Yksin kotona

Juups. Oon ihan sikalaiskalla päällä tänään. Kello on viisi iltapäivällä ja meikä heiluu uusissa punasissa satiiniyöhousuissa (oon siis vapaalla, en töissä). Mutta kyllä sitä näin jouluna/uutena vuotena saa ihan vaan lojua. Tänään tuli eka kertaa vasta perinteinen joulufiilis - vähän myöhässä - kun laitoin Evan ostaman lämmittimen puhaltamaan, sytytin jouluvalot, kääriydyin peittoon sohvalle kattomaan dvd:tä ja söin pandan lakuja (Elinalle kiitokset!). Aah tätä elämää...Mutta hulluinta on, että silti mulla tekee mieli vaan töihin. Jännä miten kaikista nykyisistä työkavereista on tullu oikeesti tosi tärkeitä. Yannin ja Isolden tunsin ennestään emposta. Lisäksi siellä on vielä (osa lähti jo) Nicolas, Claudine, 2xFred, Claire, Matthieu, Andreia, Faycel + joitain pariksi viikoksi tulleita kausityöläisiä. Varsinkin Nicoa, Claudinea, Fredejä ja Andreiaa (mun kuski Boiseriesta) tulee kyllä kamala ikävä. Syksyn alussa oli aina ihan äimänä puistosta töihin mennessä ja se oli jotain "tosi upeeta", missä oltiin kaikki vapaapäivät. Vieläkin monet vapaapäivät kuluu siellä mutta enää ei tunnu puisto miltään (no ehkä joltain:) vaan sinne mennään kaikkien ihmisten takia:D Sitten kävellään tosi polleina, kun turistit kattoo kateellisina miten muut työntekijät tulee halaten tervehtimään. Kyllä niitä ärsyttääkin kun päästään jonottamatta niihin paikkoihin missä on tutut töissä. No ärsyttäis muakin:D

Hiuksetkin sain värjättyä. Lievää juurikasvua oli havaittavissa (yksi työkaveri tutki yhtenä päivänä säälivästi mun hiuskuontaloa, "awwww..."). Tai siis Suus ne värjäsi, kun pidettiin kämppisten ilta 26. päivä. Mä väsäsin kinkku-paprika-juustopiirakan, Eva teki jotain sveitsiläistä sota-ajan ruokaa (piti olla täyttävää) ja Suus oli vastuussa jälkkäristä. Mutta oli kyllä tosi hauskaa. Elodie oli töissä mutta eihän se nyt muutenkaan varmaan olisi tullut mukaan. Lahjojakin meillä oli. Tosin oltiin etukäteen keskenään päätetty mitä toisille ostetaan ("en ala stressaamaan, sano vaan suoraan mitä haluat").

No nyt mulla on huono omatunto kun en oo tehny mitään koko päivänä. Pyykkiä ei oo tarvinnu pestä, ruokaa on kaapissa (tosin hyvää vauhtia matkalla roskiin kun täällä homehtuu kaikki kahdessa tunnissa) eikä enää tarvi repiä hiuksia (nyt tasaisen tummanruskeita) päästä joululahjojen takia. Suihkuun pitää vielä saada itteni raahattua tänä iltana. Jos mä nyt sen verran sängyltä nousisin. Miksi muuten postimies (suhteellisen söpö sellainen) käy meidän ovella ainoastaan ja tasan tarkkaan aina silloin kun kerran kuussa maksimissaan pidän tällasen läsöpäivän? Sori vaan mutta en jaksa pukeutua korrektisti ja levittää meikkejä naamaan sen kahden minuutin ajaksi (no se toinen minuutti menee aina avaimia etsiessä), kun muuten en nokkaani pihalla näytä.

Ääh..ei mulla oo mitään kerrottavaa. Ei tässä tekstissä oo mitään järkeä. Oon vaan sokerihumalassa (joulu!joulu!) ja silmät turrana leffojen kattelusta. Huomenna töissä on taas äksöniä. Lopetan siis tähän.

