Eilen oli sitten eka työpäivä. Aamulla heräsin siihen, kun samassa huoneessa asustava Suus räpläsi oven kahvaa. Kun se oli siinä vielä minuutin päästäkin, nousin katsomaan mikä mättäsi. Ovi oli siis juuttunut kiinni alareunasta. Tiukasti. Ekat viis minuuttia yritettiin vetää kahvasta eikä mitään. Mulla oli avaimet huoneessa ja Suus meinas jo kiivetä ikkunasta ja mennä ulkokautta. Sitten keksittiin että toinen pitää kahvasta ja toinen repii ovea lattianrajassa. Niinhän se kohta pamahti auki. Eipä siis suljeta enää sitä ovea.
Iltapäivällä lähdettiin yhtä matkaa Evan kanssa kämpältä bussille ja puolimatkassa Eva huomautti ettei mulla ollut mun mustia työkenkiä mukana. Kipin kapin takaisin ja sitten salamana bussille. Ensin piti käydä vaihtamassa työasu päälle backstagella (olin kiireessä unohtanut kotiin mun uuden lokeron numeroyhdistelmän, joten piti mennä tyhmänä uutena työntekijänä pyytämään se uudestaan), jonka jälkeen luikin salakautta sisälle kauppaan viideksi. Tervehdyskierrosten jälkeen lähdin suomalaisen Lauran perässä tutustumaan itse kauppaan ja kaikkiin sen tuhansiin takahuoneisiin ja käytäviin. Oli muuten käynyt käsky että koko ajan on sitten puhuttava ranskaa. Ja niin tehtiin. Oli aika koomista kun kaksi suomalaista (ranskalaisia ei ollut edes kuuloetäisyydellä) yrittää jutella ranskaksi. Tai siis Laura selitti sujuvasti ja mä nyökkäilin että "oui, oui".
Suurimman osan päivästä oltiin yhdessä kassalla. Ennen kun sen kassan saa haettua money roomista niin pitää allekirjoittaa satoja lappuja niin kun kaikessa mitä siellä tehdään. Ranskalaista hirmubyrokratiaa. No joka tapauksessa tää Laura skannas hinnat ja jutteli joutavia kun mä taas poistin tuotteista turvalaitteita ja pakkasin kassiin. Välillä kävin viikkaamassa vaatteita takaisin pinoihin, jotka asiakkaat oli joka viides minuutti kiitettävästi myllännyt. Aina välillä multa tultiin kysymään että missä on se ja se tuote. On tosi turhauttavaa kun mistään sellasesta ei oo pienintäkään hajua. Siellä meidän kaupassa myydään siis ihan hulluna kaikkee - vaatteita, disneyn pukuja, pehmoleluja, muita leluja, toimistotarvikkeita, kodin tarve-esineitä, koristeita (siellä on ihana joulukoristeseinä), karkkeja yms.
Kahdeksan tunnin työpäivään kuuluu täällä tunnin ruokatauko ja 15 minuutin breikki. Ruuan jälkeen sain ite kokeilla olla kassalla (Laura oli siis tottakai kanssa) ja heti ensimmäisen tuotteen onnistuin skannaamaan kahdesti. ei muuta kuin soitto team leaderille joka tuli korjaamaan tilanteen. Muuten meni ihan ok. Välillä meinas unohtua poistaa niitä hälytyslaitteita. Ihan hulluna asioita mitä pitää muistaa. Se on ehdottoman tärkeää että kaikki isot setelit näytetään ennen hyväksymistä jollekin pomolle.
Kauppa meni kiinni yhdeksältä tai kymmeneltä, en oo varma kun sinnikäitä asiakkaita pörräs siellä vielä paljon myöhemminkin. Sitten alko illan kamalin vaihe. Jokaiselle työntekijälle oli määrätty alue, jonka siistimisestä he ovat vastuussa illan päätteeksi. Itse olin lastenvaatepuolella muutaman muun kanssa. Idea on että joka ikinen vaate järjestetään siistiin pinoon (kuten sanottua, sellaisia ei paljon näkynyt) ja koon mukaan. Ja nekin pinot, jotka ovat selvinneet ehjänä, pitää tarkistaa, että meneekö vaatteet koon mukaan. Ja sama tehdään kaikille seinällä roikkuville vaatteille. Täytyy sanoa, että tästä lähtien katson ite tosi tarkkaan mihin kaupoissa laitan vaatteet takaisin enkä vaan heitä niitä johonkin. Sitten kun oma alue oli käyty läpi, siirryttiin auttamaan muita.
Yhdeltä päästiin pois. Jalat oli tulessa siinä vaiheessa ja meinasin pyörtyä väsymyksestä. Eipä siis mikään ihme kun nappasin naulakosta pimeässä vahingossa väärän vihreän villapaidan (kuuluu työasuun, kaikki samanlaisia). Huomasin vasta vaatteita lokeroon tunkiessa nimikyltin "Angela", joka roikkui puserossa. Pitää viedä tänään takaisin.
Tänään töihin neljäksi eli pääsen pois kahdeltatoista. Vapaapäivät tällä viikolla to ja pe. Huoh.
lauantai 29. syyskuuta 2007
perjantai 28. syyskuuta 2007
Yleistä tietoa äidille
Tulin just kaupasta. Ajattelin vasta ens viikolla hommata paikallisten kulkuvälineiden kuukausikortin kun en viittinyt vaan täksi viikoksi ostaa. eli koko viikko ollaan joka päivä töihin tai muualle mennessä ja tultaessa maksettu 1,50 kertalipusta. En oo halunnu edes laskea paljonko on mennyt yhteensä.
No joka tapauksessa kävin muutaman pysäkinvälin päässä ostoksilla supermarketissa (pattijoen k-marketin kokoinen). Ihana tunne kun on ruokaa kaapissa. Eilen illalla yks kämppis paistoi itelleen kanaa ja kuolasin itseni uneen. nyt mulla on riisiä, pastaa, pastakastiketta, 2 pakettia jauhelihaa, jäävuorisalaattia, kurkkua, tomaattia, edam-juustoa, leipää ja neljän purkin pakkaus suklaavanukasta (maksoi vain euron). Kananmunat unohtui. Mutta enköhän pärjää tämän viikon näillä eväillä. Ajattelin kohta keittää makaronia ja sekoittaa siihen jauhelihaa ja syödä raikkaan salaatin kera. Täällä on joku ihme uuni jossa on sata eri säätöä eri ruuille. Pitää ekaks kysyä miten se toimii ennen ku meen yksin sillä mitään sotkemaan.
Tän kämpän varustelutaso on ihan kiva. Keittiöstä löytyy jääkaappipakastin, uuni/hella, vedenkeitin, kahvinkeitin, leivänpaahdin yms. Joku on tuonu tänne telkkarinkin mitä näissä asunnoissa ei normaalisti oo. Kylppärissä on amme ja suihku.
Pyykit voi pestä respan tiloissa (4,50e kerta, pesuaineet sisältyy).
Meillä on kans oma imuri. Yleensä siivousvälineet haetaan id-korttia vastaan respasta.
Nyt meen vihdoin purkamaan laukun ja järjestelmään vaatteet kaappiin.
Tämä päivä on kyllä mennyt aika kurjasti. Muutaman päivän ajan on ollut vähän heikko olo mutta tänään kyllä huipussaan. Kuumetta ei mittarin mukaan muka ole mutta ei kyllä siltä tunnu. Posket helottaa punaisena ja vessassa saa juosta muutaman minuutin välein ja päätä särkee. Tänään on onneksi ollut vapaapäivä mutta huomenna pitäisi mennä ekaa päivää töihin. Ei kiva.
No joka tapauksessa kävin muutaman pysäkinvälin päässä ostoksilla supermarketissa (pattijoen k-marketin kokoinen). Ihana tunne kun on ruokaa kaapissa. Eilen illalla yks kämppis paistoi itelleen kanaa ja kuolasin itseni uneen. nyt mulla on riisiä, pastaa, pastakastiketta, 2 pakettia jauhelihaa, jäävuorisalaattia, kurkkua, tomaattia, edam-juustoa, leipää ja neljän purkin pakkaus suklaavanukasta (maksoi vain euron). Kananmunat unohtui. Mutta enköhän pärjää tämän viikon näillä eväillä. Ajattelin kohta keittää makaronia ja sekoittaa siihen jauhelihaa ja syödä raikkaan salaatin kera. Täällä on joku ihme uuni jossa on sata eri säätöä eri ruuille. Pitää ekaks kysyä miten se toimii ennen ku meen yksin sillä mitään sotkemaan.
Tän kämpän varustelutaso on ihan kiva. Keittiöstä löytyy jääkaappipakastin, uuni/hella, vedenkeitin, kahvinkeitin, leivänpaahdin yms. Joku on tuonu tänne telkkarinkin mitä näissä asunnoissa ei normaalisti oo. Kylppärissä on amme ja suihku.
Pyykit voi pestä respan tiloissa (4,50e kerta, pesuaineet sisältyy).
Meillä on kans oma imuri. Yleensä siivousvälineet haetaan id-korttia vastaan respasta.
Nyt meen vihdoin purkamaan laukun ja järjestelmään vaatteet kaappiin.
