100. ja viimeinen

C'est fini. Päivälleen vuosi sitten aloitin työsopparin Disneyllä ja nyt oon takaisin Suomessa. Fiilikset ei oo yhtä hyvät kuin etukäteen oletin niiden olevan. Viimeiset päivät oli ihan kamalia, kun stressasi kaikki viralliset hoidettavat asiat ja samaan aikaan mieli oli vaan kavereiden/työkavereiden luona. Viimeisenä työpäivänä briefingissä (ennen työvuoroa pidettävä info päivän jutuista) yksi mun kavereista alkoi itkemään, minä seuraavana ja sitten muut. Tätä ei oo muuten koskaan tapahtunut aiemmin mun aikana. Team leaderit Céline ja Caterina sanoi tosi nättejä asioita (tätäkään ei oo ennemmin tapahtunut:D) ja sitten vielä sain tosi ihania lahjoja muutamalta ihanalta kaverilta, Wilfriediltä ja Annilta. Seuraavana päivänä menin vielä takaisin, kun lähti Cyrille, joka on yksi mun ekoista kavereista siellä. Sitten piti hyvästellä Yann, jonka oikeastaan tunsin parhaiten. Oltiin yhdessä viime joulun aikaan ne pari kuukautta joulukylässä töissä. Eilen eli mun lähtöpäivänä menin vieläkin takaisin, koska mun team leader Loic oli niin pyytänyt. Osuin sinne just viimesen briefingin aikaan, joten näin kaikkia niitäkin, jotka olivat aiemmin vapaalla. Siinä vaiheessa kun ne halas mua ja Loic sano, että mulla on siellä aina toinen perhe joka odottaa mua, niin olin perumassa koko homman.

Nyt oon kuitenkin Pattijoella ja Raahessa (odotan kulttuurishokkia minä hetkenä hyvänsä) ja loppujen lopuksi kuitenkin ihan hyvällä mielellä. Kulunut vuosi on ollut monella tapaa varmasti niitä elämäni parhaimpia ja kokemuksena sen jakaa noin 50 uutta kaveria ympäri maailmaa. Osan kanssa yhteydenpito jää varmasti vähän miinuksen puolelle mutta monta on sellaista, joiden kanssa pysytään ystävinä loppuelämän ajan (facebook/msn, a life saver). Se on niin uskomatonta miten monta uutta kansallisuutta ja persoonaa oon oppinut tuntemaan ja ymmärtämään tän vuoden aikana ja sen ansiosta tiedän myös nyt varmemmin, mitä haluan omalla elämälläni tehdä. Eli mitään en vaihtaisi pois (no ehkä ainoastaan asunnon) enkä kyllä kadu ollenkaan.

Tämä oli nyt tässä. Ranska on nyt takana päin siihen asti, että palaan sinne vähintään turistina (inhoan tuota sanaa). Ehkä joskus alan kirjottaan toista blogia jostain toisesta paikasta. Mutta siihen saakka se on ciao et bonne nuit:)

Keksikää itse otsikko

6 päivää jäljellä, joista 4 työpäivää. Vähän outo tunne. Tai ei oikeastaan tunnu oikein miltään. Ootan kyllä kovasti silti kotiin menemistä. Pääsee omaanomaan sänkyyn ja otan vihdoin käyttöön sen punaisen sohvan jonka ostin koti-ideasta Pattijoen metsän perukoilta. Siis siinä tapauksessa että se ei oo kärsinyt mitään suurempia vaurioita autotallissa.

Tyhjensin tänään mun komeron puoliskon. Kaikkien pitäisi mennä matkalaukkuun, mutta eri asia on sitten että paljonko se painaa. Meillä kun ei täällä enää oo edes vaakaa kun joku on sen ilmeisesti heittänyt menemään muilta mitään kysymättä. Paljon joudun kyllä laittamaan kamaa kaatopaikalle (jos täällä niitä on, en tiedä miten homma täällä pelaa). Pojille tiedoksi, että ne toiset ja kolmannet minni-tossut ei mahdu enää laukkuun. Pitää jakaa ne yhdet kolmen kesken:D

Menin tänään muka pankkiin sulkemaan tiliä, kun aiemmin sanoivat, että pitää tulla viimeistään viisi päivää ennen lähtöä. No eipä onnistunut. Sanoivat, että tule tiistaina. Parasta passata sitten vielä silloin. Tällaset asiat ärsyttää täällä, kun ei saa kerralla hoidettua alta pois ja puhutaan mitä sattuu. Muuten pitäisi viralliset asiat olla suht kunnossa (tosin eipä niitä oikein muita olekaan). Vika päivä tulee olemaan kyllä aika kiireinen, kun aamulla on kämpän check-out eli tarkastus mitä kaikkea oon vuoden aikana tuhonnut. Sen jälkeen piti tehdä jotain, jota just nyt en kyllä saa päähän. Toivottavasti palautuu tässä mieleen..Sitten pitää mennä puolen päivän maissa vielä disneyyn hakemaan se deposit-summa takaisin, jonka maksoin kämpästä vuokrasopparin alussa. Viimeisenä haen viimeisen palkan shekkinä, jonka sitten hermot kireellä ja täysin vainoharhaisena yritän saada Suomeen asti visusti passipussissa. Tai vaikka alusvaatteissa.

Eilen kävin yhden kaverin kanssa syömässä ja elokuvissa. Max le menace vai mikä se suomeksi/enkuksi on. Ihan ok vaikka ei ihan mun genreä. Toinenkin nukku kyllä kolmasosan leffasta. Tuli mieleen se kerta, kun otettiin mummu mukaan katsomaan Titanicia ja sano ekan viiden minuutin jälkeen, että "herättäkää sitten kun tulee jotain mielenkiintoista". En muista herätettiinkö.
Mutta hyvä ilta oli. Cyrille on kuitenkin ihan ekoja tyyppejä, joiden kanssa hengasin täällä ja sekin lähtee Englantiin samana päivänä ku mä Suomeen. Eli on joku jonka kanssa stressata matkatavaroista. Ikävä tulee sitäkin. Toiseen vanhaan kaveriin, Guglielmoon, törmäsin eilen bussipysäkillä! Se on lähtenyt täältä jo aika kauan sitten takaisin Italiaan mutta on täällä ilmeisesti lomilla. Ja Lauran poikakaveri Nicolas tulee Suomeen taas helmikuussa ja sitten meen etelään morjenstaan niitä! Eli eiköhän tästä selvitä. Loput jää kyllä tänne mutta onpahan hyvät syyt tulla käymään.

Ihanaa kun tulee kohta joulu.

Jiihaa

Oltiin siis mun kämppiksen Sharityn kanssa wild west -showssa. Tässä muutama kuva mutta laatu ei sitä parasta kun sitä ei ollut kamerakaan. Ja oli pimeetä.










Ihan oikeita buffaloita...


Areenaa ympäröi katsomo, ja yleisö söi samalla kun katsoi esitystä.


Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa...


Se intiaani sieltä bussista. En perhana vieta saanut etukuvaa. Siinä se odottaa, että hyppää laukkaavan hepan selkään.


Buffalo-Bill nappaa rosvot ja päivä on pelastettu.


Alan muuten ratsastamaan.

9 työpäivää jäljellä!