Hyvää tapaninpäivää

Nykyään tulee nämä mun päivitykset tällasella viikon viiveellä. Toivottavasti kaikilla tutuilla oli hyvä joulu. Mulla oli ainaski erilainen. Vähän olisi tehnyt mieli kinkkua äitin tekemällä sinapilla ja porkkanalaatikkoa:) Tuli mulle sentään kolmeen otteeseen Suomesta paketteja ja kaikissa suomalaista suklaata ja karkkia eli suurimmaksi osaksi homma pelastettu! Töissäkin oli kiva olla ja viettää siten joulua työkavereiden kanssa. Nekin jotka oli vapaalla (siis ne jotka ei menneet koteihinsa) tulivat hullut puistoon meitä kattomaan ja toivottamaan hyvää joulua. Ja yksi oli ostanut meille kaikille suklaakonvehtilaatikot:D Tykkään niistä kaikista ihan tosi paljon ja on aivan kamala olo kun enää on vain vajaat pari viikkoa jäljellä. Mutta oon siis tosi tyytyväinen että suostuin vaihtamaan työpaikkaa joulunalusajaksi vaikka ekaksi vähän mietityttikin.

Tänään olisi tarkoitus väsätä jonkunlainen hienompi ateria Evan ja Suusin kanssa. Mun tehtäväksi tuli alkuruoka eikä mitään hajua mitä tekisi. Ehkä joitain pasteijan tapaisia jos löydän minkään näköistä valmista voitaikinaa. Jotenkin ei kuitenkaan tänään oo sellainen olo, että jaksaisi hirveesti nähdä vaivaa. Oon tänään vapaalla ja ihana kun saan päiväksi koko kämpän itelleni. Kun on asunut toisen kanssa samassa huoneessa kolme kuukautta niin pakostakin alkaa tarvia välillä vähän ihan omaa aikaa. Ei siinä mitään, ihan hyvin meillä menee Suusin kanssa mutta tässä vaiheessa alkaa huomata niitä toisen rasittavia piirteitäkin. Eva muuttaakin omaan kämppään vuoden vaihteen jälkeen. Ihan houkutteleva ajatus sinänsä, jos jäisi pitemmäksi aikaa...

Pitää lähtä sinne kauppaan. En kyllä yhtään tiiä, että miten bussit tänään kulkee kun en tiiä onko täällä nyt arki vai virallinen lomapäivä. Taidan mennä junalla.

Tout le monde me manquera

Iiihana päivä eilen! Töissä oli huippua, kun kaikki oli jotenkin niin hyvällä päällä - vaikka ilma olikin nätti mutta jäätävä. Kuusi astetta pakkasta mutta tuulen kanssa paljon enemmän. Tuli jopa yks päivä kaksi neulanpään kokoista lumihiutaletta. Mutta se on huippua miten kaikki tulee niin hyvin toimeen keskenään eikä huomaa edes mitään varsinaista pomo-alainen -jännitettä. Kaikki vaan oon ihania idiootteja:) Eilenkin Fred, joka on duty-asemassa eli team leaderin ja tavallisen työntekijän välissä, tuli käytävällä vastaan housujensa etumusta räpeltäen. Kun ihmettelin että mitä helkkaria se hommaa niin valitti, että kun ei pysy vetoketju kiinni. Niinpä se sitten niittasi sepalustaan nitojalla umpeen.
En tiiä johtuuko siitä, että oon kaikista nuorin mutta musta pidetään jotain erityistä "huolta" täällä ja on oon kaikille "ma cherie" tai "ma belle" :D Tulee kyllä hirveä ikävä näitä kaikkia. Muutama viikko vielä Village de Belleä jäljellä. Emporiumiinkin on ikävä mutta siellä on aina hirveä hulina ja tosi paljon työntekijöitä joulukylään verrattuna. Ei oo sellasta niin välitöntä tunnelmaa ja siellä ehkä korostuu vähän liikaa pomojen asema. Mutta hyvät ja huonot puolensa kummallakin.

