Lopun alkua (no ehkä)

Nyt sitten jätin sen erokirjeen töihin. En oo millään tavalla kyllä varma oliko oikea päätös. Ok opiskelemaan kai sitä tässä mennään mutta ei taida olla se oma paikka kuitenkaan ja vielä tulee törkeä kiire kaiken järjestelyn kanssa. Eikä mulla ole vielä kämppääkään. No nyt mua alko kaduttaan koko homma. Tai en tiedä. Mulla on kuukauden irtisanomisaika eli voin vielä vetää koko homman takaisin mutta joku päätös on kuiteski tehtävä. Mutta tosi paljon on kyllä nyt lähtenyt töistä porukkaa pois. Joka viikko joku. Raskasta katsoa kun kaveri toisensa jälkeen häipyy. Ensi viikolla on kahdet läksiäissoiréet - Lauran ja Pian. Myös mun kämppis Suus lähtee takaisin Hollantiin. Se on ollut nyt pari viikkoa meillä Emporiumissa töissä ja on siellä myös sopimuksensa loppuun saakka. Ihan hauskaa mutta välillä myös tuntuu, että "hei tää on kyllä nyt mun oma paikka ja mun työkaverit"! Mutta eipä ollut sen valinta tulla empoon. Mut siis se on myös tässä lähtemässä.
Tällä hetkellä harmittaa, kun ne tärkeimmät henkilöt joita eniten haluaisi nähdä, on lomalla ja tulee reilun viikon päästä takaisin. Onneksi on feissari:D

Täällä on ihan törkeet helteet menossa toista viikkoa ja töissä on tuskaa! Muuten en siis valita niin millään tavalla:) Käytiin yksi päivä (teko)järven rannalla uimassa. Se on jotain 10 km disneystä eikä ilmeisesti kovin moni tiedä koko paikasta. Siinä on leirintäalue samassa, kahviloita, uimaranta (Ranskan isoin ihmisen tekemä), nurmikkoalue, polkuveneitä, purjelautailua yms yms. Voi että oli ihana päästä uimaan! Muuten kun ollaan täällä niin sisämaassa, ettei paljon vettä näy. Pariisiin on tehty joku tekoranta mutta sieltä siis puuttuu se vesi. Mutta löydettiin siis tämä toinen paikka. Selkä paloi aika mukavasti mutta kuuluu asiaan.
Töissä ei kuitenkaan tuo helle niin kiinnosta. Ollaan siis pitkähihaisissa ja -lahkeisissa napit ylös asti kiinni. Ilmastointi on päällä asiakkaiden aikaan (joita on niin paljon, että ei paljon auta) mutta samantien kun viimenen asiakas häipyy, menee myös ilmastointi kiinni. Ja meillä on vielä useampi tunti töitä sen jälkeen. Vesiautomaatti ei yleensä toimi, koska joku tunkee sinne jotain pientä kivaa. Hissikin on yleensä nykyään rikki eli juostaan portaita. Mutta kun kesä on niin sillon ei valiteta!

Huomenna aloitan taas vasta kuudelta illalla eli päivän voisi viettää vaikkapa lueskelemalla tossa viereisen ei-uima-järven rannalla. Pitänee vähän tasoittaa tätä "rusketusta".

Kun aika ei riitä

Hmm. Aurinko paistaa harvinaisen paljon ja kovat helteet menossa. Ostin uusia ihania kesävaatteitakin alesta. Mut eipä aina edes shoppailu auta, jos muuten vähän masistaa. Ihan normaalia, että tähän aikaan vuodesta kaveri yksi toisensa jälkeen palailee kotikaupunkiinsa/-maahansa mutta ikävä tulee silti. Laura lähtee takaisin Suomeen elokuun alussa, Jara Espanjaan ja Guglielmo Italiaan samoihin aikoihin. Nico Japaniin, Pia Saksaan..lista on ihan loputon mainitsematta edes niitä, jotka on jo lähtenyt tai vaihtaneet työpaikkaa. Emporiumin alkuperäisistä työntekijöistä (ajanlasku alkaa siis mun työn alusta) on jäljellä mun lisäksi enää Yann ja Cyrille + plus joitain joiden kanssa ei nyt niin läheisissä väleissä olla. Tottakai koko ajan tulee lisää porukkaa ja monien uusien kanssakin ollaan kavereita mutta kaikki vaan on niin muuttunut. Eikä asiaa helpota se, että mulla on ilmeisesti vielä Turun paikka säästössä jonkin aikaa mutta jos sinne menisin, niin mun pitäisi käytännössä jättää eropaperit Empoon huomenna (apua!) ja silti tulisi tulipalokiire. Eikä se Turku vaan tunnu millään lailla mun paikalta. Kuitenkin hakisin ensi vuonna sataan uuteen paikkaan, koska en sinne halua jäädä. Menisi kaikki tähän asti keräämät rahat ensi vuoteen, ja joka tapauksessa lähtisin sieltä pois. Voisin siis vielä kerätä täällä lisää rahaa ja sitten aloittaa kokonaan ensi vuonna. Mutta painostus on kova...Taidan vetäytyä kokonaan johonkin vuorille tai ruveta nunnaksi (not). Yksi sellainen muuten käveli eilen puistossa. Vanha nainen iso puinen risti kaulassa ja perus nunnakamppeet päällä. La Magie de Disney vetoaa näköjään ihan kaikkiin. Joopa joo.

