fiilis :) Ja muutenkin se aina kuulemma kyselee Evalta, että "onko suomalainen kämppis kotiutunut hyvin" ja muita kuulumisia. Evalla on kyllä aivan hulluna kaikkia kontakteja täällä. Ja Evan kämppiksethän ottaa niistä kaiken hyödyn irti :D

Vielä on vähän epäselvää mitä meinaan tehdä tän mun sopimuksen kanssa. Alunperin oli tarkotuksena, että palaisin Suomeen joskus huhti-toukokuussa. Kuitenkin on vissiin silleen, että jos olisin täällä yhteensä ekaks yhdeksän kuukautta niin sitten mulla olisi paremmat mahdollisuudet jatkossa "edetä" täällä jos niin haluaisin. Joku sano, että jos lopetan ennen yhdeksää kk niin en välttämättä voi (halutessani) palata tänne muutamaan vuoteen. En oo varma onko näin. Pitää tarkistaa. Voin kuitenkin ottaa joitakin viikkoja palkatonta lomaa. Pääsykokeita kun pitäisi vielä joitakin Suomessa tehdä. Mutta ehkä jos sitten kesällä täyttäisin ne yhdeksän kuukautta...En tosiaan vielä tiedä. Ei kannata Suomessa tästä vielä ajatella mitään.

Oon ihan typerä. Tänään ja huomenna on vapaapäivä mutta mieli tekisi vaan töihin. Tai ainakin mennä puistoon ja roikkua emporiumissa :) Ne ihmiset siellä sen tekee. On ikävä niitä, jotka on jo lähteny. Toivottavasti joskus vielä nähdään.

Selvisi se bussilakkoasiakin. Meidän linja kuuluu siihen ja aloittaa vieläpä maanantaina kun muut alkaa tiistaina. Mutta no problemo. Disneyn oma bussi kuskaa kaikkien kolmen residenssien asukkaat töihin ja takaisin. Huono puoli on vaan siinä, että menomatkalla se tulee ekana Boiseriehen, sen jälkeen hakee muut Pleiadesista ja Louisianesta. Eli normaali kymmenen minuutin bussimatka on nyt 50 min. Tulomatkalla ollaan kuiteski eka pysäkki.

Nyt taidan mennä tekemään hedelmärahkaa. Luulin ostaneeni kermaviiliä. Ei siinä mitään. Mulla on iso läjä ranskan supervauhdilla pilaantuvia hedelmiä, jotka pitää saada pois nurkista.

On jotenkin kivan rauhallinen olo. Huomenna on vielä vapaata. Taidan käydä ostamassa puistosta yhden cd:llisen leffamusiikkia. Emporiumista tietty :)
No voi perhana. Tiistaina alkaa taas joku bussilakko. Näin etukäteen tiedettynä kestää kuulemma torstaihin mutta joku sanoi, että voi venyä jopa kahden viikon mittaiseksi. Ei oo vielä varmaa kuuluuko meidän käyttämä bussifirma siihen. Jos näin on niin pahimmassa tapauksessa kävellään kaksi viikkoa töihin. Ei oo niin kiva sillon kun työt alkaa aamulla kahdeksalta tai loppuu illalla yhdeltä.
Kuumaa vettä ei oo tullu eilisen jälkeen. Postikin kulkee niin hyvin, että itkettää.

torstai 8. marraskuuta 2007

In a galaxy, far far away...

Istun bussissa kello yhdeksän kaksikymmentäviisi (joo se on iso ponnistus mulle) ja aattelen, että pitää ottaa kaikki irti viimesistä emporiumin viikoista. Sitten Suus, joka meni edellisellä bussilla lähettää viestin, että "lue taulu costumingissa. et oo töissä tänään emporiumissa." Just joo. Mitä ihmettä? Joo eli kuten on tullu jo tämäkin asia ilmaistua muutaman kerran, niin disneyssa ollaan sen verran liikkuvaista sorttia, että voidaan tehdä päiviä myös muualla ku varsinaisessa omassa työpaikassa. Onneksi myös Cyrille oli määrätty täksi päiväksi samaan paikkaan mun kanssa eli Discoverylandiin Constellations-putiikkiin. Se on kiva tyyppi. Ehkä parhaimpia kavereita emporiumissa. Se ei tosin ollut huomannut taulua vaan oli vetänyt päälleen empun kostyymit ja mennyt sinne. Sitten sen oli pitänyt kävellä takaisin imaginationiin vaihtamaan kauniin pojan kamppeet järkyttäviin avaruustyyppisiin retkuihin. Mäkin jouduin vaihtamaan ihanan pinkin hameeni (oon jo ihan tykästyny siihen ja varsinkin mustaan vyöhön:)) ihan karseisiin likaisen ruskeisiin housuihin, sini-puna-vihreään paitaan ja liian isoon takkiin. Nyt viimeistään sanon, että mun normaali puku rules!!! Täällä on vielä vaatteissa (ehkä vaan disneyssä) sellanen hauska juttu, että vyötäröalue housuissa on oikeasti viis numeroa pienempi ku muu osa. Eli saa ottaa melekosen ison koon, jos meinaa saada vetoketjun kiinni mutta sitten kävelläänkin haarukset polvissa. Erittäin viehättävää. Kyllä hame on mun juttu.

