100. ja viimeinen

C'est fini. Päivälleen vuosi sitten aloitin työsopparin Disneyllä ja nyt oon takaisin Suomessa. Fiilikset ei oo yhtä hyvät kuin etukäteen oletin niiden olevan. Viimeiset päivät oli ihan kamalia, kun stressasi kaikki viralliset hoidettavat asiat ja samaan aikaan mieli oli vaan kavereiden/työkavereiden luona. Viimeisenä työpäivänä briefingissä (ennen työvuoroa pidettävä info päivän jutuista) yksi mun kavereista alkoi itkemään, minä seuraavana ja sitten muut. Tätä ei oo muuten koskaan tapahtunut aiemmin mun aikana. Team leaderit Céline ja Caterina sanoi tosi nättejä asioita (tätäkään ei oo ennemmin tapahtunut:D) ja sitten vielä sain tosi ihania lahjoja muutamalta ihanalta kaverilta, Wilfriediltä ja Annilta. Seuraavana päivänä menin vielä takaisin, kun lähti Cyrille, joka on yksi mun ekoista kavereista siellä. Sitten piti hyvästellä Yann, jonka oikeastaan tunsin parhaiten. Oltiin yhdessä viime joulun aikaan ne pari kuukautta joulukylässä töissä. Eilen eli mun lähtöpäivänä menin vieläkin takaisin, koska mun team leader Loic oli niin pyytänyt. Osuin sinne just viimesen briefingin aikaan, joten näin kaikkia niitäkin, jotka olivat aiemmin vapaalla. Siinä vaiheessa kun ne halas mua ja Loic sano, että mulla on siellä aina toinen perhe joka odottaa mua, niin olin perumassa koko homman.

Nyt oon kuitenkin Pattijoella ja Raahessa (odotan kulttuurishokkia minä hetkenä hyvänsä) ja loppujen lopuksi kuitenkin ihan hyvällä mielellä. Kulunut vuosi on ollut monella tapaa varmasti niitä elämäni parhaimpia ja kokemuksena sen jakaa noin 50 uutta kaveria ympäri maailmaa. Osan kanssa yhteydenpito jää varmasti vähän miinuksen puolelle mutta monta on sellaista, joiden kanssa pysytään ystävinä loppuelämän ajan (facebook/msn, a life saver). Se on niin uskomatonta miten monta uutta kansallisuutta ja persoonaa oon oppinut tuntemaan ja ymmärtämään tän vuoden aikana ja sen ansiosta tiedän myös nyt varmemmin, mitä haluan omalla elämälläni tehdä. Eli mitään en vaihtaisi pois (no ehkä ainoastaan asunnon) enkä kyllä kadu ollenkaan.

Tämä oli nyt tässä. Ranska on nyt takana päin siihen asti, että palaan sinne vähintään turistina (inhoan tuota sanaa). Ehkä joskus alan kirjottaan toista blogia jostain toisesta paikasta. Mutta siihen saakka se on ciao et bonne nuit:)

Keksikää itse otsikko

6 päivää jäljellä, joista 4 työpäivää. Vähän outo tunne. Tai ei oikeastaan tunnu oikein miltään. Ootan kyllä kovasti silti kotiin menemistä. Pääsee omaanomaan sänkyyn ja otan vihdoin käyttöön sen punaisen sohvan jonka ostin koti-ideasta Pattijoen metsän perukoilta. Siis siinä tapauksessa että se ei oo kärsinyt mitään suurempia vaurioita autotallissa.