Tämä päivä on kyllä mennyt aika kurjasti. Muutaman päivän ajan on ollut vähän heikko olo mutta tänään kyllä huipussaan. Kuumetta ei mittarin mukaan muka ole mutta ei kyllä siltä tunnu. Posket helottaa punaisena ja vessassa saa juosta muutaman minuutin välein ja päätä särkee. Tänään on onneksi ollut vapaapäivä mutta huomenna pitäisi mennä ekaa päivää töihin. Ei kiva.
torstai 27. syyskuuta 2007
Niin joo sattui tänään yks toinenkin juttu mikä meinas aiheuttaa sen samaisen sydänhalvauksen. olin menossa aamulla backstagelle koulutukseen kun lähellä sisäänmenoporttia katse lievästi sanottuna jumittui yhteen tyyppiin. Jos yhtään tiedän miltä Orlando Bloom näyttää (tiedän! tiedän!) niin hän itse seisoi suoraan mun edessä. sain vielä hetkeksi katsekontaktin samaiseen tyyppiin ja voin sanoa, että jos se ei ollut se, niin Orlando Bloomilla on joku TÄYSIN samannäköinen kaksoisolento. ja tää on ihan totta.
"Anteeksi, mutta mitä mä nyt taas painoin?"
Jaahas jaahas. Tänään on ollu aivan yhtä rankka päivä ku aikasemminkin. se on uskomattoman raskasta kun ei ymmärrä ranskaa kunnolla ja KAIKKI koulutusjutut on sillä kyseisellä kielellä. hohhoijaa.
tänään olin kolmen muun (ranskalaisen, tottakai) kanssa kassakoneopetuksessa - ymmärsin noin puolet - kahdeksan tuntia. ja kassakoneella tarkotan ultrahypersupermodernia tietokonetta, jossa on satamiljoonaa ranskankielistä nappia. sitten pitää vielä muistaa mitä pitää tehdä kun asiakas haluaa maksaa käteisellä, pankkikortilla, luottokortilla, lahjakortilla, matkashekillä, tavallisella shekillä, kausikortin antamilla eduilla, hotellipassilla, erityisellä shopping servicellä, kupongilla tai id-kortilla joita on noin 50 erilaista. lisäksi osa niistä kupongeista ei edes käy kaupoissa ja silloin otetaankin kovat voimat käyttöön...siinä oli vasta eri maksutavat. itse maksutapahtuma on niin vaikea etten osaa sitä edes selittää.
Tauolla oli pakko käydä ulkona kävelyllä selvittämässä päätä. Meinasin saada sydänhalvauksen kun sadan metrin päässä yhtäkkiä räjähti (olin aiemmin aamulla nähnyt parkissa bomb squadin auton) ja valtavat liekit löivät yhden rakennuksen katosta läpi. Sitten kuin tyhjästä ilmestyi valtavat (siis VALTAVAT) vesimassat jotka tuli kummallisesti sen talon reunoilta. Siinä kun sitä ääneen ihmettelin niin sain joltakin vastauksen: kyseinen rakennus oli Walt Disney Studiosilla ja kyseessä oli junamatka lavasteissa. Matkustajat kuulemma joutuvat keskelle erilaisia erittäin aidontuntuisia katastrofeja. Pakko testata tässä joku päivä.
Lauantaina alkaa varsinaiset työt mutta huomenna on vapaapäivä. Aamulla pitää käydä kaupassa (tai siis aikasintaan kahdeltatoista kun vasta sillon aion herätä) mutta päivemmällä ajattelin mennä puistoon kiertelemään kameran kanssa, kun kerran tiiän että niitä kuvia odotetaan..toivottavasti paistais aurinko. tänään on ollut aika synkkää.
Tänään tuli taas muuten lisää näyttöä näiden suomitiedosta. Oltiin ruokatauolla kun huomasin että yks poika katto mua ja puhu mulle (pitää alkaa olla vähän tarkkaavaisempi). pyysin toistamaan ja se osoitti paidan rinnuksiaan ja hoki "santa, santa". Siis joulupukki? joo tulee se suomesta. "Ei, Ei!" "SAANTAAA. dyyytsöön. mtv" Aaa! Duudsonit MTV:llä ja isäntäpaita! Tämä tyyppi osoittautui varsinaiseksi duudsonit-faniksi. oli jopa netistä hommannut sen paidan. Lopputauko meni siinä kun se huitoi innoissaan tuolilla ja selitti tästä ilmiöstä muillekin huudellen välillä suomipoikien lausahduksia ranskaksi. on kuulemma dubattu. mitenkäs muutenkaan.
tänään olin kolmen muun (ranskalaisen, tottakai) kanssa kassakoneopetuksessa - ymmärsin noin puolet - kahdeksan tuntia. ja kassakoneella tarkotan ultrahypersupermodernia tietokonetta, jossa on satamiljoonaa ranskankielistä nappia. sitten pitää vielä muistaa mitä pitää tehdä kun asiakas haluaa maksaa käteisellä, pankkikortilla, luottokortilla, lahjakortilla, matkashekillä, tavallisella shekillä, kausikortin antamilla eduilla, hotellipassilla, erityisellä shopping servicellä, kupongilla tai id-kortilla joita on noin 50 erilaista. lisäksi osa niistä kupongeista ei edes käy kaupoissa ja silloin otetaankin kovat voimat käyttöön...siinä oli vasta eri maksutavat. itse maksutapahtuma on niin vaikea etten osaa sitä edes selittää.
Tauolla oli pakko käydä ulkona kävelyllä selvittämässä päätä. Meinasin saada sydänhalvauksen kun sadan metrin päässä yhtäkkiä räjähti (olin aiemmin aamulla nähnyt parkissa bomb squadin auton) ja valtavat liekit löivät yhden rakennuksen katosta läpi. Sitten kuin tyhjästä ilmestyi valtavat (siis VALTAVAT) vesimassat jotka tuli kummallisesti sen talon reunoilta. Siinä kun sitä ääneen ihmettelin niin sain joltakin vastauksen: kyseinen rakennus oli Walt Disney Studiosilla ja kyseessä oli junamatka lavasteissa. Matkustajat kuulemma joutuvat keskelle erilaisia erittäin aidontuntuisia katastrofeja. Pakko testata tässä joku päivä.
Lauantaina alkaa varsinaiset työt mutta huomenna on vapaapäivä. Aamulla pitää käydä kaupassa (tai siis aikasintaan kahdeltatoista kun vasta sillon aion herätä) mutta päivemmällä ajattelin mennä puistoon kiertelemään kameran kanssa, kun kerran tiiän että niitä kuvia odotetaan..toivottavasti paistais aurinko. tänään on ollut aika synkkää.
Tänään tuli taas muuten lisää näyttöä näiden suomitiedosta. Oltiin ruokatauolla kun huomasin että yks poika katto mua ja puhu mulle (pitää alkaa olla vähän tarkkaavaisempi). pyysin toistamaan ja se osoitti paidan rinnuksiaan ja hoki "santa, santa". Siis joulupukki? joo tulee se suomesta. "Ei, Ei!" "SAANTAAA. dyyytsöön. mtv" Aaa! Duudsonit MTV:llä ja isäntäpaita! Tämä tyyppi osoittautui varsinaiseksi duudsonit-faniksi. oli jopa netistä hommannut sen paidan. Lopputauko meni siinä kun se huitoi innoissaan tuolilla ja selitti tästä ilmiöstä muillekin huudellen välillä suomipoikien lausahduksia ranskaksi. on kuulemma dubattu. mitenkäs muutenkaan.
keskiviikko 26. syyskuuta 2007
Kaikkea sekalaista
Tänään oli sitten toinen orientoitumispäivä. Aamulla mentiin Baloo-rakennukseen (ne on kaikki jotain balooita, tarzania, shere khania tai muita viidakon eliöitä) jossa meidät jaettiin pienryhmiin. Täytyy sanoa että vähän on pää ja silmät kipeinä kun oon erittäin intensiivisesti kolme päivää kuunnellut ranskaa - kaikki muut kun on ranskankielisiä. Silmät siksi kun pitää erityisen tarkasti seurata puhujan suuliikkeitä että ymmärrän mitään.
Päivällä lähdettiin samalla porukalla kiertelemään puistoa. Meidän aamupäivän johtajanainen vei meidät puiston jokaiseen osaan ja kertoi miten tärkeitä kaikki kulissit ja lavasteet on. ja ne on kyllä hienot. disneyland parkissa on siis viis aluetta: Main Street (siellä on mun työpaikka) on sellanen viktoriaanisen ajan mallin mukaan rakennettu kaupunki missä on kaikki city hallit ja vastaavat. ihana. main street on heti ekana kun tullaan portista sisään ja siitä alkaa katu, joka vie prinsessa ruususen linnalle asti. sitä katua pitkin menee joka päivä kaikki paraatit ym. kulkueet.
Frontierland on villiä länttä. sekin jälleen kerran upeasti lavastettu (säästän aikaa ja sanon että kaikki alueet on niin hienon näköisiä kuin olla ja voi).
Adventurelandissä on piraatit ja aladdinit. eli yhdessä osassa on karibian trooppista sademetsää (palmut ja kaikki muut eksoottiset kasvit) ja aladdinin alue on rakennettu marokkolaiseen tyyliin.