Itse Constellations on sellanen avaruuskauppa Space Mountainin ja Buzz Lightyear -ajelun vieressä. Ehkä viidesosa emporiumista. Ei siinä mitään. Kassalla olin suurimman osan päivästä ja brittejä suurin osa asiakkaista eli ihan jees. Työkaveritkin oli ihan mukavan oloisia, kun ei oo koko ajan sellasta pientä stressiä päällä kun on pienempi putiikki. Silti. En vaan voi sille mitään mutta en hirveesti kyllä oota sitä aikaa kun vaihdan Sir Mickeyhin - kahdeksi kuukaudeksi, ei tässä vaiheessa enempää. Emporium on iso ja kiireinen mutta siksi siitä just tykkäänkin. Ja aina on jotain tekemistä. Tykkään jopa jollain tavalla sen team leadereista vaikka niistä ei aina niin hyvää kuulekaan...No ainakin Vincent tulee sitten kans uuteen kauppaan, mikä on kivaa, koska se on mun lemppari. Ja muutamia muitakin emporiumlaisia tulee mukana.

Iha hyvä päivä oli silti. Eikä yhtään haitannut, että jostain syystä täällä oli jonkin sortin erityispäivä ja ruoka imaginationissa oli ILMAISTA! Eikä mikä tahansa sapuska vaan iso gourmet-ateria KATKARAPUKOKTAILILLA, JUOMALLA, VALTAVALLA KAKKUPALALLA, LEIVÄLLÄ JA APERITIIVILLA :D

Mentiin vielä Suusin kanssa suoraan töistä Val d'Europeen ostaan ruokaa (näyttääpä typerältä tuon edellisen vaahtoamisen jälkeen). Huomenna ja ylihuomenna on vapaata. Sunnuntaina töihin - tällä kertaa toivottavasti sinne emporiumiin - kolmeksi. Ei paha.
Terkkuja Alavudelle. Ootte ihania <3

keskiviikko 7. marraskuuta 2007

Ja kaikki muuttuu...

Nyt meni kaikki suunnitelmat totaalisesti uusiksi...Apua..Kahden viikon päästä lähden sitten Emporiumista. Potkuja en siis kuitenkaan ole saanut, pitänee heti selventää :) Kuten tässä oon jo muutaman kerran maininnut, niin porukkaa tuppaa lähtemään meidän kaupasta, mukana mm. yksi team leadereista Vincent. No tänään se tuli mun luo, että haluanko lähteä sen mukana Fantasylandiin. Se on kysynyt jotain muitakin, että ihan yksin en olisi sinne joutumassa. Tai siis se sano, että voin jäädäkin jos haluan mutta tarjoaa tällasta mahdollisuutta. Eli mun valinta. Kyseessä olisi sellanen konserni, johon kuuluu useita fantasylandin putiikkeja yms. ja vaihtelisin aina sijaintia. Toisin sanoen yhtenä päivänä esim. linnan myymälässä, toisena päivänä Pinokkion pajassa tai Tuhkimon kaupassa tms. Kaikki pieniä putiikkeja mutta olisi ainakin vaihtelua. Toisaalta ei emporiumissakaan tuu aika pitkäksi kun on kuitenkin isoin kauppa. Kaksi viikkoa olisin vielä Emporiumissa (josta mä tykkään niin hirveesti..) ja sen jälkeen siirtyisin main streetiltä fantasylandiin kahdeksi kuukaudeksi, jonka jälkeen saisin valita jäänkö sinne vai palaanko takaisin emporiumiin. Lupasin kyllä jo Vincentille, että voin lähteä sen mukana. Kokemuksiahan täältä ollaan hakemassa ja yleensä ei mun sopimuksella päästä kokeilemaan eri työpaikkoja. Ihan houkuttelevaa ja varsinkin kun muutakin porukkaa on meidän kaupasta häipynyt. Silti...sinne jää kuitenkin niin paljon hyviä tuttuja. Oon just vihdoin päässyt sisälle emporiumin jutuista ja tutustunut paljon paremmin kaikkiin ihaniin ihmisiin siellä. Ja nyt olisin kahden viikon päästä lähdössä. En kyllä yhtään tiiä mitä pitäis ajatella. Tai ajattelen lähinnä, että kyse on kahdesta kuukaudesta, jonka jälkeen voin palata takaisin jos haluan. Ja luultavasti haluan. Ja pitää vielä sanoa, että huolimatta kaikesta mitä oon aiemmin sanonu, niin emporiumissa on ehkä parhaat työasut. Ei millään tasolla verrattavissa fantasylandin ryysyihin (siis ihan oikeasti ryysyihin, keskiajan askeettiseen malliin). Tulee niin ikävä...