Oon tänään taas vapaalla. Ihana oli kun sai pitkästä aikaa nukkua pitkään, kun oon nykyään joutunut heräämään töihin seitsemän aikaan aamulla. Kaikki muut on töissä eli kämppä on mun! Oon paketoinut lahjoja, kohta lähden pesemään pyykkiä ja jos jaksan niin käyn vielä puistossa etsimässä jotain Suusille ja Evalle jouluksi.
Oltiin eilen minä, Suus, Eva, Laura töistä ja Suusin hollantilainen kaveri studioilla joulupippaloissa. Oli ihana kun normaalien elokuvabiisien sijasta joka paikassa soi perinteiset joululaulut, kaikki paikat oli koristeltu ja jäätävässä (eli jouluisessa) säässä juotiin kuumaa kaakaota yms. Ilta oli tarkoitettu cast membereille ja perheille (sori en maininnut asiasta kotiin) ja kesti noin puoleenyöhön. Saatiin ilmaiset ruokaliput (pizza, limsa, iso salaattikulho, kolme muffinssia ja jouluinen karkkitanko:D), kaupoista ekstra-alennukset, otettiin kuvia yhdessä joulupukin, Cruella de Vilin ja dalmatialaisten kanssa (siinä mun seuraava koira!) ja mikä tärkeintä, testattiin etukäteen uusi Tower of Terror! Huippu! Se avataan virallisesti joskus ensi viikolla. Homman nimi on hotelli, jonka hissi putoaa kuiluun, nousee ylös ja putoaa taas. Ylhäällä ovet aukeaa ulos, josta näkee koko alueen (oli yöllä ihana kun kaikki paikat valaistu). Sorruttiin jopa kaikki ostamaan laitteessa räpsäistyt kuvat. Mutta hyvä muisto hyvästä illasta!

Mummulle kiitokset joululahjasta! Tuli perille! Ja karkit on syöty. En edes tajunnut, että onhan mulla sentään jotain Suomesta ikävä:) Tänäänkin ovikello soi yhdentoista aikaan kolme kertaa mutta en ehtinyt avaamaan (ei kai siihen aikaan tarvi vielä vaatteita olla päällä?) kun avaimetkin oli hukassa. Ikkunasta sitten näin kun postimies käveli autolle paketti kainalossa. Siinä meni jonkun joululahjat:) No eiköhän ne tuoda vielä takaisin jossain vaiheessa.

Nyt meen syömään jotain. Ehkä saan vielä toteutettua jonkun mun suunnitelmistakin tälle päivälle. En menisi vannomaan.

Perjantaiterveisiä

Vähänpä on näköjään taas päivitykset jääneet...no joulutohinoissa ollaan edelleen ja koko ajan enemmän. Ilmat on muuttuneet tosi kylmiksi mutta ainakin myrsky on vaihtunut auringonpaisteeksi. JOULUKORTIT ON POSTISSA!! Se on meinaan iso saavutus multa (nim. lomareissuilta kortit lähtee postiin viimeistään kotimatkalla helsinki-vantaalta). Joululahjatkin on suurimmaksi osaksi ostettu mutta ei siis todellakaan postitettu...eli niitä voipi sitten odotella loppiaisen jälkimainingeissa. Onpahan jotain mitä odottaa joulun jälkeen eikä tarvi aivan masentua harmaasta arjesta. Eva ja Suus oli tänään vapaapäivänään järkänneet ihanan yllärin. Tulin illalla töistä - missä oli kyllä todella kiva päivä :) - kroppa umpijäässä. No ekaksikin meidän asunnon ulko-oveen oli ripustettu sellanen kranssi ja kun menin sisään niin siellä oli tunnelmavalaistus, kynttilät hohkasi lämpöä, pöydällä joulutähti ja olkkarin nurkassa ihan aito joulukuusi kaikilla koristeilla ja kynttilöillä! Aah...
Kaikkien lahjojen lisäksi ostin itelleni nuottikirjan, jossa on 63 disneyn parasta biisiä kunnon VAIKEILLA nuoteilla (ei siis mikään my first easy-to-play -räpellys sormenpään kokoisilla nuoteilla)! Ihan parasta...ongelma vaan on ettei mulla oo mitään millä soittaa. Ihan kamalaa. On tosi vaikeaa olla ilman pianoa kun normaalisti sillä soittaa kakskytneljäseittemän. Ja toinen mikä multa puuttuu on auto. Sillon kun en soita pianoa niin ajan autolla. Nyt kärvistelen kun ei oo kumpaakaan.