Fantasyland on varsinkin pienten lasten paikka, jossa on kaikkia satujuttuja (pinokkion talo, peter pan ja mikämikämaa yms.)
Discoveryland on sellasta tiede/avaruusaluetta.
Työntekijöiden säännöt on tiukat ja se tuli selväksi orientoitumisessa. kaikki cast memberit vetää tietysti kostyymit päälle joka päivä töihin tullessaan. Meillä on sellaset vanhanajan konservatiiviset puvut (pieni talo preerialla), villissä lännessä on cowboyt ja seriffit, adventurelandissa on merirosvoja ja aladdinin tyylisiä haaremiasuja. en oikeestaan oo nähnyt muiden alueiden työasuja mutta ne voi kuvitella. Jyrkät rajat menee siis siinä että yhden alueen cast member ei saa näkyä toisessa maassa. eli kullankaivajat ei mene fantasylandiin ja toisin päin. Ja missään vaiheessa ei saa näkyä mitään ylimääräistä eli phantom manorin vanhanaikaisesti pukeutuneella palvelijalla ei saa näkyä kännykkää, tupakkaa tai edes omaa hanskaa. illuusion pitää olla täydellinen :)
jokaisella puiston alueella on lisäksi oma sisäänkäynti backstagelle kulisseihin. oli aika hauskan näköistä kun mennään sisään pienestä huomaamattomasta portista ja yhtäkkiä ollaan keskellä backstagea ja cowboy juttelee lumikin kääpiön kanssa ja mikki marssii katua pitkin ilman päätä. Sinne kun joku lapsi vahingossa eksyy niin tulee ikuiset traumat.
Näiden alueiden lisäksi puiston vieressä on Walt Disney Studios missä opitaan kaikki elokuvien yms. teosta ja päästään ratikkamatkalle lavasteihin. alueen rankimmat laitteet löytyy sieltä.
Sitten on vielä Disney Village jossa on ravintoloita ja kauppoja.
Opastajanainen käytti siis meitä kaikkia meidän työpaikoilla ja käytiin myös valkkaamassa sopivan kokoiset asut. mulla on siis pinkki kukkapaita, pinkki hame, musta leveä vyö sekä vihreä villapaita jos on kylmä. näyttää just niin hyvältä kuin kuulostaa.
Päivän paras hetki oli kun menin esittäytymään emporiumiin. kun löysin takahuoneen ja paikan johtajan, liittyi seuraan toinen tyttö. Olin niin tottunut kuulemaan pelkkää ranskaa etten ensin edes tajunnut kun tämä tervehti mua - suomeksi!! JES!!!!
Eli hän lupasi auttaa mua kaikissa epäselvissä jutuissa ja työssä kaupassa. Se on ollut siellä jo neljä kuukautta ja on enää kyllä ainoastaan töissä viikonloppuisin mutta silti.
Huomenna opetellaan kassakonejuttuja samassa rakennuksessa ku tänään, perjantaina on vapaata (!!!) ja lauantaina alkaa työt. ne alkaa vasta viideltä, mikä tarkoittaa että kämpille pääsen kahden aikaan yöllä...
Nyt syömään ja päikkäreille.
Päivällä lähdettiin samalla porukalla kiertelemään puistoa. Meidän aamupäivän johtajanainen vei meidät puiston jokaiseen osaan ja kertoi miten tärkeitä kaikki kulissit ja lavasteet on. ja ne on kyllä hienot. disneyland parkissa on siis viis aluetta: Main Street (siellä on mun työpaikka) on sellanen viktoriaanisen ajan mallin mukaan rakennettu kaupunki missä on kaikki city hallit ja vastaavat. ihana. main street on heti ekana kun tullaan portista sisään ja siitä alkaa katu, joka vie prinsessa ruususen linnalle asti. sitä katua pitkin menee joka päivä kaikki paraatit ym. kulkueet.
Frontierland on villiä länttä. sekin jälleen kerran upeasti lavastettu (säästän aikaa ja sanon että kaikki alueet on niin hienon näköisiä kuin olla ja voi).
Adventurelandissä on piraatit ja aladdinit. eli yhdessä osassa on karibian trooppista sademetsää (palmut ja kaikki muut eksoottiset kasvit) ja aladdinin alue on rakennettu marokkolaiseen tyyliin.
Fantasyland on varsinkin pienten lasten paikka, jossa on kaikkia satujuttuja (pinokkion talo, peter pan ja mikämikämaa yms.)
Discoveryland on sellasta tiede/avaruusaluetta.
Työntekijöiden säännöt on tiukat ja se tuli selväksi orientoitumisessa. kaikki cast memberit vetää tietysti kostyymit päälle joka päivä töihin tullessaan. Meillä on sellaset vanhanajan konservatiiviset puvut (pieni talo preerialla), villissä lännessä on cowboyt ja seriffit, adventurelandissa on merirosvoja ja aladdinin tyylisiä haaremiasuja. en oikeestaan oo nähnyt muiden alueiden työasuja mutta ne voi kuvitella. Jyrkät rajat menee siis siinä että yhden alueen cast member ei saa näkyä toisessa maassa. eli kullankaivajat ei mene fantasylandiin ja toisin päin. Ja missään vaiheessa ei saa näkyä mitään ylimääräistä eli phantom manorin vanhanaikaisesti pukeutuneella palvelijalla ei saa näkyä kännykkää, tupakkaa tai edes omaa hanskaa. illuusion pitää olla täydellinen :)
jokaisella puiston alueella on lisäksi oma sisäänkäynti backstagelle kulisseihin. oli aika hauskan näköistä kun mennään sisään pienestä huomaamattomasta portista ja yhtäkkiä ollaan keskellä backstagea ja cowboy juttelee lumikin kääpiön kanssa ja mikki marssii katua pitkin ilman päätä. Sinne kun joku lapsi vahingossa eksyy niin tulee ikuiset traumat.
Näiden alueiden lisäksi puiston vieressä on Walt Disney Studios missä opitaan kaikki elokuvien yms. teosta ja päästään ratikkamatkalle lavasteihin. alueen rankimmat laitteet löytyy sieltä.
Sitten on vielä Disney Village jossa on ravintoloita ja kauppoja.
Opastajanainen käytti siis meitä kaikkia meidän työpaikoilla ja käytiin myös valkkaamassa sopivan kokoiset asut. mulla on siis pinkki kukkapaita, pinkki hame, musta leveä vyö sekä vihreä villapaita jos on kylmä. näyttää just niin hyvältä kuin kuulostaa.
Päivän paras hetki oli kun menin esittäytymään emporiumiin. kun löysin takahuoneen ja paikan johtajan, liittyi seuraan toinen tyttö. Olin niin tottunut kuulemaan pelkkää ranskaa etten ensin edes tajunnut kun tämä tervehti mua - suomeksi!! JES!!!!
Eli hän lupasi auttaa mua kaikissa epäselvissä jutuissa ja työssä kaupassa. Se on ollut siellä jo neljä kuukautta ja on enää kyllä ainoastaan töissä viikonloppuisin mutta silti.
Huomenna opetellaan kassakonejuttuja samassa rakennuksessa ku tänään, perjantaina on vapaata (!!!) ja lauantaina alkaa työt. ne alkaa vasta viideltä, mikä tarkoittaa että kämpille pääsen kahden aikaan yöllä...
Nyt syömään ja päikkäreille.
tiistai 25. syyskuuta 2007
Voi Merde ja kaikki muut tänä päivänä lausutut voimasanat
Tästä tulee pitkä juttu. Kaikki alkoi siitä kun ensin heräsin kännykän herätyskelloon klo 07.00 tänä aamuna. olin huonekämppis Suus nukkui joten hiivin hiljaa vessaan yrittäen ensin löytää tavaroita matkalaukusta pimeässä huoneessa. no pääsin kylppäriin (jossa on muuten kylpyamme!!) ja istuin vessassa kun kuulin että herätyskello soi. sellanen tavallinen syvälle aivoihin tunkeva perinteinen piipitys. en piitannut siitä sen enempää kun mun kännykässä oli erilainen herätysääni, mutta kun piipitys ei ottanut loppuakseen muistin että edellisenä iltana olin räplännyt toista herätyskelloa. vähän hävetti mennä se sulkemaan jotain puolen minuutin huutamisen jälkeen. no menin takaisin vessaan ja kohta se aloitti uudestaan! se on mulle uus kello ja olin vahingossa laittanut sen torkulle...häivyin aika äkkiä bussille.
Bussi tuli vähän kahdeksan jälkeen ja vei Chessyn asemalle joka on ihan Disneyn puistojen vieressä. siitä otettiin shuttle Cheyenne-hotellille jossa meille uusille tulokkaille pidettiin info. eka meistä otettiin valokuvat jotka meni meidän ikiomiin id-kortteihin! Meidän ryhmän vetäjä oli Jeff-niminen ranskis joka oli ihan sairaan hauska. sain nauraa vedet silmissä koko ajan vaikka ymmärsin noin 1/3 sen puheesta. käytiin läpi kaikki mahdolliset työtä ja puiston turvallisuutta, imagoa yms. koskevat asiat. siellä nimittäin sattuu kaikenlaista. Tässäpä kaksi Jeffin kertomaa esimerkkiä:
Kerran löytyi Disneylandista yksin harhailemasta pieni brittipoika Brian. Puiston käytäntö on että kaksi minuuttia odotetaan ennen kuin mennään viemään yksinäinen lapsi muiden kadonneiden joukkoon. vanhempia ei kuitenkaan kuulunut mutta Briania ei jostain syystä viety lost and foundiin (en ymmärtänyt miksi). Illalla puiston mennessä kiinni huomattiin että siellä se Brian edelleen yksin istuskelee (oli sitä siis vahdittu koko ajan). Parin tunnin päästä soitti hysteerinen äiti:
Äiti: Missä meidän poika on?! Onko se siellä Disneylandissa?