maanantai 5. marraskuuta 2007

Nukkumattia odotellessa

No joo. Taas on kello viis yli yksi mutta ei vaan väsytä. Töihin kello 12.38. Eikä minuuttiakaan aiemmin tai myöhemmin (no oikeesti saadaan myöhästyä viis minsaa). Eli jos herään vaikka yhdeltätoista niin sitten mulla on tunti aikaa vätystellä. Riittää.

Tänään taas lähti kaksi tyyppiä uusiin maisemiin meidän kaupasta. Ja ensi viikolla Vincent the team leader. Vähän tympäisee. Onneksi suurin osa kuitenkin jää (ja halloweenilaiset lähtee huomenna, jee) ja onneksi on aina erittäin maittavat tarjoilut lähtevien kunniaksi:P Tänään oli perussipsien ja kokisten lisäksi erilaisia hedelmäpiirakoita ja flania eli sellasta hyllyvää (vanukas?)piirasta, joka on hyvää mutta josta tulee lähinnä mieleen mun nenän tuotokset viimeisen viikon ajalta.

Sain tänään ekan palkan! Jee! Saa kyllä odottaa muutaman päivän ennen kuin pääsen pankkiin. Vaikka on se jo näköjään odottanutkin. Kuoreen on merkattu päivämäärä 23.10. Hauska miten täällä suhtaudutaan tähän ajankuluun. No en nyt tiiä haittaako tuo. Oonhan itsekin aina niin minuutin päälle joka asiassa. Eikä mulla edelleenkään ole laukussa se lääkäripaperi, joka pitäisi olla service paiessa. Ja tiedän että kotona vietetään synttäreitä tässä kohta mutta ette kai tosissaan odota multa mitään kyseiseen päivään mennessä?
Mutta nyt voin siis alkaa shöppäileen. Tarviin ainakin uuden paidan, ehkä housut ja uudet kengät. Mulla on enää ballerinat ja korkosaappaat. Eli ei mitään "oikeita" popoja. No täällä ne on halpoja. En raaski oikeesti enää ostaa sitten Suomesta mitään. Ruokaankin voisi harkita kuluttavansa muutaman euron. Löysin äsken jääkaapin perältä eka viikolla ostamani salaatin, tomaatteja, juuston ja kinkkupaketin. Kaikki umpihomeessa. Täällä kyllä jostain syystä ruuat pilaantuu tavallista nopeampaa. Pari päivää sitten ostin banaaneja, jotka oli vielä vähän vihreitä ja nyt nekin on hyvää vauhtia matkalla roskiin. Eli täytyy kai elää säilykkeillä ja vakuumipakatuilla lisäainehirviöillä. Vaikka enhän mä nyt loppujen lopuksi täällä kotona syö paljon muuta ku aamupalan (paitsi nyt kun sain ihanan pasta-pekonikastikereseptin:P). Tänään söin töissä paninin - ei verrattavissa suomalaisiin lätysköihin - ja vielä illalla kun kymmeneltä lähdettiin töistä, painuttiin suoraa päätä Imaginationiin syömään kanaa ja jotain mikä erheellisesti näytti perunamuusilta mutta oli todellisuudessa kaikkea muuta. Oon jo täysin tottunu siihen, ettei aamulla syödä paljon mitään, iltapäivällä sellanen "kevyt" ruoka ja sitten myöhään illalla herkutellaan kunnolla. Passaa mulle.