No joo. Joka tapauksessahan täältä on joskus lähdettävä (lähinnä säälittää ne jotka on viettäneet viimeiset 10 vuotta elämästään erittäin stressaavissa olosuhteissa kassalla yms) mutta täällä on vielä niin paljon keskeneräisiä asioita, joihin tarvii aikaa sekä työssä, että yksityisellä puolella. Mutta katotaan katotaan. Eikö niillä asioilla oo tapana selkiytyä? ;)

Harkitsen muuten nilkkatatuointia.

Olipa kerran nettiyhteys ja elokuva-addikti

Voi ei repikää mut pois koneelta! Kello on kolme aamulla mutta löysin eilen ihan parhaan nettisivuston missä saa kattoa satoja leffoja ilmaseksi. Tässä nää mun vapaapäivät on nyt tältä viikolta mennytkin (no käytiin eilen iltayöstä työkavereiden kanssa puistossa kattomassa valoparaati ja ilotulitus, jotka on nyt kesällä joka ilta). Mutta on niin ihanan rauhallista kun kaikki nukkuu, ulkona on pimeää mutta tosi lämmintä - pitäisin ikkunat auki mutta pelkään ötököitä - ja saan kaikessa rauhassa katsoa nyyhkyleffoja ja muita. Tämän päivän saldo on (olin siis vapaalla, en lintsannut töistä, kävelin jopa tunnin reissun kauppaan ja takaisin kun oli hellettä) Juno, Royal Tenenbaums, Funny games (viimenen kerta kun katon sen lajin leffoja), Fifth element, Queen (tätimäistä tiiän) ja P.S. I love you. Em. piti katsoa, koska yks tuttu Patrick sanoi, että on ihan pakko. Se on idiootti mutta saa sen osittain anteeksi kun on irlantilainen. Mutta ihana leffa. Taidankin painua huomenna matkatoimistoon. Tai ainakin johonkin irkkupubiin. Kai sieltä jostain Guinness-tuopin takaa ainakin joku Angus/Seamus/Nigel löytyy.

Ensi viikolla jos viitsin elää ihan omaakin elämää niin ajattelin käväistä Père Lachaisella. Eiköhän sekin kuulu näihin pakollisiin Pariisin visiitteihin.

"Kyllä se täällä jossain on..."

No niin. Eli matkalaukkuepisodi on ohi. Tänään aamulla klo 8.40 (huom! olin edellisenä aamuna herännyt klo puoli kuusi ja valvonut reippaasti yli puolenyön) heräsin puhelimensoittoon (soittoääni meni samantien vaihtoon) kun monsieur x soitti pour mes bagages. "Sopiiko, että tuomme ne 10 ja 12 välillä?" Sopihan se. Siihen aikaan mulle ei kyllä auta soitella edes suomeksi ja osasinkin sanoa, että "oui" ja "merci". Ja miehen piti toistaa kolme kertaa, että ymmärsin, että tarviiko se jonkun koodin jolla pääsee boiserieen sisään.
Klo 10.12 soi taas puhelin, että olen nyt Rue de la Mairiella (mun osoite, ei siis Disneyland, sellaset kirjeet EI tule perille). Klo 10.15 hän oli edelleen Rue de la Mairiella eikä löytänyt oikeaa paikkaa. Olin onneksi sen verran hereillä, että osasin neuvoa sen liikenneympyrään ("ei siihen vaan toiselle missä on bussipysäkki vieressä") ja siitä kääntymään vasemmalle ja siitä vielä oikealle. No kohta se soitti uudestaan, että mistä se löytää oikealle asunnolle. Seuraava puhelu tuli, koska vartija ei päästänyt sitä eteenpäin. "Est-ce que vous pourriez venir ici, svp?" Hilpasin siitä sitten portille ja hain oman laukkuni. Tosi mukava tyyppi oli ja hyvää nopeaa palvelua. Oikeastaan näin oli melkein parempi. Ei tarvinnut ite raahata jättilaukkua lentokentältä asti ja tiputtaa puolivälistä liukuportaita niinkun eka kerralla.