Cast Member (työntekijä): Joo täällä on. Missä itse olette? Puistossa vai hotellissa?
Äiti: No just tultiin takaisin Lontooseen.
CM: ??????
Sitten selitettiin jotain isovanhemmista ja siitä miten Brian oli vain yksinkertaisesti unohdettu. Tsiisus.
Tapaus kaksi. Oli taas pieni poika, joka oli suurin Disneyn prinsessafani. Erityisen lähellä sydäntä oli Lumikki, jonka pärställä oli vuorattu huoneen seinä ja kaapit oli täynnä Lumikki-leluja ja astioita. Niinpä sattui että tällä pojalla oli synttärit tulossa ja vanhemmat päättivät viedä hänet Disneylandiin tapaamaan Lumikkia. Kun suuri päivä koitti, pääsi poika vihdoin unelmiensa kohteeseen. Lumikkia ei kuitenkaan löytynyt. Äkkiä poika kuitenkin huusi: Snow White! It's Snow White!!
Ja siellähän se Snow White olikin - röökillä nurkan takana. Poika repii rinsessaa puvusta, "Snow White! Snow White!
Lumikki kääntyy sätkä suussa "päästä saakeli irti mun mekosta!"
Vanhemmat tulee paikalle selvittämään tilannetta.
Lumikki: "Ai säkö oot se synttärisankari! No mulla alkaa nyt tauko" ja painelee menemään.
Joo. Saatiin infossa ilmaisliput johonkin alueen ravintoloista ja menin kolmen tytön mukana puistoon ettimään ruokapaikkaa. ne oli jostain eksoottisista paikoista enkä tajunnut niiden puheista mitään. siinä hodareita mutustellessa katottiin Main Streetiä pitkin menevää juna jossa kaikki Ankkalinnan hahmot tanssivat koreografian tahdissa. Sitten takaisin hotellille. Kun se Jeff (muistatteko Jeffin?) kuuli että oon Suomesta niin sieltähän ne litaniat tuli. "Oooh! moimoi, mita khuluu?" sitten se koko ajan kysy multa kaikkea tyyliin onko suomessa hylkeitä..
Tauolla yks japanilaisen näkönen mies antoi mulle mun superhienon nimilaatan ja taas "Tu es finlandaise? Paivaa mina rakastan sinua rakastatko sina minua?"
Mutta nyt tää tarina vasta alkaa. kun oltiin istuttu kahdeksan tuntia kuumassa salissa (ilmastointi rikki) päästiin vihdoin lähtemään. Ensin käveltiin jotain kilsa takaisin Chessyn asemalle. Mun bussi on numero 34 ja sellainen bussi ohitti mut just kun olisin päässyt pysäkille. Odotin 15 min uutta autoa mutta sitä ei kuulunut. tällä välin pysäkille oli tullut myös kolme poikaa mun ryhmästä jotka oli kans menossa kämpille la boiseriehen. kohta siihen marssii joku äijä selittämään ranskaksi jotain. rohkaistuin kysymään pojilta että mikä nyt mättää. 34:n kuskia oli kuulemma sillä vuorolla mikä meni mun ohitse vetästy kunnolla turpaan ja silmä mennyt. ei enää vuoroja tänä päivänä. siis mitä mun nyt pitäis tehdä? olin erikielisenä ranskankielisten joukossa ja ekaa kertaa Disneyssa eikä hajuakaan miten pääsisin kotiin. näytin varmaan niin avuttomalta että jätkät pyysi mut mukaan puistoon kun ne oli sinne menossa meidän uusilla ilmaislipuilla. eipä ollut muutakaan tekemistä niin menin mukaan. no portilla mun kortti ei sitten toiminutkaan. pääsin kuitenkin sisään ja sain sellasen fast passin ettei olis tarvinnut jonottaa mihinkään. en kuitenkaan käyttänyt sitä kun ei pojilla sellaista ollut. sanoinko muuten että tässä vaiheessa oli alkanut sataa kaatamalla ja mulla oli vain pikkukengät jalassa? no tää oli nyt mun eka kerta itse puistossa ja ekaks mentiin sellaseen buzz lightyear-ajeluun. sitten jätkät (ne muuten puhu kohtuullista enkkua mutta yritin toimia ranskaksi) halus star wars-aiheiseen laitteeseen (sellanen missä tuolit liikkuu filmin tahtiin). älytöntä rynkytystä ja tuli pää kipeeksi. sitten oli mun vuoro valita ja sanoin että PHANTOM MANORIIN! ja sinne mentiin...aika hauska kohde..
Sitten meni puisto kiinni ja lähdettiin kävelemään takaisin bussiasemalle. ei ollut korvaavaa vuoroa hommattu. mulla on likomärät kengät ja sukat jalassa. sitten porukkaan liittyi kaksi muuta jätkää ja lähdettiin disney villageen syömään sellaseen buffalo billin saluunaan (!). otin uuniperunaa kasvischilillä ja hyvää oli. vettä en kyllä uskaltanut juoda kun maistui mullalle. sitte käveltiin taas vesilätäköiden poikki asemalle ja odotettiin jotain puoli tuntia. 34:n pysäkillä oli hulluna väkeä ja vihdoin ja viimein saatiin korvaava vuoro. eikä uus kuski ottanut edes maksua.
Oli melkoisen ihana olo päästä takasin omaan sänkyyn mutta huomenna tulee luultavasti olemaan aivan yhtä pitkä päivä...ootan kyllä sitä rutinoitumista.
Öitä.
Bussi tuli vähän kahdeksan jälkeen ja vei Chessyn asemalle joka on ihan Disneyn puistojen vieressä. siitä otettiin shuttle Cheyenne-hotellille jossa meille uusille tulokkaille pidettiin info. eka meistä otettiin valokuvat jotka meni meidän ikiomiin id-kortteihin! Meidän ryhmän vetäjä oli Jeff-niminen ranskis joka oli ihan sairaan hauska. sain nauraa vedet silmissä koko ajan vaikka ymmärsin noin 1/3 sen puheesta. käytiin läpi kaikki mahdolliset työtä ja puiston turvallisuutta, imagoa yms. koskevat asiat. siellä nimittäin sattuu kaikenlaista. Tässäpä kaksi Jeffin kertomaa esimerkkiä:
Kerran löytyi Disneylandista yksin harhailemasta pieni brittipoika Brian. Puiston käytäntö on että kaksi minuuttia odotetaan ennen kuin mennään viemään yksinäinen lapsi muiden kadonneiden joukkoon. vanhempia ei kuitenkaan kuulunut mutta Briania ei jostain syystä viety lost and foundiin (en ymmärtänyt miksi). Illalla puiston mennessä kiinni huomattiin että siellä se Brian edelleen yksin istuskelee (oli sitä siis vahdittu koko ajan). Parin tunnin päästä soitti hysteerinen äiti:
Äiti: Missä meidän poika on?! Onko se siellä Disneylandissa?
Cast Member (työntekijä): Joo täällä on. Missä itse olette? Puistossa vai hotellissa?
Äiti: No just tultiin takaisin Lontooseen.
CM: ??????
Sitten selitettiin jotain isovanhemmista ja siitä miten Brian oli vain yksinkertaisesti unohdettu. Tsiisus.
Tapaus kaksi. Oli taas pieni poika, joka oli suurin Disneyn prinsessafani. Erityisen lähellä sydäntä oli Lumikki, jonka pärställä oli vuorattu huoneen seinä ja kaapit oli täynnä Lumikki-leluja ja astioita. Niinpä sattui että tällä pojalla oli synttärit tulossa ja vanhemmat päättivät viedä hänet Disneylandiin tapaamaan Lumikkia. Kun suuri päivä koitti, pääsi poika vihdoin unelmiensa kohteeseen. Lumikkia ei kuitenkaan löytynyt. Äkkiä poika kuitenkin huusi: Snow White! It's Snow White!!
Ja siellähän se Snow White olikin - röökillä nurkan takana. Poika repii rinsessaa puvusta, "Snow White! Snow White!
Lumikki kääntyy sätkä suussa "päästä saakeli irti mun mekosta!"
Vanhemmat tulee paikalle selvittämään tilannetta.
Lumikki: "Ai säkö oot se synttärisankari! No mulla alkaa nyt tauko" ja painelee menemään.