Kaksi viikkoa jäljellä!! Ootan kyllä jo tosi kovasti takaisin Suomeen tuloa. Ei sillä, tosi haikea täältä on lähteä mut toisaalta myös suht helppo päätös, koska viimeisetkin kaverit lähtee viikon sisällä mun jälkeen. Jää tietysti joitakin mutta mulle riittää yksi vuosi. Hyvä vuosi olikin. Mutta kiva päästä näkemään vanhoja kavereita ja kun alkaa taas ne normaalit omat rutiinit kotona ja pääsee uimaan/salille ym. mitä sanon tekeväni nyt kun oon vielä täällä. Ja pääsee leffaan, mitkä ei oo dubattu. Tiedän, että viimestään jouluun mennessä haluan kuitenkin lähteä taas reissuun (joulun oon kyllä tällä kertaa ihan koto-suomessa) ja nyt on sit majapaikkoja joka puolella:) Japaniinkin tuli kutsu mut ensin haluaisin mennä new yorkiin (siellä ei siis kuitenkaan ole tuttuja). Nyt olis vähän rahaakin säästössä mut puolet taitaa mennä digipianoon. Mut saa nähdä mitä stockmannin hulluilla päivillä on tarjottavaa...Kuka lähtee mukaan?

Tänä iltana mennään mun uuden kämppiksen kanssa katsomaan wild west show, jota en ookaan vielä koskaan nähnyt. Se on siis sellanen american dinner-show, jonka normaalihinta onkin sellaset 60 euroa mutta työntekijöille tällä hetkellä 20. Homman nimi on siis intiaanit, cowboyt, hevoset, muita elukoita ja kunnon villin lännen meininkiä. On kuulemma aika vaikuttava. Laitan sitten kuvia jossain välissä. Pakko nähdä pelkästään niiden intiaanien takia (tunnen peräti yhden:) koska aina sillon tällön kun niitä näkee illalla bussissa mustissa pitkissä hiuksissaan ja farkuissa puhumassa leveällä jenkkiaksentilla niin meinaa taju lähteä. Tässä muuten illan menyy: Cattleman's chili, Trailside bread (jotain leipää siis), mixed grill kebab with tex mex spices, maissintähkiä, perunoita foliossa (onko ne uuniperunoita?), lämmintä omenapiirakkaa jäätelöllä, kahvi/tee, vesi/olut/coca cola. Ei paha.

Pariisin nähtävyydet alkaa olla aika hyvin jo hallussa. Viime viikolla kävin Moulin Rougessa ja Père Lachaisella. Huomenna Versaillesiin. Mut nyt suihkuun ja sitten sinne show'hun :)

Adios, chicos!

Eilen oli kyllä ihan mahtava ilta. No ei kyllä töiden kannalta. Nyt on menossa huippusesonki ja pomot on tosi stressaantuneita ja koko ajan joku vikana. Se on jo ihan naurettavaa miten varsinkin yksi niistä löytää joka sekunti jotain valitettavaa. Nyt lähteekin emporiumista ihan hulluna porukkaa. Kaikki sesonkiajan työntekijät lähtee elo-syyskuun vaihteessa mutta sitten lisäksi tosi paljon muitakin. En äkkiä edes keksi kuka sinne jää. Kaikki stockerit on ainakin lähdössä:D Mut pahinta varmaan tähän aikaan on mun työajat. Oon tehnyt jo kuukauden putkeen viimeistä vuoroa eli kahteen asti aamulla. Eli mun nykyinen rytmi on enemmän sillä yöeläjän puolella. Mut siinä tapauksessa eletään sitten yöllä! Eilen mentiin töiden jälkeen yhden huomenna lähtevän kaverin luo syömään sen pakastin tyhjäksi pizzoista ja muusta ja huolimatta palaneista pizzoista ("ne on vaan hyvin paistettuja") oli ehkä hauskin ilta pitkään aikaan:) Oltiin suht pienellä porukalla mut silti mukaan mahtui espanja, suomi, ranska, italia ja saksa ja kaikki ollaan samaa porukkaa eikä maaeroja oo enää edes olemassa. Tätä tulee kaikista eniten ikävä.

Aamulla olin suihkussa kun puhelin soi. Jara soitti bussipysäkiltä, että tuo äkkiä sun bussikortti kun hukkasin omani ja bussi lähtee 10 minuutin päästä! Eipä siinä mitään. Onneksi oli lämmin ilma:) Jarakin lähtee huomenna. Onneksi onneksi on mese yms. tilpehöörit. Ja nyt on ilmasia yöpaikkoja odottamassa ympäri maailmaa!

Ostan digipianon. Paljonko ne maksaa? Ostan silti.

Vähän updeittausta

Sain tänään uuden kämppiksen. Viime päivityksestä on tainnut kulua sen verran, että Suus on lähtenyt niinkun suurin osa muistakin kavereista. Tämä uusi kämppis on myös hollantilainen, kun Evalla on suhteita respaan ja sai valita että otetaanko 6 kk:n sopparilla oleva hollantilainen vai "päättymättömällä" sopimuksella oleva espanjalainen. Eli perusteena oli et "jos ei tykätä tästä uudesta niin ainakin se lähtee puolen vuoden päästä":D sitä paitsi espanjalaiset on tunnettuja siitä, että niillä on joka ilta talo täynnä porukkaa (muita espanjalaisia) ja mehän ei sellasta jakseta. Vaikka olis toisaalta ollut ihan kivakin vähän verestää mun espanjan taitoja. Töissä Piedad, Pedro ja Marta on opettaneet mulle kyseistä kälätystä ja oonpa vielä ylen sivuilta sitä opiskellut itseksenikin. Kävin ekaa kertaa kaupassa oikein kunnon keskustelun ESPANJAKSI yhden asiakkaan kanssa! Vähän oon NIIN paras...ou jee. Mut siis tää uus kämppis (nimi?) on kuulemma ihan kiva, kun Elodie sen sisään päästi. En oo ite vielä häntä nähnyt kun olin shoppailemassa uutta suoristusrautaa. Se meni siis samantien vanhempiensa kanssa disneyyn. Mut siis järkytyin lievästi kun näin tän huoneen. Elodie nauroi, että tää uus kävi täällä tunnin ajan ja nyt koko paikka on asutumman näkönen ku koskaan. Tää uusi (pitääpä opetella se nimi) vanhempineen oli tullut kunnon maasturilla ja ilmeisesti tyhjentäneet oman asuntonsa mun huoneeseen ja muualle kämppään. Toinen puoli mun huoneesta on siis nyt pinkin oranssi ja täynnä ilmanraikastimia yms. Ikkunan eteen on laitettu yöpöytä, eli sitä ei voi enää aukaista, mikä on huonompi homma koska yöllä on pakko tai tukehdutaan (jos ei muuhun niin siihen ilmanraikastimeen). Keittiöön on ilmestynyt mikro, voileipägrilli, espressokeitin, uusi ruokailuvälinesarja, kattiloita yms. Se toi itse jopa valmiiksi omat vessapaperit ja kaikki. Mutta puhuu kuulemma hyvin englantia (ei ranskaa, huh, vähän paineita multa pois:)) ja on mukava ja on töissä hotel New Yorkin respassa. Siinä kaikki mitä tiedän tällä hetkellä. Jäämme odottamaan lisätietoja.

Keksin mitä haluan opiskella!! Kulttuuriantropologiaa. Olisinpa vaan keksinyt tämän puoli vuotta aiemmin. Mutta kun löysin kyseisen aineen niin klikkas heti että JES!

Töissä on ollu aikas raskasta viimeaikoina, kun kesäajan takia oon ollut kolme viikkoa putkeen töissä aamukahteen. Sit kun oon vielä yleensä stocker1 niin se tarkottaa, että joku soittaa mulle ranskaksi täydessä putiikissa ja melussa radiopuhelimella (herravarjele) joka 30:s sekunti että "onko t-paitaa minnie strass kokoa m? entä sitä ja sitä lautasta/mukia/avaimenperää/kostyymia/pehmolelua" ja sit mä juoksen portaat ylös varastoon ja takaisin alas, vain jotta voin juosta ylös hakemaan jotain uutta. Hissikin olisi mutta se vähän toimii miten toimii niin parasta kohottaa kuntoa portaissa. Sitten kahdelta yöllä pitää vielä juosta bussi kiinni, joka tulee silleen, että jos lennossa vaihtaa vaatteet niin saattaa ehtiä. Mutta tykkään joka tapauksessa. Aika menee nopeesti ja pääsee jutteleen asiakkaiden kanssa ja muuta.