Tyhjensin tänään mun komeron puoliskon. Kaikkien pitäisi mennä matkalaukkuun, mutta eri asia on sitten että paljonko se painaa. Meillä kun ei täällä enää oo edes vaakaa kun joku on sen ilmeisesti heittänyt menemään muilta mitään kysymättä. Paljon joudun kyllä laittamaan kamaa kaatopaikalle (jos täällä niitä on, en tiedä miten homma täällä pelaa). Pojille tiedoksi, että ne toiset ja kolmannet minni-tossut ei mahdu enää laukkuun. Pitää jakaa ne yhdet kolmen kesken:D

Menin tänään muka pankkiin sulkemaan tiliä, kun aiemmin sanoivat, että pitää tulla viimeistään viisi päivää ennen lähtöä. No eipä onnistunut. Sanoivat, että tule tiistaina. Parasta passata sitten vielä silloin. Tällaset asiat ärsyttää täällä, kun ei saa kerralla hoidettua alta pois ja puhutaan mitä sattuu. Muuten pitäisi viralliset asiat olla suht kunnossa (tosin eipä niitä oikein muita olekaan). Vika päivä tulee olemaan kyllä aika kiireinen, kun aamulla on kämpän check-out eli tarkastus mitä kaikkea oon vuoden aikana tuhonnut. Sen jälkeen piti tehdä jotain, jota just nyt en kyllä saa päähän. Toivottavasti palautuu tässä mieleen..Sitten pitää mennä puolen päivän maissa vielä disneyyn hakemaan se deposit-summa takaisin, jonka maksoin kämpästä vuokrasopparin alussa. Viimeisenä haen viimeisen palkan shekkinä, jonka sitten hermot kireellä ja täysin vainoharhaisena yritän saada Suomeen asti visusti passipussissa. Tai vaikka alusvaatteissa.

Eilen kävin yhden kaverin kanssa syömässä ja elokuvissa. Max le menace vai mikä se suomeksi/enkuksi on. Ihan ok vaikka ei ihan mun genreä. Toinenkin nukku kyllä kolmasosan leffasta. Tuli mieleen se kerta, kun otettiin mummu mukaan katsomaan Titanicia ja sano ekan viiden minuutin jälkeen, että "herättäkää sitten kun tulee jotain mielenkiintoista". En muista herätettiinkö.
Mutta hyvä ilta oli. Cyrille on kuitenkin ihan ekoja tyyppejä, joiden kanssa hengasin täällä ja sekin lähtee Englantiin samana päivänä ku mä Suomeen. Eli on joku jonka kanssa stressata matkatavaroista. Ikävä tulee sitäkin. Toiseen vanhaan kaveriin, Guglielmoon, törmäsin eilen bussipysäkillä! Se on lähtenyt täältä jo aika kauan sitten takaisin Italiaan mutta on täällä ilmeisesti lomilla. Ja Lauran poikakaveri Nicolas tulee Suomeen taas helmikuussa ja sitten meen etelään morjenstaan niitä! Eli eiköhän tästä selvitä. Loput jää kyllä tänne mutta onpahan hyvät syyt tulla käymään.

Ihanaa kun tulee kohta joulu.

Jiihaa

Oltiin siis mun kämppiksen Sharityn kanssa wild west -showssa. Tässä muutama kuva mutta laatu ei sitä parasta kun sitä ei ollut kamerakaan. Ja oli pimeetä.










Ihan oikeita buffaloita...


Areenaa ympäröi katsomo, ja yleisö söi samalla kun katsoi esitystä.


Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa...


Se intiaani sieltä bussista. En perhana vieta saanut etukuvaa. Siinä se odottaa, että hyppää laukkaavan hepan selkään.


Buffalo-Bill nappaa rosvot ja päivä on pelastettu.


Alan muuten ratsastamaan.

9 työpäivää jäljellä!