Jos joku tietää mitä kermaviili on ranskaksi niin informoikoon mua. Oon jo kolme kertaa yrittänyt ostaa jotain sellaista (siis silti joka kerralla eri tuote) mitä sanakirja väittää kermaviiliksi mutta vielä ei ole onnistanut. Tekee nimittäin mieli tonnikalasalaattia. Tuoretta tilliäkin täällä myydään. Jos sitä tekee makaroniin niin käytetäänkö silloin kermaviiliä vai jotain majoneesijuttua? Ei mulla ikinä oo aikaa muuta ku vapaapäivinä sellasia värkätä ja yleensä joudun heittämään homeiset ainekset roskiin mutta silti. Joskus tekisi mieli (hyvin ohimennen) leipoa jotain piirakkaa mutta en keksi mitä. Mulla on feta-pinaattipiirakan ohje joten ehkä sitä. Oon oikeesti aloittanut vähän terveellisemmän ruokavalion (töissä, kotona syön mitä huvittaa) ja oon jäänyt koukkuun pinaattiin...eli kaikkia pinaattiohjeita tulemaan! Ja porkkana!

Onneksi en ollut eilen töissä ja siksi kiireessä kun menin bussilla juna-asemalle. Meidän kuski taisi olla ekakertalainen, kun sen piti joka risteyksessä pysähtyä karttaa lukemaan. Paitsi siinä risteyksessä, jossa sen olisi pitänyt kääntyä eikä jatkaa matkaa. Tie muuttui pikkuhiljaa kapeaksi maalaistieksi, jolloin kuski vihdoin pysähtyi ja kaivoi taas kartan esiin. Tutkailtuaan sitä muutamia minuutteja marssi bussin takaosasta eräs vanhahko naisihminen tarjoamaan apua. Nainen jäi seisomaan kuskin viereen opastamaan oikeaan suuntaan joka risteyksessä. Kierrettiin siinä sitten pitäjää (tuli varmaan 10km ylimääräistä) mutta päästiin kuin päästiinkin Chessyyn. Kävi vähän sääliksi sitä kuskia kun sitä selvästi hävetti hirveesti. Ei mulla mitään hätää ollut mutta monet soitteli pää punaisena töihin, että myöhästyvät kun kuski ei osaa perille. No seuraavalla kerralla meni varmasti jo paremmin :)
Ensi viikolla Lauran ja muun poppoon kanssa christmas partyihin Studioille. Sitä odotellessa hyvät jatkot kaikille!

Kauanko vielä jouluun...?

Jaahas jaahas. Pitää kai taas vähän päivittää tekstiä. Mistähän sitä tänään kirjottaisi...? Menee nää päivät vähän samalla rutiinilla, vaikka eipä mitään valittamista. Töissä menee kivasti, kun oon tutustunut paremmin työporukkaan. Suurin osa täällä on jotain 25 ja 30 ikävuoden väliltä mutta se ei haittaa mitään. Yleensä aina järkytyn kun kuulen kuinka vanhoja kaikki tutut oikeesti onkaan. Mä kun oon niin hyvä arvaamaan. "No ehkä 19, korkeintaan 21. Ai 29?" Henkisesti ne on mun tasolla:) Mutta nettitestin mukaan mun henkinen ikä onkin 26. Pituus on sitten samaa luokkaa, joka vähän vie ehkä uskottavuutta. Mutta joka tapauksessa en osaa edes sanoa, kuinka huipputyyppejä täällä on kaikki team leadereista perus työsopparilaisiin.

Ilmoja on tosiaan pidellyt. Yleensä aamuisin on oikein lupaava auringonnousu ja kaikki hohtaa nätisti. Sitten puolenpäivän maissa alkaa pikkuhiljaa kerääntyä (ei vielä kovin pahannäköisiä) pilviä taivaalle. Välillä tulee ihan muutama pisara vettä mutta aurinko paistaa. Sitten yhtäkkiä yllättäen ilman mitään varoitusta räjähtää ja vettä tulee ku sadasta saavista. Kirkkaankeltaisia sadeponchoja myydään varttitunnissa kymmeniä (huom. kertakäyttöviitat, aikuiset 8e, lapset 6e). Tänään taas piti tulipalokiireellä raahata tavarat normaalia aiemmin sisälle. Mutta sellasta se on ulkokylässä. Aamulla laitettiin kokeeksi disneykostyymit ulos tankoon. Kymmenen sekuntia myöhemmin espanjalainen turisti tulee Belle-mekon kanssa, että "tämä löytyi tuolta kahvion luota." Aloin ripustamaan mekkoa takaisin tankoon. Tuota pyörillä kulkevaa telinettä ei vain enää näkynyt missään. No sieltä vajan takaahan sen työkaverini Claire sitten löysi. Tuulikin on siis kohtalaisen navakkaa. Mutta tunnelma on korkealla! Yhdessä ilmapallojen kanssa, jotka pääsivät irti.