Oon ollut täällä kohta vuoden. Miksi vasta viimeisen kuukauden aikana tapahtuu sellasta, mikä tekee lähtemisestä uskomattoman vaikeaa?

Lopun alkua (no ehkä)

Nyt sitten jätin sen erokirjeen töihin. En oo millään tavalla kyllä varma oliko oikea päätös. Ok opiskelemaan kai sitä tässä mennään mutta ei taida olla se oma paikka kuitenkaan ja vielä tulee törkeä kiire kaiken järjestelyn kanssa. Eikä mulla ole vielä kämppääkään. No nyt mua alko kaduttaan koko homma. Tai en tiedä. Mulla on kuukauden irtisanomisaika eli voin vielä vetää koko homman takaisin mutta joku päätös on kuiteski tehtävä. Mutta tosi paljon on kyllä nyt lähtenyt töistä porukkaa pois. Joka viikko joku. Raskasta katsoa kun kaveri toisensa jälkeen häipyy. Ensi viikolla on kahdet läksiäissoiréet - Lauran ja Pian. Myös mun kämppis Suus lähtee takaisin Hollantiin. Se on ollut nyt pari viikkoa meillä Emporiumissa töissä ja on siellä myös sopimuksensa loppuun saakka. Ihan hauskaa mutta välillä myös tuntuu, että "hei tää on kyllä nyt mun oma paikka ja mun työkaverit"! Mutta eipä ollut sen valinta tulla empoon. Mut siis se on myös tässä lähtemässä.
Tällä hetkellä harmittaa, kun ne tärkeimmät henkilöt joita eniten haluaisi nähdä, on lomalla ja tulee reilun viikon päästä takaisin. Onneksi on feissari:D

Täällä on ihan törkeet helteet menossa toista viikkoa ja töissä on tuskaa! Muuten en siis valita niin millään tavalla:) Käytiin yksi päivä (teko)järven rannalla uimassa. Se on jotain 10 km disneystä eikä ilmeisesti kovin moni tiedä koko paikasta. Siinä on leirintäalue samassa, kahviloita, uimaranta (Ranskan isoin ihmisen tekemä), nurmikkoalue, polkuveneitä, purjelautailua yms yms. Voi että oli ihana päästä uimaan! Muuten kun ollaan täällä niin sisämaassa, ettei paljon vettä näy. Pariisiin on tehty joku tekoranta mutta sieltä siis puuttuu se vesi. Mutta löydettiin siis tämä toinen paikka. Selkä paloi aika mukavasti mutta kuuluu asiaan.
Töissä ei kuitenkaan tuo helle niin kiinnosta. Ollaan siis pitkähihaisissa ja -lahkeisissa napit ylös asti kiinni. Ilmastointi on päällä asiakkaiden aikaan (joita on niin paljon, että ei paljon auta) mutta samantien kun viimenen asiakas häipyy, menee myös ilmastointi kiinni. Ja meillä on vielä useampi tunti töitä sen jälkeen. Vesiautomaatti ei yleensä toimi, koska joku tunkee sinne jotain pientä kivaa. Hissikin on yleensä nykyään rikki eli juostaan portaita. Mutta kun kesä on niin sillon ei valiteta!

Huomenna aloitan taas vasta kuudelta illalla eli päivän voisi viettää vaikkapa lueskelemalla tossa viereisen ei-uima-järven rannalla. Pitänee vähän tasoittaa tätä "rusketusta".

Kun aika ei riitä

Hmm. Aurinko paistaa harvinaisen paljon ja kovat helteet menossa. Ostin uusia ihania kesävaatteitakin alesta. Mut eipä aina edes shoppailu auta, jos muuten vähän masistaa. Ihan normaalia, että tähän aikaan vuodesta kaveri yksi toisensa jälkeen palailee kotikaupunkiinsa/-maahansa mutta ikävä tulee silti. Laura lähtee takaisin Suomeen elokuun alussa, Jara Espanjaan ja Guglielmo Italiaan samoihin aikoihin. Nico Japaniin, Pia Saksaan..lista on ihan loputon mainitsematta edes niitä, jotka on jo lähtenyt tai vaihtaneet työpaikkaa. Emporiumin alkuperäisistä työntekijöistä (ajanlasku alkaa siis mun työn alusta) on jäljellä mun lisäksi enää Yann ja Cyrille + plus joitain joiden kanssa ei nyt niin läheisissä väleissä olla. Tottakai koko ajan tulee lisää porukkaa ja monien uusien kanssakin ollaan kavereita mutta kaikki vaan on niin muuttunut. Eikä asiaa helpota se, että mulla on ilmeisesti vielä Turun paikka säästössä jonkin aikaa mutta jos sinne menisin, niin mun pitäisi käytännössä jättää eropaperit Empoon huomenna (apua!) ja silti tulisi tulipalokiire. Eikä se Turku vaan tunnu millään lailla mun paikalta. Kuitenkin hakisin ensi vuonna sataan uuteen paikkaan, koska en sinne halua jäädä. Menisi kaikki tähän asti keräämät rahat ensi vuoteen, ja joka tapauksessa lähtisin sieltä pois. Voisin siis vielä kerätä täällä lisää rahaa ja sitten aloittaa kokonaan ensi vuonna. Mutta painostus on kova...Taidan vetäytyä kokonaan johonkin vuorille tai ruveta nunnaksi (not). Yksi sellainen muuten käveli eilen puistossa. Vanha nainen iso puinen risti kaulassa ja perus nunnakamppeet päällä. La Magie de Disney vetoaa näköjään ihan kaikkiin. Joopa joo.

No joo. Joka tapauksessahan täältä on joskus lähdettävä (lähinnä säälittää ne jotka on viettäneet viimeiset 10 vuotta elämästään erittäin stressaavissa olosuhteissa kassalla yms) mutta täällä on vielä niin paljon keskeneräisiä asioita, joihin tarvii aikaa sekä työssä, että yksityisellä puolella. Mutta katotaan katotaan. Eikö niillä asioilla oo tapana selkiytyä? ;)

Harkitsen muuten nilkkatatuointia.

Olipa kerran nettiyhteys ja elokuva-addikti

Voi ei repikää mut pois koneelta! Kello on kolme aamulla mutta löysin eilen ihan parhaan nettisivuston missä saa kattoa satoja leffoja ilmaseksi. Tässä nää mun vapaapäivät on nyt tältä viikolta mennytkin (no käytiin eilen iltayöstä työkavereiden kanssa puistossa kattomassa valoparaati ja ilotulitus, jotka on nyt kesällä joka ilta). Mutta on niin ihanan rauhallista kun kaikki nukkuu, ulkona on pimeää mutta tosi lämmintä - pitäisin ikkunat auki mutta pelkään ötököitä - ja saan kaikessa rauhassa katsoa nyyhkyleffoja ja muita. Tämän päivän saldo on (olin siis vapaalla, en lintsannut töistä, kävelin jopa tunnin reissun kauppaan ja takaisin kun oli hellettä) Juno, Royal Tenenbaums, Funny games (viimenen kerta kun katon sen lajin leffoja), Fifth element, Queen (tätimäistä tiiän) ja P.S. I love you. Em. piti katsoa, koska yks tuttu Patrick sanoi, että on ihan pakko. Se on idiootti mutta saa sen osittain anteeksi kun on irlantilainen. Mutta ihana leffa. Taidankin painua huomenna matkatoimistoon. Tai ainakin johonkin irkkupubiin. Kai sieltä jostain Guinness-tuopin takaa ainakin joku Angus/Seamus/Nigel löytyy.