Pakko kai se on vääntäytyä nukkumaan, että jaksaa huomenna hymyillä kestohymyä silmät tuikkien. Taitavat vaan kiilua väsymyksestä. No oma on vika.

sunnuntai 4. marraskuuta 2007

Au revoir G. et H. :)

Heräsin aamulla kello seittemän kun Suus räväytti valot täysillä päälle. Oli lähdössä kotiin Hollantiin pappansa hautajaisiin mutta nukku pommiin ja myöhästy Chessyyn vievästä bussista. Junaan se kuitenkin vissiin just ehti. Eipä sitä oo ainakaan näkyny. En saanut enää nukuttua kunnolla ja muutenkin piti yhdeksän jälkeen herätä. Tällä viikolla aloitan lähinnä aamulla, mikä on ihan kivaa vaihtelua. Pääsee aikasemmin pois. Vaikka onhan mulla yleensä aina koko päivää aikaa, kun alotan neljältä tai viideltä, mutta oon huomannu etten saa sillon aikaseksi mitään. Koko ajan vaan vilkuilee kelloa, että joko pitää lähteä.

Ei oo tulehdus vielä ihan hävinnyt. Oli vielä siihen malliin heikko olo aamulla. Ajattelin, että pitäisikö vielä jäädä yhdeksi päiväksi kotiin mutta menin kuitenkin töihin. Hyvä, että menin. Tänään oli nimittäin joidenkin tuttujen viimeinen päivä, mitä en etukäteen tiennyt. Nyt ainakin ehdin vielä nähdä ne. Silti vähän surullinen olo.

Tänään yksi työkaveri käveli vastaan ja tokaisi "iso muna". Anteeksi kuinka? Joku valopää oli ilmeisesti joskus opettanut kyseistä henkilöä "tervehtimään" suomeksi. Sanoin, että sano mieluummin "hyvää päivää". Täällä ollaan yleensä aika innostuneita opettelemaan suomea. Ite voisin alkaa petraamaan italiaa (no eka ehkä sitä ranskaa) kun sitä puhuvia täällä riittää. Tänäänkin alotti Claudio Sisiliasta, joka ei käytännössä puhu ollenkaan ranskaa. Sitten sain sitä olla koko ajan auttamassa (ei varsinaisesti haitannut) kun se kyseli multa ohjeita italiaksi. Justiisa.
Kassa oli neljä senttiä plussalla. Taas niiden typerien senttien takia, joita ei ikinä oo antaa takaisin. Kuka niitä edes haluaa.

lauantai 3. marraskuuta 2007

Sinisiä punasia ruusunkukkia för alla skönä människor

Miksi kaikesta pitää tehdä niin vaikeeta? Sain siltä lääkäriltä viis eri paperia, jotka pitää käyttää töissä ja lähettää itse eteenpäin kahden vuorokauden kuluessa eli tänään. ja se paikka mihin paperit viedään onkin kiinni tänään ja huomenna. öhöm. No kävin aamulla töissä ja ne sanoi, että jos tarvin lisää sairaslomaa niin meen uudestaan lääkäriin ja hommaan uudet paperit. Olin nimittäin vielä aamulla sitä mieltä etten mee huomenna töihin. No en oo enää. Huomenna on siis sunnuntai ja lääkäri ei oo joko paikalla tai tuplasti kalliimpi. Eli huomenna töihin. Nyt vaan pitää keksiä miten saan ne paperit service paieen...äääh...

Oon tänään vaan kattonu youtubesta vanhoja tenavatähtiä :D miksi kaikki kahdeksan vuotiaat penskat lauloi aina vain jotain aikuisten vakavia iskelmiä? Loput oli romaneja, jotka veti, että tummat saapuvat taivaaseen tai jotain muuta vastaavaa. Oli siellä muutamia väriläiskiä niinku konsta hietanen tai CHRISTOPHER ROMBERG (joka lauloi vain kylläkin ruotsiksi kun ei kuulemma suomea osannut. oli kuitenkin simban ääni leijonakunkussa samoihin aikoihin :/) Ah, niitä aikoja...