Huamenna taas töihin klo 11.25. Tosin lähden jo 10.20 kun pääsen portugalilaisen kaverin kyydillä, ja auto pitää ajaa parkkiin, josta pitää ottaa vielä puiston sisäinen bussi imaginationiin, jossa vaihdetaan vaatteet ja josta kävellään alueen toiseen päähän fantasylandiin. Eli aikaa pitää varata. Muutenkin puistossa kulkeminen on aika hidasta vaikka matka ei olisikaan kovin pitkä. Vielä kun yleensä sattuu niin, että mun ruokatunti osuu pääparaatin aikaan ja työvuoro loppuu fantillusion-valoparaatin aikana. Onneksi meillä on niitä omia reittejä, mitä pitkin päästään oikaisemaan. Mutta esim. pari päivää sitten oltiin syömässä main streetillä (jos ollaan imaginationissa niin ongelmaa ei ole. kukaan ei tajua vaikka selittäisin niin en sitä tee. mutta näin on) niin sieltä lähtiessä pitää ylittää paraatin käyttämä tie, jotta päästään takaisin fantasylandiin. No paraati oli alkanut, ja ainoassa paikassa mistä oltaisiin ehditty vielä mennä yli, ettei oltaisi jääty paraatin alle, oli joku nainen lastensa kanssa. Excuse-moit ei paljon auttaneet, kun nainen luuli, että yritettiin tunkea sen lasten paikalle showta katsomaan. Näytettiin nimikylttejä ja yritettiin vakuuttaa, että haluttiin vain ylittää tie mutta kuuroille korville meni. Hyvä ettei lätkinyt meitä sateenvarjolla pois. Ei sitten auttanut muu kuin odottaa paraatin loppuun ja myöhästyä 15 min. Onneksi meidän selitykset uskottiin ja päästiin jatkamaan töitä.

Nyt alan kirjottaa vastausta Australiasta tulleeseen joulumailiin ja sitten nukkumaan. Ai niin! Ostettiin Suusin kanssa tölkkilunta ja spreijattiin sillä ikkunat. Tosin ennen kun Eva ehti sanoa, että se oli kerran tehny saman jutun eikä lumi ollutkaan lähtenyt irti. Meni ikkunat vaihtoon. No pitää muistaa pestä ajoissa pois.

Miksi luukku ei aukea mulle?

Joopa joo. Aloin muka kattomaan koneella leffaa (ostin tänään jouluhintaan viiden dvd:n Julia Roberts -spesiaalipaketin; Closer, Erin Brockovich ja kolme elokuvaa, joiden nimiä en muista suomeksi) mutta kun syötin levyn koneeseen, mitään ei tapahtunut. Väittää, ettei koko levyä ole. Kaiken lisäksi en saa nyt sitä koneesta ulos, kun luukku ei aukea. Kuuntelin äsken cd:ltä musiikkia ja kyllä silloin toimi. Ärsyttää tää tällanen.

Disneyssä (no kattaa se ehkä muitakin alueita) kyllä saa kokea kaikki säät parissa päivässä. Sunnuntaina oli kamala myrsky, piti sulkea koko joulukylä kesken päivän, kun alkoi lasiset joulupallot tippua seiniltä. Satoi vettä ja tuuli. Eilen oli nättiä ja lämmintä kunnes yhtäkkiä illalla pimeällä (valoparaatin aikana, heh heh te diivailija-brittihahmot) alkoi taas sataa taivaantäydeltä -ei vettä vaan sormenpään kokoisia rakeita! Oltiin just lopetettu työvuoro ja kävelemässä puiston läpi kun niitä alko syöksymään taivaalta. Olisi varmaan näkö lähtenyt jos olisi katsottu ylös. Kipiää kävi, vaikka oli kaikki kostyymit päällä (valkonen paita, kukkaliivi päällä, villatakki ja varmaan tulenkin kestävä ulkokaapu, michelin-mieskin jää toiseksi). Tänään oli suhteellisen normaali sää. Eli aamulla ja päivällä paistoi aurinko ja illalla satoi vettä. Lunta ei oo vielä tullut...