Ensi viikolla jos viitsin elää ihan omaakin elämää niin ajattelin käväistä Père Lachaisella. Eiköhän sekin kuulu näihin pakollisiin Pariisin visiitteihin.

"Kyllä se täällä jossain on..."

No niin. Eli matkalaukkuepisodi on ohi. Tänään aamulla klo 8.40 (huom! olin edellisenä aamuna herännyt klo puoli kuusi ja valvonut reippaasti yli puolenyön) heräsin puhelimensoittoon (soittoääni meni samantien vaihtoon) kun monsieur x soitti pour mes bagages. "Sopiiko, että tuomme ne 10 ja 12 välillä?" Sopihan se. Siihen aikaan mulle ei kyllä auta soitella edes suomeksi ja osasinkin sanoa, että "oui" ja "merci". Ja miehen piti toistaa kolme kertaa, että ymmärsin, että tarviiko se jonkun koodin jolla pääsee boiserieen sisään.
Klo 10.12 soi taas puhelin, että olen nyt Rue de la Mairiella (mun osoite, ei siis Disneyland, sellaset kirjeet EI tule perille). Klo 10.15 hän oli edelleen Rue de la Mairiella eikä löytänyt oikeaa paikkaa. Olin onneksi sen verran hereillä, että osasin neuvoa sen liikenneympyrään ("ei siihen vaan toiselle missä on bussipysäkki vieressä") ja siitä kääntymään vasemmalle ja siitä vielä oikealle. No kohta se soitti uudestaan, että mistä se löytää oikealle asunnolle. Seuraava puhelu tuli, koska vartija ei päästänyt sitä eteenpäin. "Est-ce que vous pourriez venir ici, svp?" Hilpasin siitä sitten portille ja hain oman laukkuni. Tosi mukava tyyppi oli ja hyvää nopeaa palvelua. Oikeastaan näin oli melkein parempi. Ei tarvinnut ite raahata jättilaukkua lentokentältä asti ja tiputtaa puolivälistä liukuportaita niinkun eka kerralla.

Tänään käytiin Pariisissa. Mietittiin aamulla, että mihin mennään missä ei olla vielä käyty. Eli Versaillesiin. Luotin Suusiin kun se katsoi kartasta kaikki rer-junan pysähdyspaikat ja junan/metronvaihdot. 1 1/2 tuntia myöhemmin löydettiin itsemme jostain kylläkin Versailles-nimiseltä paikalta mutta sen linnan kanssa sillä ei ollut mitään tekemistä. Tällä kertaa katsoin ite karttaa ja oltiin ihan väärällä puolella Pariisia. En suuttunut, koska mitä pieni seikkailu koskaan haittaa (seuraavaksi lähden tarpomaan Amazonille ja haisukeltamaan Etelä-Afrikkaan, Pekanpäivilläkin meinasin hypätä benji-hypyn). Sitten mun supersuuntavaistolla mentiin takaisin metroon ja kahden vaihdon jälkeen huomattiin olevamme kylläkin oikealla rer-linjalla mutta menossa vikasuuntaan. Siinä vaiheessa oli jo puoli päivää mennyt eli mentiin meidän peruspaikkaan Chateletiin, josta Subwayhin sämpylälle ja haettiin Starbucksista frappuccinot ja juustokakut. Sitten istuskeltiin Pompidou-keskuksen edessä auringossa ja torjuttiin kylmästi kaikki katutaiteilijat. Illalla olis vielä ollut cast member partyt puistossa mutta ei jotenkin jaksanut enää sinne. Aika jees päivä sanoisin!

Huomenna ekaa päivää töihin loman jälkeen. Ei kyllä mitään hajua monelta aloitan. Ehkä neljältä. Huomenna on myös the national day of the United States of America eli kaikkea kivaa tulossa meidän jenkkiyhtiön eurooppalaisessa helmessä. 14. päivä on Ranskan samainen juhla eli vielä isommat pippalot luvassa.

Ensi viikolla yritetään ehkä uudestaan Versaillesiin. Jos ei löydetä niin ainahan mä voin soittaa lentokenttävirkailija-Freddylle ("niin kuin Freddy Mercury") from Florida, jonka antoi mulle eilen puhelinnumeronsa jos joskus haluan kiertää hänen kanssaan Pariisia. We'll see.

Une journée de merde

Kusinen päivä. Lähdin siis takaisin Pariisiin aamulla puoli yhdeksän lennolla, sitten moooonta tuntia oottamista Helsingissä, josta Phärisiin. Perillä olin kyllä ihan aikataulun mukaan iltapäivällä. Laukkukin oli - Kööpenhaminassa. En kyllä käsitä miten se siellä on. Jos se ei tipahtanut koneesta kun köpiksen yli lennettiin niin sitten en tiedä. No se olisi kuulemma tarkotus tuoda ovelle asti viimeistään huomenna. Ei siinä mitään, kunhan sitten kans tulee. Pakkasin nimittäin lähemmäs kaikki rättikuteet mitä omistan ja mikä tärkeintä, meikit ja hammasharjan. Ja karkit! Sitten pitäis huomenna päästä kauppaan kun ei täällä oikein oo kahden viikon tauon jälkeen muuta ku pussinuudeleita ja pullovettä mutta nyt sitten pitää pysyä kotosalla jos satutaan laukku nakkaamaan ovelle.
Ärsyttää vaan ja päätä särkee ja paikat jumissa. Lentokentälläkin olin jo neljältä mutta pääsin lähtemään sieltä vasta puoli seitsemän aikoihin.
Luojan kiitos osoitin harvinaista älykkyyttä ja tulin takaisin niin, että oon vielä huomenna vapaalla.
Taidanpa mennä nukkumaan.

Hihii

Ei hitsi! Suomessa ei kyllä koskaan koe mitään tällasta. Joka parvekkeelta roikkuu asukkaiden maiden jättimäiset liput, ekana näkyy Italia, Venäjä ja Ranska. Meidänkin olkkarissa menee Hollannista ostetut tulppaaninauhat ympäri kattoa ja t-paitoja Sveitsin lipulla roikkuu seinällä. Boiseriessa (ikkunat on auki, on hellettä) ei nykyään muuta kuulukaan ku karjuntaa, buuausta ja älytöntä töminää ja huutoa. Just nyt soi vastapäisessä kämpässä täysillä Portugalin kansallislaulu. Toissapäivänä taas oli hiljasempaa ku koskaan, kun etukäteen kovaan ääneen uhottuja Italian juhlia ei pidettykään eikä suurin osa edes ilmestynyt töihin kun ennenkokematon tragedia iski ja järkytys oli liian iso.

Rakastan EM-kisoja. Oli Suomi mukana tai ei.

Portugal - Turquie 2-0, felicidades!

Ensimmäistä kertaa alkaa jalkapallo kiinnostamaan, kun disney villagessa sports barissa tuijottaa matsia jättiruudulta samaan aikaan kymmeniä ranskalaisia, italialaisia, espanjalaisia, brittejä, portugalilaisia ymsyms. Vähän pelottavaa kieltämättä. Muuten tulee kaikki erinomaisesti keskenään toimeen eikä muureja eri kulttuurien välillä oo, mutta kun on kysymys FOOTBALLISTA niin johan alkaa irtaimisto lennellä. Lähinnä italialaisten päälle, kun ne ehkä eniten provosoi. Mutta erinomaista viihdettä joka tapauksessa.