Kaksi viikkoa jäljellä!! Ootan kyllä jo tosi kovasti takaisin Suomeen tuloa. Ei sillä, tosi haikea täältä on lähteä mut toisaalta myös suht helppo päätös, koska viimeisetkin kaverit lähtee viikon sisällä mun jälkeen. Jää tietysti joitakin mutta mulle riittää yksi vuosi. Hyvä vuosi olikin. Mutta kiva päästä näkemään vanhoja kavereita ja kun alkaa taas ne normaalit omat rutiinit kotona ja pääsee uimaan/salille ym. mitä sanon tekeväni nyt kun oon vielä täällä. Ja pääsee leffaan, mitkä ei oo dubattu. Tiedän, että viimestään jouluun mennessä haluan kuitenkin lähteä taas reissuun (joulun oon kyllä tällä kertaa ihan koto-suomessa) ja nyt on sit majapaikkoja joka puolella:) Japaniinkin tuli kutsu mut ensin haluaisin mennä new yorkiin (siellä ei siis kuitenkaan ole tuttuja). Nyt olis vähän rahaakin säästössä mut puolet taitaa mennä digipianoon. Mut saa nähdä mitä stockmannin hulluilla päivillä on tarjottavaa...Kuka lähtee mukaan?

Tänä iltana mennään mun uuden kämppiksen kanssa katsomaan wild west show, jota en ookaan vielä koskaan nähnyt. Se on siis sellanen american dinner-show, jonka normaalihinta onkin sellaset 60 euroa mutta työntekijöille tällä hetkellä 20. Homman nimi on siis intiaanit, cowboyt, hevoset, muita elukoita ja kunnon villin lännen meininkiä. On kuulemma aika vaikuttava. Laitan sitten kuvia jossain välissä. Pakko nähdä pelkästään niiden intiaanien takia (tunnen peräti yhden:) koska aina sillon tällön kun niitä näkee illalla bussissa mustissa pitkissä hiuksissaan ja farkuissa puhumassa leveällä jenkkiaksentilla niin meinaa taju lähteä. Tässä muuten illan menyy: Cattleman's chili, Trailside bread (jotain leipää siis), mixed grill kebab with tex mex spices, maissintähkiä, perunoita foliossa (onko ne uuniperunoita?), lämmintä omenapiirakkaa jäätelöllä, kahvi/tee, vesi/olut/coca cola. Ei paha.

Pariisin nähtävyydet alkaa olla aika hyvin jo hallussa. Viime viikolla kävin Moulin Rougessa ja Père Lachaisella. Huomenna Versaillesiin. Mut nyt suihkuun ja sitten sinne show'hun :)

Adios, chicos!

Eilen oli kyllä ihan mahtava ilta. No ei kyllä töiden kannalta. Nyt on menossa huippusesonki ja pomot on tosi stressaantuneita ja koko ajan joku vikana. Se on jo ihan naurettavaa miten varsinkin yksi niistä löytää joka sekunti jotain valitettavaa. Nyt lähteekin emporiumista ihan hulluna porukkaa. Kaikki sesonkiajan työntekijät lähtee elo-syyskuun vaihteessa mutta sitten lisäksi tosi paljon muitakin. En äkkiä edes keksi kuka sinne jää. Kaikki stockerit on ainakin lähdössä:D Mut pahinta varmaan tähän aikaan on mun työajat. Oon tehnyt jo kuukauden putkeen viimeistä vuoroa eli kahteen asti aamulla. Eli mun nykyinen rytmi on enemmän sillä yöeläjän puolella. Mut siinä tapauksessa eletään sitten yöllä! Eilen mentiin töiden jälkeen yhden huomenna lähtevän kaverin luo syömään sen pakastin tyhjäksi pizzoista ja muusta ja huolimatta palaneista pizzoista ("ne on vaan hyvin paistettuja") oli ehkä hauskin ilta pitkään aikaan:) Oltiin suht pienellä porukalla mut silti mukaan mahtui espanja, suomi, ranska, italia ja saksa ja kaikki ollaan samaa porukkaa eikä maaeroja oo enää edes olemassa. Tätä tulee kaikista eniten ikävä.