Päätin, että kun Suomeen palaan niin alan samantien ottaa oikeesti ja tällä kertaa aktiivisesti laulutunteja. Täällä se ei varmaan oo mahollista. Tai pitääpä ottaa selvää. Nyt se on moi. Mut löytää facebookista.

torstai 1. marraskuuta 2007

Tässäpä kolmas päivitys tänään

Olipa lääkärireissu. Sovittiin tohtorin kanssa rehvit (tai siis ihana kämppikseni Eva sille soitti kun ranskankielinen on) vastaanoton ulkopuolelle puoli kuudeksi. Talsin sitten kymmenen minuuttia ko. paikkaan (täällä on äiti ihan Emmerdalen maisemat, samanlainen maaseutukylä) vain odottaakseni herraa ulkona kylmässä ainakin 15 minuuttia ylimääräistä. Vaikka aika pikaista toimintaa silti. Ranskassa kun ollaan. Ulkona sen takia, ettei paikka oikeasti ollut auki kun täällä on tänään pyhäpäivä. Sain silti ajan, kun lääkäriin on mentävä samana päivänä kun ilmoittautuu töihin sairaaksi. No tämä lääkäri sitten totesi, että tulehdus on (toinen kurkun imusolmuke tai mikä rauhanen lienee on eilen muuttunut kivan kokoiseksi) ja määräsi 5 paketillista lääkkeitä. Eikä tää oo edes mitään liioittelua. Seinän takana oleva apteekkikin oli tietysti kiinni eli jouduin lähtemään Val d'Europeen asti (kuumettakin on).
Bussissa sitten kuskisetä ystävällisesti (sarkasmia) ilmoitti, että bussi/junakorttini on vanhentunut. Sehän tosiaan on jo marraskuu ja mulla lokakuun kortti. Viimeiset eurot meni lääkäriin eikä tietenkään kortti käynyt. Vähän aikaa siinä mietittiin ja kun hartaasti lupasin mennä samantien perillä ostamaan uuden kortin niin matka pääsi jatkumaan. Aina ei niin nimittäin käy. Eilenkin yksi oikein terhakka virkaintoinen kuski juoksi yhden miehen perään bussin perälle eikä suostunut liikahtamaankaan ennen kuin äijä lampsi eteen maksamaan matkan. Myöhästyttiin kymmenen minuuttia mutta mitä uutta se on. Chessyn asemalla yritin ostaa automaatista uutta korttia, mutta mun kortti ei toiminutkaan. Vika oli kyllä koneessa. Tiskille sain jonottaa varttitunnin ja myöhästyin junasta. Niitä onneks menee aika tiuhaan. Ärsytti ihan hulluna kun viereisellä tiskillä oli aasialainen mies, joka yritti enkuksi varmistaa että oli menossa oikeaan paikkaan. Tosi tympeän näköinen ranskalainen myyjänainen ymmärsi mutta selitti kaiken ranskaksi. Mies oli, että "anteeksi en ymmärrä". Nainen tekohuokaili pitkään ja toisti koko ajan saman ranskaksi. Disneyssä kuitenkin käy aika paljon ulkomaalaisia ja suurin osa menee aseman kautta. Voisi sitä jotain opetella enkuksikin sanomaan.

Kävin sitten hakemassa ne 5 pakettia lääkkeitä apteekista (kyllä Suomi on kallis maa, täällä sen huomaa) ja menin Auchaniin ruokaostoksille. Yksi hurmaava miespariskunta yritti enkuksi etsiä sopivaa maustetta kalalle mutta ylläri ylläri, kukaan ei ymmärtänyt. En kyllä itsekään osannut valita sopivaa maustetta. Olivat kuitenkin tyytyväisiä kun yritin auttaa niin halusivat kantaa mun ostokset (banaania, jugurttia, mehua, säilykepaellaa/-lisukkeita ja suklaavanukasta :P).

Tämä ilta menikin lukiessa lääkkeiden annostusohjeita. Se on hauska miten lääkäri sanoo, että kaikkia otetaan neljän päivän ajan, sitten kirjottaa reseptin missä on ihan eri pituudet ja itse purkeissa ne lukee vielä kolmannella tavalla. Mielenkiintoista.

Huomenna pitää viedä lääk.tod. töihin ja sen jälkeen service paieen. Saan rahat takaisin muutaman kuukauden päästä. Hmmm....Nyt lähtee ilmeisesti automaattisesti käyntiin mun carte vitale eli paikallinen sos.turva.tunnusjutska. Tosin sekin vasta joulun aikaan. On tää kaikki tällanen niin monimutkaista. Nyt otan mun kaikki sata eri pilleriä ja meen nukkumaan. Ehkä vielä facebookiin :)

Nenäliinat ovat ystäviäni

En sitten menekään töihin. Parempi asiakkaidenkin kannalta. Ei ole kovin miellyttävää, kun vastarahojen mukana tulee pärskintää ja rahinaa. Lisätään vielä yksi pyörtynyt cast member niin kaupan imago on täydellinen. :) Nyt pitää vaan etsiä lääkäri, joka kirjottaa mulle lupalapun. Disneyn lääkäri ei kelpaa. Pitää olla ulkopuolinen eli joudun seikkailemaan ulos suureen maailmaan. No Eva tulee kohta töistä. Se saa ohjata mut oikeaan paikkaan.