Taas meen Suomeen. Sain 10 päivää palkallista lomaa (vapaapäivien kans 16) niin tuun kahdeksi viikoksi kotio päin ja jopa vielä juhannukseksi! Ou jee. Tosin toisaalta tekisi mieli viettää täällä aikaa vielä niin paljon kun sitä on jäljellä. Mun ainut suomalainen (ens viikolla tulee toinen) työkaveri Laura, joka on ollut täällä vkonloput koko vuoden ajan, lähtee elokuun alussa, ja mä kyllä ymmärrän sen ahdistuksen. En edes halua kirjottaa siitä mitään kun oikein kumahtaa mahanpohjassa. Joskus myöhemmin sitten.

Nyt ottaa ihan tosissaan aivoon se meidän ranskalainen kämppis. Se ei tuu toimeen kenenkään kanssa (ei onneksi edes nähdä kun max. pari kertaa viikossa). Tapeltiin yks päivä kunnolla minä ja Suus sitä vastaan kun meni sen jutut jo vähän liian pitkälle. Jotenkin käy sitä myös sääliksi, koska sillä ei oo minkäänlaista elämää (yrittää siksi kieltää sen myös muilta) ja on kuitenkin 25 tai 26v. Mutta ite se vois käytöksellään vähän sitä muuttaa. Ollaan siitä joskus sille sanottu mut ei väkisin. Ei kiinnosta.

Varastossa pyyhkii hyvin ja ilmapiiri on huomattavasti rennompi ku alhaalla kaupassa - vaikka kyllähän me sielläkin edelleen ollaan. Mutta teen silti joskus (eilen) vielä kassaakin niin pysyy sekin hallussa. Oikeestaan vaihtelee nuo hommat aika kivasti. Jsuis contente.

Who cares about a bloody education anyway?

Otsikko on siis sarkasmia. Näin ei tule isompia pettymyksiä. Oho. Kuukausi edellisestä tekstistä. Vähän alkaa kieltämättä välillä tympiä koko blogi mutta kirjotetaan nyt sitten. Onhan se sitten 56 vuoden päästä kiva nähdä, että mitä teinkään silloin 24.5.2008 klo 01.11. Mut siis. Oon Suamessa! Lähdin boiseriesta keskiviikkoaamuna kello puoli kahdeksan ei em (a.m. jos ei tajuttu). Menin ekaksi bussilla chessyyn, josta luotijunalla eli tgv:llä charles de gaullelle. Metromatka olis kestänyt puolitoista tuntia, bussilla tunti, tgv:llä 8 minuuttia. Eipä paljon ehtinyt maisemia katella, kun oltiin jo perillä. Sitä paitsi ekat viis minuuttia meni kun yritin taistella matkalaukkua (19.7 kg, oon ihan paras) hattuhyllylle. No lento lähti 10.50 eli olin kaksi tuntia liian aikasin. Check-innissä sain suurimman kohteliaisuuden ikinä tarkastusmieheltä (jonka serkku on ilmeisesti mun työkaveri), joka sano, että "miss, ette näytä ollenkaan passikuvaltanne". Pitäis ottaa lisenssit pois siltä tyypiltä joka ikinä sen mestariteoksen meni ottamaan.
No siis menin Helsinkiin. Ensimmäinen asia, minkä Suomen maankamaralla kuulin oli, että "mihin tässä saatana menis röökille". Kyseessä oli vielä sellanen tosi elämään kyllästyneen näköinen vanhahko hapan lentoemäntä, kuulevana osapuolena oli kyllä ihan kivan näköinen stuertti. Mutta että tuli sellanen fiilis, että perillä ollaan. Tunne vaan voimistui kun istuin odottamassa portin edessä oulun koneeseen nousua, eikä kukaan puhunut sanaakaan. Juupa juu. Kyllä oli mun kansallisylpeys koetuksella.
Piti muuten muutaman kerran katsoa sitä konetta mikä meni Helsingistä Ouluun. Pariisista Helsinkiin tultiin siis finnairin kolme penkkiä - käytävä - kolme penkkiä -koneella. Oulun kone olikin sitten kunnon jumbo kaksi penkkiä - käytävä - neljä penkkiä - käytävä - kaksi penkkiä -malli. Joo oli Australian kone vielä isompi mutta kun kohteena oli Oulu niin ennemmin olisin odottanut vaikka kaksipaikkaista purjelentsikkaa. Vielä kun meitä oli sellanen muutama kymmenen innokasta matkustajaa. Mutta se olikin joku koulutuslento isolla koneella (kapteenin eka lento, kaikki ruumiinosat ristissä) joka lähti sitten suoraan Mumbaihin. Näytti kuitenkin Oulun kiitoradalle mahtuvan.
Syy siihen miksi siis maksettiin 500e muutamasta päivästä Suomessa oli mun pääsykokeet Oulussa, jotka oli tänä aamuna. Englantilaisen filologian professori taisi olla sen helsinkiläisen lentomuorin sisko päätellen sen kommunikointitavasta. Oli joo aika aikaista mutta vähän olisi voinut panostaa sen asenteeseen. Tai sitten se vain halusi pelotella niitä kahtakymmentä tulevaa fuksia, jotka meidän satojen joukosta sitten joskus valittaisiin. Eli 8 sivua monivalintoja, 7 sivua luetunymmärtämisen vastauksia ("selitä tämä sana", "miksi kirjailija käyttää tällaista ilmaisua ja mitä se tarkoittaa", "selitä omin sanoin") ja vielä 350-500 sanan essee siitä miten "Frankensteinia voitaisiin pitää oppaana (tai jotain sellaista, en enää muista) ihmisen peloista ja epänormaaliuden inhosta". Asiaahan auttoi se, että mun enkku ei oo koskaan ollut näin huonoa - Ranskassa kun ei tarvi välittää mistään kielioppijutuista kun ne ei sitä ymmärrä kuitenkaan. Aikaakin oli ruhtinaalliset kolme tuntia. No sain mä ne tehtyä, vaikkakaan en ehtinyt mitään tarkistaa ja esseen kirjotin sitä mukaa kun päähän jotain tuli. Tarviiko edes sanoa, että sanamäärää en siis todellakaan ehtinyt laskea. Näin kuitenkin monia tuttuja yliopistolla, että sinänsä ihan hieno kokemus. Tervetuloa siis valmistujaisjuhliini keväällä 2026, jotka luultavasti pidetään vanhempieni luona Pattijoella, kun omaa kämppää ei ole kaikkien rahojeni mentyä lentolippuihin.
Oikeesti on tosi mukava olla pitkästä aikaa kotona, vaikka meinasinkin pyörtyä saunaan. Edellisestä kerrasta on nimittäin jonkun aikaa ja oli liian kuuma.
Anyway, oon täällä vielä viikonlopun ja lähden takaisin maanantaiaamuna oulusta kuuden koneella ja sitten kahdeksi töihin. Mutta vielä on kaks päivää jäljellä. Odotan erityisesti huomista, kun meen katsomaan Välkkeen ja jonkun toisen (niin kuin lipunmyynnissä hienosti asian ilmaisimme) konserttia Raahesaliin. Mutta nyt taidan alkaa katsomaan Frasieria youtubesta (frendit on koluttu jakso jaksolta jo sataan kertaan) ja ehkä sitten joskus nukkumaan.