Aamulla olin suihkussa kun puhelin soi. Jara soitti bussipysäkiltä, että tuo äkkiä sun bussikortti kun hukkasin omani ja bussi lähtee 10 minuutin päästä! Eipä siinä mitään. Onneksi oli lämmin ilma:) Jarakin lähtee huomenna. Onneksi onneksi on mese yms. tilpehöörit. Ja nyt on ilmasia yöpaikkoja odottamassa ympäri maailmaa!

Ostan digipianon. Paljonko ne maksaa? Ostan silti.

Vähän updeittausta

Sain tänään uuden kämppiksen. Viime päivityksestä on tainnut kulua sen verran, että Suus on lähtenyt niinkun suurin osa muistakin kavereista. Tämä uusi kämppis on myös hollantilainen, kun Evalla on suhteita respaan ja sai valita että otetaanko 6 kk:n sopparilla oleva hollantilainen vai "päättymättömällä" sopimuksella oleva espanjalainen. Eli perusteena oli et "jos ei tykätä tästä uudesta niin ainakin se lähtee puolen vuoden päästä":D sitä paitsi espanjalaiset on tunnettuja siitä, että niillä on joka ilta talo täynnä porukkaa (muita espanjalaisia) ja mehän ei sellasta jakseta. Vaikka olis toisaalta ollut ihan kivakin vähän verestää mun espanjan taitoja. Töissä Piedad, Pedro ja Marta on opettaneet mulle kyseistä kälätystä ja oonpa vielä ylen sivuilta sitä opiskellut itseksenikin. Kävin ekaa kertaa kaupassa oikein kunnon keskustelun ESPANJAKSI yhden asiakkaan kanssa! Vähän oon NIIN paras...ou jee. Mut siis tää uus kämppis (nimi?) on kuulemma ihan kiva, kun Elodie sen sisään päästi. En oo ite vielä häntä nähnyt kun olin shoppailemassa uutta suoristusrautaa. Se meni siis samantien vanhempiensa kanssa disneyyn. Mut siis järkytyin lievästi kun näin tän huoneen. Elodie nauroi, että tää uus kävi täällä tunnin ajan ja nyt koko paikka on asutumman näkönen ku koskaan. Tää uusi (pitääpä opetella se nimi) vanhempineen oli tullut kunnon maasturilla ja ilmeisesti tyhjentäneet oman asuntonsa mun huoneeseen ja muualle kämppään. Toinen puoli mun huoneesta on siis nyt pinkin oranssi ja täynnä ilmanraikastimia yms. Ikkunan eteen on laitettu yöpöytä, eli sitä ei voi enää aukaista, mikä on huonompi homma koska yöllä on pakko tai tukehdutaan (jos ei muuhun niin siihen ilmanraikastimeen). Keittiöön on ilmestynyt mikro, voileipägrilli, espressokeitin, uusi ruokailuvälinesarja, kattiloita yms. Se toi itse jopa valmiiksi omat vessapaperit ja kaikki. Mutta puhuu kuulemma hyvin englantia (ei ranskaa, huh, vähän paineita multa pois:)) ja on mukava ja on töissä hotel New Yorkin respassa. Siinä kaikki mitä tiedän tällä hetkellä. Jäämme odottamaan lisätietoja.

Keksin mitä haluan opiskella!! Kulttuuriantropologiaa. Olisinpa vaan keksinyt tämän puoli vuotta aiemmin. Mutta kun löysin kyseisen aineen niin klikkas heti että JES!

Töissä on ollu aikas raskasta viimeaikoina, kun kesäajan takia oon ollut kolme viikkoa putkeen töissä aamukahteen. Sit kun oon vielä yleensä stocker1 niin se tarkottaa, että joku soittaa mulle ranskaksi täydessä putiikissa ja melussa radiopuhelimella (herravarjele) joka 30:s sekunti että "onko t-paitaa minnie strass kokoa m? entä sitä ja sitä lautasta/mukia/avaimenperää/kostyymia/pehmolelua" ja sit mä juoksen portaat ylös varastoon ja takaisin alas, vain jotta voin juosta ylös hakemaan jotain uutta. Hissikin olisi mutta se vähän toimii miten toimii niin parasta kohottaa kuntoa portaissa. Sitten kahdelta yöllä pitää vielä juosta bussi kiinni, joka tulee silleen, että jos lennossa vaihtaa vaatteet niin saattaa ehtiä. Mutta tykkään joka tapauksessa. Aika menee nopeesti ja pääsee jutteleen asiakkaiden kanssa ja muuta.