Noista brittiesiintyjistä puheenollen tuli mieleen kun tänään kävelin muutaman sellaisen perässä pois töistä. Ne oikeasti luulee olevansa muita parempia ja hohdokkaampia. Luulevat, että kaikki muut työntekijät ihailevat niitä vaikka totuus on aika päinvastainen. No nämä kaksi tyttöä kailottivat (ehkä tarkoituksella) isoon ääneen päivästään ja siitä mitä kulisseissa erityisesti prinsessojen kesken tapahtuu. Eli kun paraatissa hymyillen vilkutellaan, niin pukuhuoneissa revitään hiuksia ja kaikkea mitä käteen tarttuu. "Siis ämmä kehtas tulla siihen viime minuutilla ja sano, että on se vuoro olla Ariel. No mä sanoin, että haista v***u, sä saat olla Maija Poppanen niinku mä eilen. Sitten se sano, että menee valittaan pomolle. Oli näin lähellä etten lyöny sitä." Kyllä oon tyytyväinen mun työhön, oli se sitten Emporiumissa tai joulukylässä.

Puistossa ja erityisesti kaupoissa kiertelee päivittäin "foxeja" eli siviiliasuisia turvamiehiä/tarkkailijoita. Alussa ihmettelin, että onpa innokkaita vieraita, kun käyvät puistossa joka viikko, ennen kuin mua asiasta valaistiin. Nyt oon jo oppinut tuntemaan niistä joitakin (Suus kanssa, se tässä vieressä kärvistelee, kun autoin sitä hommaamaan yhden foxin numeron, ja kohta eletään elämät onnellisina loppuun asti:D). No joka tapauksessa tänään ne pidätti jonkun, joka yritti pölliä kamaa myyjättömästä kopista. Olin tietysti syömässä silloin eli missasin näytöksen. Mutta vaikuttavaa kuulemma oli.
Eilen sain vieraita emporiumista kun Laura (suomalainen) ja Nicolas kävivät vapaapäivää viettämässä :) oli kyllä huippua nähdä pitkästä aikaa. Laura räpsi joitain kuvia, jotka pöllin siltä facebookista. Saa nähdä saanko laitettua tänne. Ei näy oikeen ku yks osa alueesta mutta kuitenkin. Pimeällä ihana ja valaistu. Huomenna vapaata. Ehkä käyn ottamassa omiakin kuvia.

No nyt alkoi mun dvd-soitin näyttää joitain elonmerkkejä. Tai sitten ei. Alan ottaa asiasta selvää.






*Sataa lunta:)

Myrskyisää ekaa adventtia

Ihan järkyttävä päivä. Sään puolesta siis. Eilen oli tosi nättiä. Aurinkoista ja epätavallisen lämmintä. Tänään on kunnon myrsky ja nytkin vielä tuntuu, että ikkunaluukut lähtee. Tuuli puhaltaa varmaan monta kymmentä metriä sekunnissa ja vesisade piiskaa samaa vauhtia. Vähän kävi sääliksi puiston vieraita. Eihän se mua silleen haitannut, kun oon täällä niin kauan ja ehdin nähdä ihan tarpeeksi aurinkoisia päiviä. Mutta sillon kun tullaan tänne muutamaksi päiväksi lomaa viettämään niin ei oo kiva, kun paraatit perutaan (esiintyjät eivät olisi pysyneet kyydissä) ja vaatteet on sekunnissa läpimärät. Meidän Village de Bellekin piti sulkea kesken päivän. Lopputunnit oltiin sitten Sir Mickeyssä tai Kolmen haltijattaren makeiskaupassa hyllyjä täyttämässä. En hirveesti välitä niistä pikkuputiikeista. Jos on kassalla niin sillon on hyvä syy vaan istua (seistä) paikoillaan mutta muuten pitää koko ajan yrittää keksiä jotain tekemistä, vaikka hyllyt on täynnä ja tavarat paikoillaan. Vähän meinaa tylsistyttää.
Käytiin hakemassa päivän päätteeksi emporiumista marraskuun palkkakuitit. Iso ja stressaava paikka mutta siksi just niin kiva:) Vielä kuukausi Fantasylandissa. No se menee äkkiä. Nytkin on kolmas viikko menossa. JOULU ON IHAN KOHTA!