Öitä
Good night
Bonne nuit
Buenas noches
Gute Nacht (tästä en oo varma)
God natt
Boa noite
Buona notte

Stockerin hommat odottaa

Tänään oli eka ihan kunnon hellepäivä! Varjossa oli yhteen väliin ainakin 25 astetta ja aurinko paistoi ihan täysillä. Oli vähän tuskaa vetää sukkahousut (vaikkakin kaikista ohuimmat sellaset) jalkaan ja muu kostyymi siihen päälle. Sit vielä, kun meidän pitkähihainen paita on sen verran ohut, että saattaa näkyä alusvaatteet alta niin pitää vielä olla toppi siellä alla. Vähän tuli lämmin.

Ennen töitä sain jopa siivottua. Ja tein sen ihan mielellään, kun avasin olkkarin ikkunat sepposen selälleen, aurinko paistoi ja oli lämmin tuuli, musiikki soi taustalla ja yläkerran William soitti parvekkeella kitaraa:) Oli kyllä niin hyvä fiilis että.

Siirryn tässä lähipäivinä putiikista varaston puolelle töihin. Mun team leader sitä tänään kysyi, että haluanko, kun tarvitsevat sinne jonkun "vanhan" työntekijän, joka tuntee varaston (ei siis oo mikään ihan pieni paikka. pari kertaa kaupan kokonen) ja on "muutenkin hyvä":D oon ihan tyytyväinen, koska
A) kuten tänään nähtiin, lämpimällä ilmalla sisällä putiikissa on TÖRKEEN kuuma, varastossa ilmastointi
B) siellä ei oo pomot hengittämässä niskaan ja muutenkin rento ilmapiiri
C) ei oo emporiumin lamaannuttavaa taustamusiikkia vaan radio
D) suuri osa mun alkuaikojen kavereista on varastossa töissä.
Plus pääsen eroon mun kukkapaidasta. Saan tavallisen valkosen paidan ja hameen sijasta housut. Jees.

Öitä.

Yöllistä höpinää

Oliskohan taas päivittelyn aika. Tai siis päivityksen. Eikö voi sanoa myös, että päivittelyn vaikka se tarkoittaakin muuta? Päivittää, päivitellä, no ihan sama. Sain vihdoin ja viimein värjättyä tänä iltana (siis Suus värjäsi) mun hiukset. Värin ostin tossa joulun jälkeen. Silloin piti viimeistään antaa Annan tehtäväksi hotellin kylppärissä kun tänne tulivat. Tänään sitten sai sen viimein alta pois. Ne on aikas tummat. Enpä toivottavasti näytä enää saksalaiselta. Vielä kukaan ei oo kertaakaan luullut mua suomalaiseksi (paitsi suomalaiset itse, ne tunnistaa heti vaikka olisi kuin ei-suomalaisen näköinen, jännä juttu) vaan aina ekana tulee välimeren alue, sitten Saksa, sit Hollanti, Enkut, Ruotsi jne...no taas aivan ilmanaikusta löpinää. Johtuu siitä etten puhu täällä suomea, enkä ranskaksi osaa tällasia typeriä jutella.

Toukokuun 1. päivä maksettais tuplana. Ainut torstai kun oon vapaalla. Paitsi myös tällä viikolla, mikä on hyvä, koska Delphine, joka lähti emposta joulun jälkeen, tulee käymään ja mennään koko silloisella työ/kaveriporukalla vähän sitä juhlistamaan.

Sain vihdoin ja viimein sitä lomaa, mitä on kuukausi kohta jankattu. Tosin vaan viis päivää (kolme palkatonta vapaapäivää + kaksi viikottaista normivapaata) mutta Suomeen tuun joka tapauksessa. No yhden lisäpäivän saan sitten sillä kun lennän tänne takaisin samana aamuna kun meen iltapäivällä töihin. Ärsyttää tää touhu, kun ekaksi mun loma-anomus hylättiin kokonaan. Sitten menin team leaderille (sille kaikista raivostuttavimmalle, jolla on jotain kyllä mua vastaan. olin chaletissa töissä sen poikakaverin kanssa, enkä yhtään ymmärrä mitä se sen kanssa tekee) että sori, mutta pakko mennä pääsykokeisiin. Käski tulla kysymään uudestaan viikon päästä. No ei ollut sitten paikalla. Siirty viikolla. "En oo vielä saanut selvitettyä sun päivämääriä. Kysy maanantaina". Eipä ollut paikalla. Lennot tässä vaiheessa kaksinkertaistuneet. Loppujen lopuksi vastaus tuli kolmen viikon päästä alkupisteestä ja sen takia, että mun toinen flirtti/suomifani -team leader (sanoi kerran mulle ja uudelle ruotsalaiselle kollegalleni suoraan, että ruotsalaiset on kaikki hulluja ja suomi on paras) pisti asioihin "vauhtia". Nyt oon sitten tulossa toukokuun lopussa pikavisiitille Suomeen air francella (jolla parin vuoden takaisten sanojeni mukaan en ikinä enää matkusta), jonka liput veis normaalisti puolet mun tilistä, jos ei vähän kotoa autettaisi. Mutta oikeesti oon tosi tyytyväinen, että pääsen sinne edes vähäksi aikaa. Siitä on aika kauan ja varsinkin just nyt on ihan hyvä aika mennä käymään kotona. Vaikka tietäähän sen, että mitä luultavimmin tapellaan jo autossa Oulunsalosta Pattikselle. No c'est la vie ja huhhahei.
Ai mun pitää muuten hakea mun varsinainen ajokortti poliisilaitokselta tai mistä lie (jos enää on siellä, 2. vaiheesta on kohta vuosi) kun se toinen menee parin viikon päästä umpeen. Ja ilman körkorttia mähän en ala yhtään mitään. Taas eilen sain melkein ajaa autoa, kun tulin työkaverin kyydillä kämpille. Peru sitten viime tipassa. Oon oikeesti huippu kuski. Kysykää vaikka autokoulun "vilkku päälle niin aikasin että hävettää" Antilta.

Tässä uudessa hiusvärissä on aika voimakas huumaava (hyvä) haju. Jotain sen piikkiin.

Jes!

Nyt alkoi yli 15 asteen lämpötilat!!

Ei muuta.

Poisson d'avril!

Kaikkea taas ehtiny tapahtua. Vaihteeksi taas ärsyttää töissä (no tänään oli hyvä päivä), kun yks meidän team leadereista on maailman rasittavin ihminen. Ei voi olla yhtä sekuntia paikallaan, kun heti se on jotain huomauttamassa. Jos oon kassalla, niin se ei oo hyvä juttu vaan pitää mennä järjestelemään tavaroita. Sitten kun tehdään tätä jälkimmäistä niin "ei ei voi poistua kassalta!". Kukaan ei oikein tuu toimeen sen kanssa, mitä en hirveesti ihmettele. Olipa tosi hyvä vaihtokauppa Sir Mickeyn kanssa, kun me saatiin Céline ja ne sai Vincentin. Hohhoijaa.

No mutta jotain hyvääkin. Yks meidän hyvistä kavereista, joka lähti emposta pois sillä välin, kun oltiin Yannin kanssa joulukylässä, tulee huhtikuun lopussa käymään ja mennään isommalla porukalla Pariisiin sitä juhlistamaan. Se oli kyllä ihan paras työporukka, millä alussa oltiin, joten on kiva nähdä taas.

Tästä päivästä lähtien ei saa puistossa enää tupakoida missä sattuu (pieni tietoisku, joka varmasti kaikkia kiinnostaa), vaan sille on tarkasti määrätyt alueet eli zonet. Oli tyypeillä hauskat ilmeet, kun niille asiasta sanottiin. Luulivat vielä aprillipilaksi. No eipä ollutkaan. Hah haa.

Kännykkääni en oo vielä saanut huollosta. Alkaa mennä niiden antama kahden viikon aika umpeen. No enpä mä hirveesti siihen uskonutkaan. Naiivia olis enää puolen vuoden jälkeen luottaa ranskalaisten ajanmääreisiin.