Tänään käytiin Pariisissa. Mietittiin aamulla, että mihin mennään missä ei olla vielä käyty. Eli Versaillesiin. Luotin Suusiin kun se katsoi kartasta kaikki rer-junan pysähdyspaikat ja junan/metronvaihdot. 1 1/2 tuntia myöhemmin löydettiin itsemme jostain kylläkin Versailles-nimiseltä paikalta mutta sen linnan kanssa sillä ei ollut mitään tekemistä. Tällä kertaa katsoin ite karttaa ja oltiin ihan väärällä puolella Pariisia. En suuttunut, koska mitä pieni seikkailu koskaan haittaa (seuraavaksi lähden tarpomaan Amazonille ja haisukeltamaan Etelä-Afrikkaan, Pekanpäivilläkin meinasin hypätä benji-hypyn). Sitten mun supersuuntavaistolla mentiin takaisin metroon ja kahden vaihdon jälkeen huomattiin olevamme kylläkin oikealla rer-linjalla mutta menossa vikasuuntaan. Siinä vaiheessa oli jo puoli päivää mennyt eli mentiin meidän peruspaikkaan Chateletiin, josta Subwayhin sämpylälle ja haettiin Starbucksista frappuccinot ja juustokakut. Sitten istuskeltiin Pompidou-keskuksen edessä auringossa ja torjuttiin kylmästi kaikki katutaiteilijat. Illalla olis vielä ollut cast member partyt puistossa mutta ei jotenkin jaksanut enää sinne. Aika jees päivä sanoisin!

Huomenna ekaa päivää töihin loman jälkeen. Ei kyllä mitään hajua monelta aloitan. Ehkä neljältä. Huomenna on myös the national day of the United States of America eli kaikkea kivaa tulossa meidän jenkkiyhtiön eurooppalaisessa helmessä. 14. päivä on Ranskan samainen juhla eli vielä isommat pippalot luvassa.

Ensi viikolla yritetään ehkä uudestaan Versaillesiin. Jos ei löydetä niin ainahan mä voin soittaa lentokenttävirkailija-Freddylle ("niin kuin Freddy Mercury") from Florida, jonka antoi mulle eilen puhelinnumeronsa jos joskus haluan kiertää hänen kanssaan Pariisia. We'll see.

Une journée de merde

Kusinen päivä. Lähdin siis takaisin Pariisiin aamulla puoli yhdeksän lennolla, sitten moooonta tuntia oottamista Helsingissä, josta Phärisiin. Perillä olin kyllä ihan aikataulun mukaan iltapäivällä. Laukkukin oli - Kööpenhaminassa. En kyllä käsitä miten se siellä on. Jos se ei tipahtanut koneesta kun köpiksen yli lennettiin niin sitten en tiedä. No se olisi kuulemma tarkotus tuoda ovelle asti viimeistään huomenna. Ei siinä mitään, kunhan sitten kans tulee. Pakkasin nimittäin lähemmäs kaikki rättikuteet mitä omistan ja mikä tärkeintä, meikit ja hammasharjan. Ja karkit! Sitten pitäis huomenna päästä kauppaan kun ei täällä oikein oo kahden viikon tauon jälkeen muuta ku pussinuudeleita ja pullovettä mutta nyt sitten pitää pysyä kotosalla jos satutaan laukku nakkaamaan ovelle.
Ärsyttää vaan ja päätä särkee ja paikat jumissa. Lentokentälläkin olin jo neljältä mutta pääsin lähtemään sieltä vasta puoli seitsemän aikoihin.
Luojan kiitos osoitin harvinaista älykkyyttä ja tulin takaisin niin, että oon vielä huomenna vapaalla.
Taidanpa mennä nukkumaan.