Joo. Saatiin infossa ilmaisliput johonkin alueen ravintoloista ja menin kolmen tytön mukana puistoon ettimään ruokapaikkaa. ne oli jostain eksoottisista paikoista enkä tajunnut niiden puheista mitään. siinä hodareita mutustellessa katottiin Main Streetiä pitkin menevää juna jossa kaikki Ankkalinnan hahmot tanssivat koreografian tahdissa. Sitten takaisin hotellille. Kun se Jeff (muistatteko Jeffin?) kuuli että oon Suomesta niin sieltähän ne litaniat tuli. "Oooh! moimoi, mita khuluu?" sitten se koko ajan kysy multa kaikkea tyyliin onko suomessa hylkeitä..
Tauolla yks japanilaisen näkönen mies antoi mulle mun superhienon nimilaatan ja taas "Tu es finlandaise? Paivaa mina rakastan sinua rakastatko sina minua?"
Mutta nyt tää tarina vasta alkaa. kun oltiin istuttu kahdeksan tuntia kuumassa salissa (ilmastointi rikki) päästiin vihdoin lähtemään. Ensin käveltiin jotain kilsa takaisin Chessyn asemalle. Mun bussi on numero 34 ja sellainen bussi ohitti mut just kun olisin päässyt pysäkille. Odotin 15 min uutta autoa mutta sitä ei kuulunut. tällä välin pysäkille oli tullut myös kolme poikaa mun ryhmästä jotka oli kans menossa kämpille la boiseriehen. kohta siihen marssii joku äijä selittämään ranskaksi jotain. rohkaistuin kysymään pojilta että mikä nyt mättää. 34:n kuskia oli kuulemma sillä vuorolla mikä meni mun ohitse vetästy kunnolla turpaan ja silmä mennyt. ei enää vuoroja tänä päivänä. siis mitä mun nyt pitäis tehdä? olin erikielisenä ranskankielisten joukossa ja ekaa kertaa Disneyssa eikä hajuakaan miten pääsisin kotiin. näytin varmaan niin avuttomalta että jätkät pyysi mut mukaan puistoon kun ne oli sinne menossa meidän uusilla ilmaislipuilla. eipä ollut muutakaan tekemistä niin menin mukaan. no portilla mun kortti ei sitten toiminutkaan. pääsin kuitenkin sisään ja sain sellasen fast passin ettei olis tarvinnut jonottaa mihinkään. en kuitenkaan käyttänyt sitä kun ei pojilla sellaista ollut. sanoinko muuten että tässä vaiheessa oli alkanut sataa kaatamalla ja mulla oli vain pikkukengät jalassa? no tää oli nyt mun eka kerta itse puistossa ja ekaks mentiin sellaseen buzz lightyear-ajeluun. sitten jätkät (ne muuten puhu kohtuullista enkkua mutta yritin toimia ranskaksi) halus star wars-aiheiseen laitteeseen (sellanen missä tuolit liikkuu filmin tahtiin). älytöntä rynkytystä ja tuli pää kipeeksi. sitten oli mun vuoro valita ja sanoin että PHANTOM MANORIIN! ja sinne mentiin...aika hauska kohde..
Sitten meni puisto kiinni ja lähdettiin kävelemään takaisin bussiasemalle. ei ollut korvaavaa vuoroa hommattu. mulla on likomärät kengät ja sukat jalassa. sitten porukkaan liittyi kaksi muuta jätkää ja lähdettiin disney villageen syömään sellaseen buffalo billin saluunaan (!). otin uuniperunaa kasvischilillä ja hyvää oli. vettä en kyllä uskaltanut juoda kun maistui mullalle. sitte käveltiin taas vesilätäköiden poikki asemalle ja odotettiin jotain puoli tuntia. 34:n pysäkillä oli hulluna väkeä ja vihdoin ja viimein saatiin korvaava vuoro. eikä uus kuski ottanut edes maksua.
Oli melkoisen ihana olo päästä takasin omaan sänkyyn mutta huomenna tulee luultavasti olemaan aivan yhtä pitkä päivä...ootan kyllä sitä rutinoitumista.
Öitä.
maanantai 24. syyskuuta 2007
Perillä
Täällä ollaan! Mulla ei oo vielä nettiä joten näin tylsänä hetkenä kirjotan tän valmiiksi wordiin ja laitan myöhemmin nettiin. Eli jutut voi olla jo vanhentuneita! Mutta joka tapauksessa eilen (sunnuntaina) lähdin Suomesta blue1:lla ja lennoilla ei tapahtunu mitään ihmeempää. Oikeastaan vähän yllätyin miten hyvä yhtiö blue1 onkaan kun mulla on vähän ennakkoluuloja näitä halppisyhtiöitä kohtaan…Lensin Oulusta Helsinkiin ja sieltä Pariisiin. Tosin Oulussa mulle tarjottiin sellasta vaihtoehtoa että olisin mennyt myöhemällä koneella Frankfurtin kautta Pariisiin. Kone oli nimittäin ylibuukattu ja ne etsi vapaaehtoisia myöhempään koneeseen. Olisin saanut hyvitykseksi 300 euron matkalahjakortin mutta en ottanut tarjousta vastaan kun piti olla ajoissa Pariisissa hostellissa. Hostelli oli melkonen mutta siitä kohta.
Kun pääsin Helsinkiin niin onneksi älysin kattoa taululta koneen lähtöportin , kun se oli jostain syystä eri kuin lipussa. Kyllä muuten Helsingin lentoasema on hyvä nyt kun oon jonkin verran reissannut muualla. Tarpeeksi iso mutta ei ollenkaan sekava vaan kaikki on tosi hyvin opastettua. Ja se on nätti! Charles de Gaullella taas mättää siinä ulkonäköpuolessa mutta onnekseni se ei ollutkaan niin sekava kun muistelin. Tai ehkä se oli mutta menin vaan helpompaan terminaaliin. Sieltä alko sitten yhdenlainen seikkailu (huom! eka kertaa yksin ulkomailla) kun piti ensin raahata laukut (joista isompi on muuten tosi maanvaiva…useampi kommellus meinasi sen kanssa sattua…) lentoaseman omalle sisäiselle junalle, joka vei toiseen terminaaliin ja sieltä sitten piti ostaa lippu reriin eli sellaseen paikallisjunaan. Ensinnäkin se lipunosto oli melekosen epätoivosta hommaa. Vois kuvitella että sellasen suuren ja kansainvälisen eurooppalaisen lentoaseman infomies osaisi sellaista kieltä kuin englantia mutta eihän se Ranskassa niin mene. Ensin katsoin miten edellä oleva ei-ranskalainen täti yritti englanniksi selittää päämääräänsä ja äijä ei muka tajunnut mitään vaikka itse tajusin heti. Niinpä sitten itse yritin sönköttää ranskaksi että Chatelet Les Hallesiin pitäisi päästä ja mies paineli automaatin nappuloita. Tulihan se lippu sieltä, ja sitten junaportille. Se RER on siitä tympeä että lippua tarvii sekä mennessä että poistuttaessa. Enpä tiennyt sitä. Eli kun tökkäsin piletin sisäänmenoporttiin ja portti aukesi, painelin vaan läpi enkä huomannut että masiina sylki sen pirulaisen saman tien takaisin. Niinpä sitten kun olin mennyt sen perhanan matkalaukun kanssa jo useammat liukuportaat huomasin miten muut matkustajat puristivat edelleen lippua nyrkeissään. Kysyin miksi. Liukuportaat ylös ja takaisin portille. Onneksi lippu oli edelleen paikallaan. Nappasin sen (oletan että se oli mun) ja äkkiä uudestaan laiturille. Junamatka (tai metro se mun mielestä kyllä oli) kesti jotain puoli tuntia kunnes tultiin Chateletiin. (Näissä nimissä on sitten jotain heittomerkkejä yms. mutta emme me sellaisista välitä. )
Nyt se hostelli. Ensin sain etsiä sitä jotain puoli tuntia koko ajan kahta laukkua perässä raahaten. Kysyin yhdeltä miesporukalta että missä on sellainen kuin BVJ Louvre hostel. Yks niistä äijistä (jos joku on kattonut Serranoja niin sanooko nimi Santi mitään?) toisteli tyhmänä ”Asterix? Asterix? Ei täällä ole Asterixia.” !!!!! Siis hä?! Toinen siitä porukasta osas neuvoa mut oikeaan suuntaan mutta unohdin sen epämääräiset neuvot jo eka mutkassa. Sitten mun edellä kävelevä herra kääntyi ja neuvoi kunnolla oikeaan paikkaan. se oli kuullut mun selitykset ja osasi jopa englantia! No sitten siellä hostellissa oli oikein perusranskalainen äijä. menin sisään ja englanniksi kerroin varauksestani (kello oli yksitoista illalla eli kaksitoista suomen aikaa ja olin lentänyt monta tuntia ja yhtä kauan ettinyt oikeita paikkoja ja olin pyörtyä väsymyksestä, janosta ja liiasta vaatetuksesta). Tyyppi lätkäs mulle sanaakaan sanomatta lomakkeen käteen ja palveli kaikki sata asiakasta ennen mua – nekin jotka tuli mun jälkeen. Kun hän vihdoin suvaitsi palvella mua niin oikeen töykeesti ja lyhyesti ranskan ja englannin sekoituksella selitti missä mun huone oli. Palvelua oli muuten luvattu seitsemällä eri kielellä. englanti ei sitten varmaan ollut yksi niistä.