Aina valitan kun oon töissä (oikeesti tykkään hirveesti:)) mutta sitten kun on tällasia löhöpäiviä niin ei oo mitään tekemistä. Kaupassa pitäis käydä. Käyn sitten sillä lääkärireissulla. Jollakin on jääkaapissa iso tölkillinen tosi herkullisen näköistä suklaavanukasta :P Mulla on oikeesti vähän hurahtanu nämä ruokailutottomukset. Yleensä kyllä töissä yritän syödä ihan terveellisesti. Tosin jälkkäriksi tekis mieli monesti ottaa jotain hyvää, kun ne on ravintolatason juttuja mutta tosi halpoja. Eilen söin Halloweenin kunniaksi ranskalaisia jollain naudanlihapihvillä, joka jäi syömättä kun en saanut sitä pirulaista millään leikattua. Jälkkäriksi sellasta suklaavanukasta/leivosta. Vähän niinku Frödingen pakastesuklaakakku:D
Ei oo kuitenkaan aikomuksena paisua pullataikinaksi täällä (ei tarvi kotona hermoilla. syön myös vihanneksia ja muuta oikeaoppista. siksi varmaan oonkin näin hyvässä kunnossa tällä hetkellä..). Vaikka pain au chocolat on kyllä paras pulla/leipä/leivos mitä tiedän..:D

Suus tuli kotiin. Luulin että se oli töissä mutta tulikin laatikollisen kanssa ruokaa. Pidetään taas meidän perinteinen kämppisten syödään-kerran-viikossa-hyvin -ilta. Tosin se on vähän masiksessa kun sen isoisä kuoli eilen. Lähtee varmaan käymään kotonaan viikonlopulla. Sitten ollaan kolmestaan porukalla EEE eli minä, Eva ja Elodie.

No nyt tuli nälkä. Taidan tehdä perussairaspäiväruokaa (mihin kohtaan tulee väli?) eli makaronia ja nakkeja. Kyllä french cuisine on parasta.

Seuraavaksi tuleekin jo joulu

Haha...Oli melkonen ilta eilen. Puisto suljettiin eka normaaliin aikaan, jonka jälkeen avattiin uudestaan niille, jotka oli erityislipun maksaneet. Juhlimista kestikin sitten pitkälle yöhön asti. Oli huippua, kun kaikki oli kostyymeissa (nyt puhutaan disneysta eli ei mitään perus scream-maskeja vaan jotain ihan muuta) ja kaikilla oli hauskaa! Joku pikkupenska tuli mun kassalle, että haluatko purkkaa (sellanen paketti, mistä vetäistään liuskepurkka). Tiesin, ettei taida ihan normaali purukumi olla kyseessä, kun ite kerran olin ostanut Raahen markkinoilta samanlaisen paketin, josta hyppäsi torakka sormille. Sähköiskuthan mä siitä sain ja poju makeat naurut. Oli kyllä ihan erilainen tunnelma ku normaalisti. Kassakin näytti illan jälkeen just niinku pitikin. Harmittaa vaan etten nähnyt kaikkea mitä ulkona tapahtu. Pimeässä meni valoparaatit ja kaikki ja jonkun mukaan myös ilotulitus oli jossain vaiheessa. Vähän oli heikohko olo ja varsinkin tänään kun flunssa on päällä oikein kunnolla. Huomenna alkaisi kuitenkin vapaapäivät. Jos vaan millään tämän illan jaksaisin. Paljon lääkkeitä ja jotain, mikä saisi mun äänen kuulostamaan vähemmän 50-vuotiaan kännisen ukon mörinältä.

Hei kaikki nyt joukolla facebookiin! Siellä on sitten kuvia ja kaikkea. En oo yhtään jääny koukkuun:) Mitä nyt kahden minuutin välein käyn tarkastamassa onko tullu uusia kommentteja ja muuta mukavaa. Mutta sinne siis!