Meidän kämppis Eva muuttaa pois tässä viikon parin sisällä, eli saadaan sitten jossain vaiheessa uus colocataire. Saa nähdä millanen ilmestys on tulossa:D Ihan mielenkiintoista nähdä!

Jokin aika sitten telkkarista tuli Hook, joka oli ihan ykkösleffoja penskana. Robin Williams sukkahousuissa Peter Panina ja Dustin Hoffman koukkuna. Missattiin sitten koko leffa ja nyt yritetään löytää dvd:nä:D Meillä osuu Suusin kanssa aika hyvin yhteen nää leffamaut, eli huippua yhdessä sitten fiilistellä nostalgisissa tunnelmissa kourat täynnä M&M's:sejä (miten voi muka lyhentää?) ja muuta leffamurkinaa.

Oon huomenna ainoa henkilö asunnossa vapaalla eli saan koko kämpän käyttööni (lukuunottamatta tietenkin evan ja elodien huonetta). Taidan lojua kylvyssä koko aamupäivän:D

5. päivä on Studioilla Tower of Terrorin viralliset avajaiset lehdistölle (avattiin vain kolme kuukautta sitten) ja sinne kuulemma tulee kaikkia julkkiksia. Ei tosin kerrota etukäteen ketä. Taitaa olla kuitenkin lauantai eli yöhön asti menee töissä. Kuulen sitten taas vaihteeksi muilta, että ketäs kaikkia paikalla taas oli.

Nyt alan kattoon Kummeleita youtubesta. Vanhat jaksot on parhaita (tosi kypsää mutta tähän aikaan illasta nauran kuset housuissa niiden tenavatähdille. kattokaa vaikka itse).

Bonne nuit <3

Ja linnut laulaa

Huippu päivä taas tänään:) Pitkästä aikaa on taas töissä sellanen fiilis, että tullaan kaikki tosi hyvin toimeen keskenään (paitsi yks jätkä, joka puhuu ihan mitä sattuu jos sen kanssa samalle kassalle joutuu, paikallisittain lyhyesti sanottuna con) mikä ei oo ihan itsestään selvää, kun meitä on monia kymmeniä. Mutta silti tunnetaan kaikki ollaan nätisti. Eilenkin yksi duty Julien, joka on tunnetusti hieman vaikeahko persoona sanoi mulle, että "en tiedä mikä sussa on mutta heti kun sut näkee, niin päivästä tulee vähän parempi"! :D:D Tarviiko edes sanoa, että piristi mun päivän aika pitkälle.

Tänään mentiin illalla töiden jälkeen mun työkaverin Anitan kanssa hotelli New Yorkiin syömään, kun se oli saanut ex-työpaikastaan jotain cast membereille tarkotettuja ilmaiskuponkeja joulun alla. Saatiin siis ihan full buffet ja vielä cocktailit päälle. Saatiin valita joko piña colada tai margarita. Mä valitsin jälkimmäisen, koska en ollut koskaan maistanut ja se näyttää leffoissa aina niin hyvältä ja sellaselta raikkaalta. No ei ollut. "Desifiointiainearomit" lävisti kaikki aistit jo puolen metrin päästä. Baarimikolle oli tullut joku moka ja sain tilalle uuden auringonlaskun värisen sekoituksen, joka ei ollut edes listalla. Mutta saatiin erikoispalvelua, koska kaikki CM:t ollaa "yhtä perhettä" niinkun tarjoilija sanoi. Samasta syystä ne ei ottaneet vastaan edes meidän tarjoamia tippejä. Buffet oli huippu ja jälkiruokapöytä vielä parempi:)

Meille tuli tällä viikolla tarjous lähtä töihin joko Floridaan Orlandon puistoon tai sitten Disney Cruise Linelle Karibialle. Hmmmm....Tosin siinä Disney worldin maalistassa ei ollut Suomea, eli en tiedä pääsiskö sinne. Vaikka aina niitä porsaanreikiä jostain löytyy. Ja se risteily muuten houkuttelis (tai no se Karibia..)mutta 6 kk putkeen laivalla ei niinkään. On verra.

Mutta nyt on maha niin täynnä ettei jaksa tehdä mitään. No oon taas viimeinen henkilö valveilla tässä asunnossa. Ihana kun saa rauhassa vaan olla ja kattoo vaikka leffaa kun kaikki muut nukkuu. Eikä tarvii edes nousta aikasin kun oon huomenna vapaalla. Ihanata tämä elämä. Saatiin uusi jääkaappikin.

Eilen tuli lunta. Kämmenen kokoisia hiutaleita.

Hyviä ja vähemmän hyviä uutisia

Sain sittenkin vietyä mun puhelimen korjattavaksi. Jei! Viimeksi joku tympee nainen sanoi samantien, että jos ei oo puhelimen papereita niin voi voi. On peut rien faire. Eikä mitään neuvotteluvaraa. No tänään kokeilin huvikseen mennä uudestaan ja tällä kertaa paikalla ilmeisesti ollut orlando bloomin kaksoisveli vain näpytteli mitään sanomatta mun nimen koneelle ja antoi uuden kännyn tilalle. Voin hakea omani pois 1-2 viikon kuluttua.

Kun kerran Val d'Europessa olin niin kävinpä ostoksilla, kun kaapissa oli lähinnä perunamuusijauhetta ja ketsuppia (joita en siis syö samaanaikaan). Ostin ison kassillisen tavaraa (kaikkea terveellistä, ei yhtään karkkia). Sitten odotin kassin kanssa junaa 10 minuuttia takaisin Chessyyn, josta bussilla (oli 15 min myöhässä) kotiin. Täällä olikin pieni kriisi menneillään, kun jääkaapista tipahti ovi. Nyt mulla on iso kassillinen tuoretta tavaraa lämpimässä ovettomassa jääkaapissa, joka ilmeisesti tullaan JOSKUS tänä iltapäivänä korjaamaan. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan.

Happy St. Patrick's day!

No niin. Eilen oli sitten eka kerta, kun BRITTIasiakas ei ymmärtänyt yhtään mitä sanoin. Tosi kannustavaa. Mutta oikeesti mun enkku on huonontunut aika reippaasti kyllä täälläoloaikana. Lähinnä siksi, että kieliopista ei tarvi välittää yhtään mitään, kun asiakkaiden lisäksi sitä puhutaan lähinnä joskus satunnaisesti työkavereiden kanssa ja ne ei ymmärrä enkusta mitään joka tapauksessa. Eli miksi siis ressata turhia? Tällä lailla sitä haetaan yliopistoon enkkua lukemaan.

Enpä oo taas vähään aikaan päivitellyt tekstiä. Mutta pari viikkoa sitten siis täällä kävi äiti, isä ja tytöt enemmän tai vähemmän elämänsä kunnossa. Mutta konttasivat tai eivät niin hyvä reissu oli joka tapauksessa. Vai? Mulla kun ei puhelin toimi (lue: hukkasin ostotodistuksen enkä voi viedä korjattavaksi) niin ei hirveesti saa kuulumisia silleen reaaliajassa.

Tänään oli puistossa taas joku erikoispäivä, St. Patrick. Se on irlantilainen juhla, jota vietetäään täällä sen takia, että puiston ensimmäinen osa Main Street (jossa olen esim. töissä) on kopio pääkadusta siitä kaupungista, jossa Walt Disney asui lapsena. Kyseisessa kaupungissa oli puolet asukkaista irlantilaisia ja siksi siis meidänkin pääkadulla vietetään St. Patrickia. Oli säkkipilliparaati, ilmaset kasvomaalaukset (siis upeat taideteokset) apilateemalla yms. sekä vielä illalla ilotulitus. Oli myös paljon irlantilaisia vieraita, jotka oli sen verran innoissaan, että mieleen tuli lähinnä vihreisiin pukeutuneet jalkapallofanit pubissa Irlannin voiton jälkeen. Hyvä meininki siis!