Huoneessa oli mun lisäksi espanjalaisia, aussi ja joku josta ei ottanut selvää. sellainen kimppakämppä siis. Ei siinä mitään. yks yö sinne tänne. Lähdin heti aamulla.
Taas RER asemalle josta seuraavana suuntana Val d´Europe ja Disneyn Fantasia-building josta meidät vietiin asunnoille. Täällä on kolme asuntolaa, joista meidän on La Boiserie eli ”ikkunaluukut/paneelit”. Näissä kämpissä kyllä todellakin on sellaset IHANAT isot ja puiset ikkunaluukut ja muutenkin isot ikkunat. Kivitalot ja paljon ihania puita ja pensaita pihalla. Koko ajan ikkunan takana häärää joku ranskalainen puutarhuri :P
Respassa oli vanhemman puoleinen täysin ranskankielinen nainen joka ei edes yrittänyt puhua selvästi ja hitaasta selostaessaan mulle kaikkia tuhansia sääntöjä ja käytännön asioita. Onneksi mun kämppikset (Eva Sveitsistä, Suus Hollannista ja Elodie Ranskasta) puhuu kaikki enkkua niin ne saa selittää mulle kaikki tarkemmin. Elodie (tai Elode, en oo varma) tuli muuten mun kanssa tänään bussilla supermarkettiin – tai siis jatko ite bussissa matkaa mutta opasti oikean pysäkin millä jäädään pois. Kun ostokset oli kasassa osasin jopa nousta oikeaan bussiin mutta jäin vahingossa yhtä stoppia liian aikasin pois. odotin seuraavaa bussia yli puoli tuntia. Kun vihdoin pääsin kyytiin, ehti matkaa kestää 10-15 sekuntia kun pysähdyttiin jo seuraavalla oikealla pysäkillä.
Huomenna mulla on Disney University –päivä eli koulutus/infopäivä Villinlännen hotelli Cheyennessa. Nää kaikki Disney-hotellit on sellasia kivoja teemahotelleja Ensin bussilla johonkin mistä lähtee shuttle hotellille. Sitten kai joskus aloitan työt myymälässä mikä vähän jännittää…On kuulemma aika hektistä työtä ja pitkiä päiviä. mutta innolla odotan! ja varsinkin vapaapäiviä kun pääsen ilmaiseksi kumpaankin puistoon :D Ja kaiken lisäksi Disneyn työntekijät saa alennuksia alueen (siis muidenkin kun Disneyn) kaupoista!
Sori tää päivitys on hirveen sekava mutta niin on fiiliksetki! Järkevämpää tekstiä tulee sitten myöhemmin.
Nyt taidan mennä muiden kanssa kattomaan Frendejä ranskaksi. Onneksi osaan suurin piirtein vuorosanat ulkoa niin ei kielimuuri haittaa. Tosin kyllä nää lohdutti että ei kaikki ohjelmat oo ranskankielisiä. Osa on italiaksi ja portugaliksi.
Kun pääsin Helsinkiin niin onneksi älysin kattoa taululta koneen lähtöportin , kun se oli jostain syystä eri kuin lipussa. Kyllä muuten Helsingin lentoasema on hyvä nyt kun oon jonkin verran reissannut muualla. Tarpeeksi iso mutta ei ollenkaan sekava vaan kaikki on tosi hyvin opastettua. Ja se on nätti! Charles de Gaullella taas mättää siinä ulkonäköpuolessa mutta onnekseni se ei ollutkaan niin sekava kun muistelin. Tai ehkä se oli mutta menin vaan helpompaan terminaaliin. Sieltä alko sitten yhdenlainen seikkailu (huom! eka kertaa yksin ulkomailla) kun piti ensin raahata laukut (joista isompi on muuten tosi maanvaiva…useampi kommellus meinasi sen kanssa sattua…) lentoaseman omalle sisäiselle junalle, joka vei toiseen terminaaliin ja sieltä sitten piti ostaa lippu reriin eli sellaseen paikallisjunaan. Ensinnäkin se lipunosto oli melekosen epätoivosta hommaa. Vois kuvitella että sellasen suuren ja kansainvälisen eurooppalaisen lentoaseman infomies osaisi sellaista kieltä kuin englantia mutta eihän se Ranskassa niin mene. Ensin katsoin miten edellä oleva ei-ranskalainen täti yritti englanniksi selittää päämääräänsä ja äijä ei muka tajunnut mitään vaikka itse tajusin heti. Niinpä sitten itse yritin sönköttää ranskaksi että Chatelet Les Hallesiin pitäisi päästä ja mies paineli automaatin nappuloita. Tulihan se lippu sieltä, ja sitten junaportille. Se RER on siitä tympeä että lippua tarvii sekä mennessä että poistuttaessa. Enpä tiennyt sitä. Eli kun tökkäsin piletin sisäänmenoporttiin ja portti aukesi, painelin vaan läpi enkä huomannut että masiina sylki sen pirulaisen saman tien takaisin. Niinpä sitten kun olin mennyt sen perhanan matkalaukun kanssa jo useammat liukuportaat huomasin miten muut matkustajat puristivat edelleen lippua nyrkeissään. Kysyin miksi. Liukuportaat ylös ja takaisin portille. Onneksi lippu oli edelleen paikallaan. Nappasin sen (oletan että se oli mun) ja äkkiä uudestaan laiturille. Junamatka (tai metro se mun mielestä kyllä oli) kesti jotain puoli tuntia kunnes tultiin Chateletiin. (Näissä nimissä on sitten jotain heittomerkkejä yms. mutta emme me sellaisista välitä. )
Nyt se hostelli. Ensin sain etsiä sitä jotain puoli tuntia koko ajan kahta laukkua perässä raahaten. Kysyin yhdeltä miesporukalta että missä on sellainen kuin BVJ Louvre hostel. Yks niistä äijistä (jos joku on kattonut Serranoja niin sanooko nimi Santi mitään?) toisteli tyhmänä ”Asterix? Asterix? Ei täällä ole Asterixia.” !!!!! Siis hä?! Toinen siitä porukasta osas neuvoa mut oikeaan suuntaan mutta unohdin sen epämääräiset neuvot jo eka mutkassa. Sitten mun edellä kävelevä herra kääntyi ja neuvoi kunnolla oikeaan paikkaan. se oli kuullut mun selitykset ja osasi jopa englantia! No sitten siellä hostellissa oli oikein perusranskalainen äijä. menin sisään ja englanniksi kerroin varauksestani (kello oli yksitoista illalla eli kaksitoista suomen aikaa ja olin lentänyt monta tuntia ja yhtä kauan ettinyt oikeita paikkoja ja olin pyörtyä väsymyksestä, janosta ja liiasta vaatetuksesta). Tyyppi lätkäs mulle sanaakaan sanomatta lomakkeen käteen ja palveli kaikki sata asiakasta ennen mua – nekin jotka tuli mun jälkeen. Kun hän vihdoin suvaitsi palvella mua niin oikeen töykeesti ja lyhyesti ranskan ja englannin sekoituksella selitti missä mun huone oli. Palvelua oli muuten luvattu seitsemällä eri kielellä. englanti ei sitten varmaan ollut yksi niistä.
Huoneessa oli mun lisäksi espanjalaisia, aussi ja joku josta ei ottanut selvää. sellainen kimppakämppä siis. Ei siinä mitään. yks yö sinne tänne. Lähdin heti aamulla.
Taas RER asemalle josta seuraavana suuntana Val d´Europe ja Disneyn Fantasia-building josta meidät vietiin asunnoille. Täällä on kolme asuntolaa, joista meidän on La Boiserie eli ”ikkunaluukut/paneelit”. Näissä kämpissä kyllä todellakin on sellaset IHANAT isot ja puiset ikkunaluukut ja muutenkin isot ikkunat. Kivitalot ja paljon ihania puita ja pensaita pihalla. Koko ajan ikkunan takana häärää joku ranskalainen puutarhuri :P
Respassa oli vanhemman puoleinen täysin ranskankielinen nainen joka ei edes yrittänyt puhua selvästi ja hitaasta selostaessaan mulle kaikkia tuhansia sääntöjä ja käytännön asioita. Onneksi mun kämppikset (Eva Sveitsistä, Suus Hollannista ja Elodie Ranskasta) puhuu kaikki enkkua niin ne saa selittää mulle kaikki tarkemmin. Elodie (tai Elode, en oo varma) tuli muuten mun kanssa tänään bussilla supermarkettiin – tai siis jatko ite bussissa matkaa mutta opasti oikean pysäkin millä jäädään pois. Kun ostokset oli kasassa osasin jopa nousta oikeaan bussiin mutta jäin vahingossa yhtä stoppia liian aikasin pois. odotin seuraavaa bussia yli puoli tuntia. Kun vihdoin pääsin kyytiin, ehti matkaa kestää 10-15 sekuntia kun pysähdyttiin jo seuraavalla oikealla pysäkillä.
Huomenna mulla on Disney University –päivä eli koulutus/infopäivä Villinlännen hotelli Cheyennessa. Nää kaikki Disney-hotellit on sellasia kivoja teemahotelleja Ensin bussilla johonkin mistä lähtee shuttle hotellille. Sitten kai joskus aloitan työt myymälässä mikä vähän jännittää…On kuulemma aika hektistä työtä ja pitkiä päiviä. mutta innolla odotan! ja varsinkin vapaapäiviä kun pääsen ilmaiseksi kumpaankin puistoon :D Ja kaiken lisäksi Disneyn työntekijät saa alennuksia alueen (siis muidenkin kun Disneyn) kaupoista!