Oon ollut täällä kohta vuoden. Miksi vasta viimeisen kuukauden aikana tapahtuu sellasta, mikä tekee lähtemisestä uskomattoman vaikeaa?

Lopun alkua (no ehkä)

Nyt sitten jätin sen erokirjeen töihin. En oo millään tavalla kyllä varma oliko oikea päätös. Ok opiskelemaan kai sitä tässä mennään mutta ei taida olla se oma paikka kuitenkaan ja vielä tulee törkeä kiire kaiken järjestelyn kanssa. Eikä mulla ole vielä kämppääkään. No nyt mua alko kaduttaan koko homma. Tai en tiedä. Mulla on kuukauden irtisanomisaika eli voin vielä vetää koko homman takaisin mutta joku päätös on kuiteski tehtävä. Mutta tosi paljon on kyllä nyt lähtenyt töistä porukkaa pois. Joka viikko joku. Raskasta katsoa kun kaveri toisensa jälkeen häipyy. Ensi viikolla on kahdet läksiäissoiréet - Lauran ja Pian. Myös mun kämppis Suus lähtee takaisin Hollantiin. Se on ollut nyt pari viikkoa meillä Emporiumissa töissä ja on siellä myös sopimuksensa loppuun saakka. Ihan hauskaa mutta välillä myös tuntuu, että "hei tää on kyllä nyt mun oma paikka ja mun työkaverit"! Mutta eipä ollut sen valinta tulla empoon. Mut siis se on myös tässä lähtemässä.
Tällä hetkellä harmittaa, kun ne tärkeimmät henkilöt joita eniten haluaisi nähdä, on lomalla ja tulee reilun viikon päästä takaisin. Onneksi on feissari:D

Täällä on ihan törkeet helteet menossa toista viikkoa ja töissä on tuskaa! Muuten en siis valita niin millään tavalla:) Käytiin yksi päivä (teko)järven rannalla uimassa. Se on jotain 10 km disneystä eikä ilmeisesti kovin moni tiedä koko paikasta. Siinä on leirintäalue samassa, kahviloita, uimaranta (Ranskan isoin ihmisen tekemä), nurmikkoalue, polkuveneitä, purjelautailua yms yms. Voi että oli ihana päästä uimaan! Muuten kun ollaan täällä niin sisämaassa, ettei paljon vettä näy. Pariisiin on tehty joku tekoranta mutta sieltä siis puuttuu se vesi. Mutta löydettiin siis tämä toinen paikka. Selkä paloi aika mukavasti mutta kuuluu asiaan.
Töissä ei kuitenkaan tuo helle niin kiinnosta. Ollaan siis pitkähihaisissa ja -lahkeisissa napit ylös asti kiinni. Ilmastointi on päällä asiakkaiden aikaan (joita on niin paljon, että ei paljon auta) mutta samantien kun viimenen asiakas häipyy, menee myös ilmastointi kiinni. Ja meillä on vielä useampi tunti töitä sen jälkeen. Vesiautomaatti ei yleensä toimi, koska joku tunkee sinne jotain pientä kivaa. Hissikin on yleensä nykyään rikki eli juostaan portaita. Mutta kun kesä on niin sillon ei valiteta!

Huomenna aloitan taas vasta kuudelta illalla eli päivän voisi viettää vaikkapa lueskelemalla tossa viereisen ei-uima-järven rannalla. Pitänee vähän tasoittaa tätä "rusketusta".