Sori tää päivitys on hirveen sekava mutta niin on fiiliksetki! Järkevämpää tekstiä tulee sitten myöhemmin.
Nyt taidan mennä muiden kanssa kattomaan Frendejä ranskaksi. Onneksi osaan suurin piirtein vuorosanat ulkoa niin ei kielimuuri haittaa. Tosin kyllä nää lohdutti että ei kaikki ohjelmat oo ranskankielisiä. Osa on italiaksi ja portugaliksi.
perjantai 21. syyskuuta 2007
Because I'm worth it
Tänään on ollut aika rento päivä. Enää ei oo hirveesti tekemistä jäljellä. Aamulla kävin työkkärissä kysymässä pitääkö paikkaansa että saan matka-avustusta Suomen rajalle asti töihin lähtiessä ja pitihän se. Ja saankin sen verran että nyt jään itse asiassa lentolipuista jopa voitolle. Sanoin kyllä että myös Disney maksaa osan matkasta mutta se työkkärin setä sanoi että ei sitä tarvitse heille kertoa... :)
Meidän Annan hierojakaveri Jenny ilmesty tänään meille hierontapöytänsä kanssa ja kokonaisen tunnin sain vaan maata ja yrittää pysyä hereillä kun Jenny hiero täysin jumittuneita ja kivikovia hartioitani/selkääni/päätäni/niskaani/käsiäni! Aaah...Sitten se lupas vielä tulla sunnuntaiaamuna uudestaan että pääsen iltapäivällä rentona matkaan blue1:n ehkä ei niin mukavilla penkeillä. On kieltämättä hassu tunne kun pää kääntyy pitkästä aikaa kaikkiin ilmansuuntiin.
Tällä hetkellä mulla on päässä l'Orealin väriaine sävyä keskiruskea tuhkamahonki, jonka Anna siihen levitti. Ja julmetun pahalle haisee. Vielä 15 minuuttia vaikutusaikaa jäljellä. 5 minuuttia sitten Anna käväisi ovella ja ilmoitti että "mä lähen nyt"! Siis mitä ihmettä?! En oo ikinä ennen hoitanu ite värjäystäni mutta mulle vakuutettiin että pelkkä poishuuhtelu riittää. Saa nähdä. Mulla alkaa työt maanantaina joten olis kiva jos hiukset näyttäis sellasilta ettei lapsiparat juokse karkuun.
Hoksasin aamulla etten oo muistanut ilmottaa etten pääsekään tänä vuonna mukaan meidän huippuun apinaoopperaan :(
Kaikkea huippua olis ollu tiedossa tälle vuodelle...esityksiä muualla suomessa ja jopa kenties helsingin KANSALLISOOPPERASSA! Onneksi oltiin ymmärtäväisiä enkä saanut satikutia iso-Saischalta kun hänelle siitä ilmoitin. Mutta hirveesti tsemppiä niille tytöille jotka mukana vielä on ja pitäkää hauskaa :)
Nyt alkaa väri siihen malliin poltteleen päässä ja haju tuntua sen verran huumaavalta että taitaa olla parasta painua suihkuun.
Meidän Annan hierojakaveri Jenny ilmesty tänään meille hierontapöytänsä kanssa ja kokonaisen tunnin sain vaan maata ja yrittää pysyä hereillä kun Jenny hiero täysin jumittuneita ja kivikovia hartioitani/selkääni/päätäni/niskaani/käsiäni! Aaah...Sitten se lupas vielä tulla sunnuntaiaamuna uudestaan että pääsen iltapäivällä rentona matkaan blue1:n ehkä ei niin mukavilla penkeillä. On kieltämättä hassu tunne kun pää kääntyy pitkästä aikaa kaikkiin ilmansuuntiin.
Tällä hetkellä mulla on päässä l'Orealin väriaine sävyä keskiruskea tuhkamahonki, jonka Anna siihen levitti. Ja julmetun pahalle haisee. Vielä 15 minuuttia vaikutusaikaa jäljellä. 5 minuuttia sitten Anna käväisi ovella ja ilmoitti että "mä lähen nyt"! Siis mitä ihmettä?! En oo ikinä ennen hoitanu ite värjäystäni mutta mulle vakuutettiin että pelkkä poishuuhtelu riittää. Saa nähdä. Mulla alkaa työt maanantaina joten olis kiva jos hiukset näyttäis sellasilta ettei lapsiparat juokse karkuun.
Hoksasin aamulla etten oo muistanut ilmottaa etten pääsekään tänä vuonna mukaan meidän huippuun apinaoopperaan :(
Kaikkea huippua olis ollu tiedossa tälle vuodelle...esityksiä muualla suomessa ja jopa kenties helsingin KANSALLISOOPPERASSA! Onneksi oltiin ymmärtäväisiä enkä saanut satikutia iso-Saischalta kun hänelle siitä ilmoitin. Mutta hirveesti tsemppiä niille tytöille jotka mukana vielä on ja pitäkää hauskaa :)
Nyt alkaa väri siihen malliin poltteleen päässä ja haju tuntua sen verran huumaavalta että taitaa olla parasta painua suihkuun.
torstai 20. syyskuuta 2007
Apua!
Nyt vasta oon tajuamassa että oon oikeesti lähössä piiiitkäksi aikaa ulkomaille eka kertaa yksin ja pieni paniikki alkaa iskeä! tai ei edes mikään pieni paniikki...Miten selviän sillä karseen sekavalla ja isolla lentoasemalla, jolla oon kerran käyny ja ulos selvisin ainoastaan juoksemalla opettajan perässä? Mistä löydän matkatavarat - olettaen että ne on edes tulleet perille (kuuleman mukaan jos jossain häviää kamat niin siellä)? Miten löydän oikean junan (no oon kyllä tarkistanu se sata kertaa)? Kaiken lisäksi on flunssa iskemässä päälle mikä ei helpota asiaa. No, yleensä kaikki kyllä selviää kunhan pääsee paikan päälle. Jos.
Mitä jos kaikki ranskalaiset onkin sellasia elokuvien ja kauhutarinoiden hienostelijadiivoja, jotka suurin piirtein sylkee päälle kun en ymmärrä niiden mongerrusta?! Taitaa käydä niin että mun tärkein ranskalainen fraasi tulee olemaan "parlez-vous anglais?". Vaikka toivon ettei niin ole enää muutaman kuukauden päästä. Onneksi ne työkaverit siellä on kuulemma suurimmaksi osaksi ulkomaalaisia. jos vaikka löytäisin jonkun brittiläisen juttukaverin. tai suomalaisen...
Koepakkasin tänä iltana. Ostin sitten sen uuden laukun (isä siis), en vihtiny riskeerata sitä että mun alusvaatteet ilmestyy yksitellen matkatavarahihnalle. Vuodevaatteet, pyyhe ja kengät puuttuu vielä ja vetoketju alkaa olla kiinnimenemisen rajoilla. En ikinä opi pakkaamaan sopivasti.
Nyt sitten selvisi se Kelan juttuki. Sen hirveen puhelinrumban jälkeen piti soittaa vielä kerran liminkaan, josta käskivät soittaa ruukkiin, josta käskettiin soittaa ouluun. Eli ei tarvi hankkia mitään Suomen puolella vaan kaikki hoidetaan vasta Ranskassa. eli sanakirja mukaan.
Nyt alkaa sinkkuelämää. pitää nauttia alkuperäisäänisistä ohjelmista niin kauan kuin kerkiää. kerran muutin dvd-frendien puheen ranskaksi. Kerran.
Mitä jos kaikki ranskalaiset onkin sellasia elokuvien ja kauhutarinoiden hienostelijadiivoja, jotka suurin piirtein sylkee päälle kun en ymmärrä niiden mongerrusta?! Taitaa käydä niin että mun tärkein ranskalainen fraasi tulee olemaan "parlez-vous anglais?". Vaikka toivon ettei niin ole enää muutaman kuukauden päästä. Onneksi ne työkaverit siellä on kuulemma suurimmaksi osaksi ulkomaalaisia. jos vaikka löytäisin jonkun brittiläisen juttukaverin. tai suomalaisen...
Koepakkasin tänä iltana. Ostin sitten sen uuden laukun (isä siis), en vihtiny riskeerata sitä että mun alusvaatteet ilmestyy yksitellen matkatavarahihnalle. Vuodevaatteet, pyyhe ja kengät puuttuu vielä ja vetoketju alkaa olla kiinnimenemisen rajoilla. En ikinä opi pakkaamaan sopivasti.
Nyt sitten selvisi se Kelan juttuki. Sen hirveen puhelinrumban jälkeen piti soittaa vielä kerran liminkaan, josta käskivät soittaa ruukkiin, josta käskettiin soittaa ouluun. Eli ei tarvi hankkia mitään Suomen puolella vaan kaikki hoidetaan vasta Ranskassa. eli sanakirja mukaan.
Nyt alkaa sinkkuelämää. pitää nauttia alkuperäisäänisistä ohjelmista niin kauan kuin kerkiää. kerran muutin dvd-frendien puheen ranskaksi. Kerran.
maanantai 17. syyskuuta 2007
Sataa, sataa
Nyt ottaa päähän. Kela ei kyllä osaa hoitaa mitään. Siellä oli varmaan joku harjottelija kun kävin kysymässä miten hoidan sos.turvajutut suomessa tai ranskassa (ohjeissa käskettiin ottaa selvää näistä jutuista) ja pitääkö hommata jotain eurooppalaista sairasvakuutuskorttia tai vastaavaa. ei osannut neuvoa yhtään mitään. "hmmm, nyt en kyllä osaa sanoa. ehkä. tai sitten ei. odota, kysyn kollegalta (pois useita minuutteja). joo ei sekään osannut sanoa. täytäpä tästä varalta tällanen lomake niin lähetetään se ouluun".
Soitettiin ouluun. "joo tuli se lomake. en kyllä osaa sanoa. ehkä tarvit jotain. tai sitten et. soitapa uudestaan raaheen."
Puhelu Raahen toimistoon. "Ai niinkö se sanoi. en kyllä osaa sanoa. soitapa liminkaan ja kysy sitä ja sitä henkilöä."
Limingassa. "Se ja se henkilö on nyt lounaalla. en kyllä nyt valitettavasti itse osaa sanoa mitään."
aarrghh.
Täällä on satanu ihan hulluna koko päivän. Käytiin illalla koiran kanssa mikonkarissa ihailemassa pikkumyrskyä ja isoja aaltoja. Elukka veti mut pohkeita myöten veteen.
Soitettiin ouluun. "joo tuli se lomake. en kyllä osaa sanoa. ehkä tarvit jotain. tai sitten et. soitapa uudestaan raaheen."
Puhelu Raahen toimistoon. "Ai niinkö se sanoi. en kyllä osaa sanoa. soitapa liminkaan ja kysy sitä ja sitä henkilöä."
Limingassa. "Se ja se henkilö on nyt lounaalla. en kyllä nyt valitettavasti itse osaa sanoa mitään."
aarrghh.
Täällä on satanu ihan hulluna koko päivän. Käytiin illalla koiran kanssa mikonkarissa ihailemassa pikkumyrskyä ja isoja aaltoja. Elukka veti mut pohkeita myöten veteen.
sunnuntai 16. syyskuuta 2007
Bonjour et bonne nuit
Tasan viikko aikaa lähtöön...jee :D Hassua ajatella että ens viikolla tähän aikaan (no oikeestaan vasta maanantaina) on jo ensimmäinen päivä Disneyn työntekijänä takana. On sitä kyllä jo ootettuki! Kaikki stressi opiskelusta - ja sitä oli ihan tarpeeksi- hävisi kyllä samantien kun sain vihdoin sähköpostia eräältä ranskalaiselta mösjööltä että welcome to the team! tuntui melkoisen hyvältä. Sen verran väsyttävä on edellinen vuosi ollut etten olis kyllä jaksanut alottaa opiskeluja, vaikka opiskelupaikka turusta irtosikin. varsinkaan kun en oo vielä varma onko kyseinen ala oikeesti mulle tarkotettu. Mutta nyt sain vuoden lisää miettimisaikaa ja mikä olisikaan parempi paikka miettiä kuin Disneyland Paris (virallinen syy työnhakuun: ainutlaatuinen, upea, mahtava tilaisuus opiskella ranskaa paikan päällä, todellinen syy työnhakuun: toteutan kaikki lapsuuden haaveet ja asun vuoden siellä "where the magic happens and the dreams come true"). oonkohan vielä sitä mieltä ensi keväänä kun oon seissyt päivät tiskin takana emporium-myymälässä työasussa, mihin huhujen mukaan kuuluu tummanpinkki housuhame.
Mutta vielä on paljon hommaa jäljellä. Ranskankielinen syntymätodistus on tilattu Helsingistä (unohdin sanoa että on kiire. pitää soittaa sinne heti huomenna), kelajutut pitäis olla kunnossa, kaikki ne kamat, "joita et löydä ainakaan heti Ranskasta ja joita ilman et tuu toimeen" (kuka rauhoittaisi äitiä?) on hankittu ja matkalaukun halkeama on vedelty teipillä. Se pitää kyllä ehkä ostaa kokonaan uusiksi. Vakuutusasiat on vielä vähän vaiheessa ja ainakin läppäri olis parasta vakuuttaa ja kunnolla. ei mulla varmaan muuta arvokasta ookaan. ja mikä tärkeintä, oon varannut tarpeeksi videokasetteja, jotta JOKA IKINEN (maiju!) täydelliset naiset tulee nauhalle! en oo television orja ;) onneksi serranon perhe ehti jo loppua. kalliiksi olis tullut.
Vielä ei hirveesti jännitä. En tiiä sitten, kun kone saapuu pariisiin (blue1, siitä ei siis mitään takeita näiden nykyisten uutisten perusteella) että miten käy kun pitäis etsiä oikea junalinja, jolla pääsen ekaksi yöksi hostelliin pariisin keskustaan. eli jos joku on ikinä käyttänyt RER-junaa, linja B, niin vinkkejä otetaan vastaan! Ainakin se hostelli on louvren vieressä eli luulisi että osaan hätätapauksessa neuvoa taksisetän oikeaan paikkaan. Seuraavana aamuna sitten A-linjalla 32 km Marne la Valléehen Disneyn toimistolle. Huhhuh.
Mutta on hyvä tietää että muitakin suomalaisia on kyseiseen paikkaan tulossa. Puhelimet, meset ja skypet toimii ja kaverit on nykyään levinneet ympäri eurooppaa. saksastakin pääsee äkkiä pariisiin ja onhan sieltä kuuleman mukaan jo joku tulossakin :D ja innolla otetaan vastaan!
toivottavasti saan sitten perillä äkkiä nettiyhteyden niin pääsen päivittämään näitä juttuja. pitää muistaa ottaa kamera niin kuviakin saattaa ilmestyä. nyt nukkumaan.
P.S. tolla blogin nimellä en siis millään tasolla vertaa itseäni Edith Piafiin (menikö oikein?), kun en edes tiennyt että "pariisin varpunen" häntä tarkottaa. näin vaan mainoksen sen nimisestä leffasta ja piti ensin tarkistaa ettei kyseinen tipu tarkoittanut vaan prostituoitua (se nimittäin tuli ekana mieleen). Pieniä aukkoja sivistyksessä kenties.
Mutta vielä on paljon hommaa jäljellä. Ranskankielinen syntymätodistus on tilattu Helsingistä (unohdin sanoa että on kiire. pitää soittaa sinne heti huomenna), kelajutut pitäis olla kunnossa, kaikki ne kamat, "joita et löydä ainakaan heti Ranskasta ja joita ilman et tuu toimeen" (kuka rauhoittaisi äitiä?) on hankittu ja matkalaukun halkeama on vedelty teipillä. Se pitää kyllä ehkä ostaa kokonaan uusiksi. Vakuutusasiat on vielä vähän vaiheessa ja ainakin läppäri olis parasta vakuuttaa ja kunnolla. ei mulla varmaan muuta arvokasta ookaan. ja mikä tärkeintä, oon varannut tarpeeksi videokasetteja, jotta JOKA IKINEN (maiju!) täydelliset naiset tulee nauhalle! en oo television orja ;) onneksi serranon perhe ehti jo loppua. kalliiksi olis tullut.
Vielä ei hirveesti jännitä. En tiiä sitten, kun kone saapuu pariisiin (blue1, siitä ei siis mitään takeita näiden nykyisten uutisten perusteella) että miten käy kun pitäis etsiä oikea junalinja, jolla pääsen ekaksi yöksi hostelliin pariisin keskustaan. eli jos joku on ikinä käyttänyt RER-junaa, linja B, niin vinkkejä otetaan vastaan! Ainakin se hostelli on louvren vieressä eli luulisi että osaan hätätapauksessa neuvoa taksisetän oikeaan paikkaan. Seuraavana aamuna sitten A-linjalla 32 km Marne la Valléehen Disneyn toimistolle. Huhhuh.
Mutta on hyvä tietää että muitakin suomalaisia on kyseiseen paikkaan tulossa. Puhelimet, meset ja skypet toimii ja kaverit on nykyään levinneet ympäri eurooppaa. saksastakin pääsee äkkiä pariisiin ja onhan sieltä kuuleman mukaan jo joku tulossakin :D ja innolla otetaan vastaan!
toivottavasti saan sitten perillä äkkiä nettiyhteyden niin pääsen päivittämään näitä juttuja. pitää muistaa ottaa kamera niin kuviakin saattaa ilmestyä. nyt nukkumaan.
P.S. tolla blogin nimellä en siis millään tasolla vertaa itseäni Edith Piafiin (menikö oikein?), kun en edes tiennyt että "pariisin varpunen" häntä tarkottaa. näin vaan mainoksen sen nimisestä leffasta ja piti ensin tarkistaa ettei kyseinen tipu tarkoittanut vaan prostituoitua (se nimittäin tuli ekana mieleen). Pieniä aukkoja sivistyksessä kenties.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)