Vielä on joitakin kuukausia jäljellä täällä, en tiiä vielä ihan tarkasti. Vähän on välillä jo sellanen fiilis, että voisi ainakin käydä kotona päin kääntymässä. Mutta mitä sitten kun pitää lähteä täältä kokonaan? Tosi kamala ajatella, että joskus pitää vaan jättää koko elämä täällä ja kaikki ihmiset. Sitten kun tulee Suomeen niin kukaan ei kuitenkaan ihan täysin ymmärrä millasta se on. Eikä sitä kuitenkaan tuu pidettyä läheskään kaikkiin täällä yhteyttä. No on mulla vielä aikaa ahistua siitä myöhemminkin.

Huomenna ja ylihuomenna off. Eli kauppaan, pyykkiä pesemään ja muuta mukavaa. Mutta ei se mitään. Arki on kivaa. Kun oon töissä niin ei koskaan tiedä mitä tapahtuu. Eilen joku oksensi kassan 64 edessä (oksennuksen peittämät vielä ostamattomat vaatteet löytyi piilotettuna pöydältä puhtaiden alta. Espanjalaiset on kivoja). Tänään samalla kassalla kävi Phil Collins. You never know.

Bisous

Taken by the rhythm

Voih. Oon viikon kattellut kaikkia iiihania tanssileffoja ja nyt mua harmittaa sairaasti, kun lopetin tanssimisen, enkä siis enää osaa peruslattareita, salsaa, merengueta ja niitä muita joita tanssitaan tulisesti Karibian rannoilla tai Meksikon/Jamaikan/Kuuban kaduilla jonkun voimakkaan leiskuvasilmäisen latino-josen käsivarsilla hieman rähjäisen romminhuuruisen vanhan miehen näppäillessä akustista kitaraa muiden hurratessa rytmiä taputtaen vieressä. :D:D:D Siinä yksi harrastus, jonka re-aloitan sitten joskus Suomessa. Yksi brasilialainen työkaveri tuli pari päivää sitten takaisin kuukauden Brasilian-reissulta. Oli siellä sopivasti just sambakarnevaalien aikaan. Huoh..

Mutta luetelkaa kaikkia hyviä tanssileffoja, millä voin vähän hälventää tätä raastavaa kaipuuta! Tässä muutamia, mitä ei tartte mainita:
*Dirty Dancing 1+2
*Save the last dance 1+2
*Strictly ballroom
*Flashdance + muut samantyyppiset kasarileffat
*Saanko luvan (joo aika säälittävää mutta oli oikeestaan parempi ja erilanen ku odotin)
*Joku latinoleffa, jonka nimeä en muista
*Dance with me tai joku sinnepäin

Sunnuntaina tulee tuttuja käymään:) Ja oon ensi viikolla viisi päivää palkallisella vapaalla! Taidanpa alkaa pitää säästöporsasta ja tähdätä Air Caraïbesin tikettiin. Halvemmalla pääsee jos otan vaan menolipun:D heh heh. Ainut keino millä meikäläinen koskaan pääsee siihen suuntaan on uimalla. No ehkä siinä samalla hioutuu kroppa siihen kuntoon, että kehtaa alkaa tanssimaan in the first place.

A la prochaine.

#@¤%!

Tulipa kummasti kirkuen ja kiroten muistiin miksi mä VIHAAN Nokian puhelimia yli kaiken ja olen siis siksi edellisillä kerroilla päätynyt samsungiin, siemensiin ja mihin vielä. Sain tänään erittäin tärkeän tekstarin yhdeltä henkilöltä ja on erittäin tärkeää että myös vastaan siihen - no ensin pitäisi päästä lukemaan koko viesti. Ongelma on että paskanokia on ollu käytössä noin kuukauden ja nyt on näyttö pimeänä. Valot syttyy ja ääni kuuluu mutta näytössä ei tapahdu mitään elonmerkkejä. Oon sitä paitsi vielä kaks päivää töissä etten pääse viemään sitä edes huoltoon, mitä en varmaan osaa edes tehdä. Tai sitten siitä tulee joku naurettavan hirveä paperisota, ja lappuja pitää lähtetellä sataan paikkaan ja puhelin tulee puolen vuoden päästä takaisin jos tulee.

En jaksa keksiä kirjotettavaa vaikka muuten hyvä päivä olikin. Liian nälkä ja raivostuttaa.

Coucou!

Alrighty then. Muutama viikko näköjään päässyt vierähtään edellisestä päivityksestä (kröhm). En jaksa edes lukea sitä edellistä niin saa nähdä tuleeko tähän vanhan toistoa. Vähän on kieltämättä alkanut kyllästyttään tää blogin pito. Sen verran on tästä hiljaiselosta (blogin, ei mun :P) tullut palautetta, että parasta kai vähän väsätä tekstiä kotia päin ja muuallekin.

Alors, edelleen töitä paiskin emporiumissa. Viime viikolla meille pelmahti 10 uutta pitkäaikaissopparilla (miten ihmeessä se selitetään suomeksi?) olevaa työntekijää, joilla ei oo mitään hajua mitä ne tekee. Ok, olin ite samanlainen aluksi ja varmaan pahempikin kun en ymmärtänyt mitään mutta välillä saa kyllä vetää muutaman pitkän ja rauhallisen hengenvedon ennen kun menee tilannetta selvittämään. No ei vaiteskaan. On oikeastaan aika hauska tunne, kun oon ite nyt se "expérimentée" ja sisäpiiriläinen, johon dutyt ja team leaderit luottaa. Yksi niistä uusista tyypeistä, Jonathan, on kyllä harvinaisen rasittava henkilö. Lievä adhd-tapaus. Huomaa aina illan jälkeen, että kuka on ollut sen kanssa kassalla, sen verran on kuolemanväsymystä näkyvissä ja korvat punottaa ja vanhemmilla tyypeillä ottaa sydämestä. Se ei lopeta puhumista hetkeksikään ja vie asiakkaiden kanssa jutustelun/pelleilyn liian pitkälle ja heiluu koko ajan joka ilmansuunnassa yhtäaikaa. Eilen etsin sitä kassalta, missä sen olisi pitänyt olla mutta joku neuvoi etsimään putiikin toisesta päästä. Siellähän se olikin, hyppi stitch-korvat päässä, Panpan-pehmolelu (se kani Bambista, en muista suom. nimeä) olkapäillä ja jahtasi jotain kauhistunutta brittiasiakasta. Saa nähdä jääkö meille vielä koeajan jälkeenkin.

Huomenna ja ylihuomenna oon vapaalla. Torstaina ajattelin mennä Pariisiin etsimään jonkinsorttista kevättakkia, kun täällä on tällä viikolla ollut lämmintä ja vaihteeksi aurinkoista. Soitan varmaan Lauralle (l'autre finlandaise d'Emporium) jos se vaikka haluaisi liittyä seuraan. Se kun on yliopistovaihdossa Pariisissa ja varmasti tietää hyviä shoppailupaikkoja.
Tulin tänä iltana töistä samalla bussilla irkkuystäväni Patrickin kanssa. Se oli nähnyt Daniel Day-Lewisin tänään Pariisissa ja jotain viikko sitten Sylvester Stallonen Disney villagessa. Mä en oo nähnyt vielä yhtäkään julkkista...paitsi sen yhden, jota en edes tunnistanut. Mutta joka tapauksessa mennään ehkä huomenna syömään sen ja sen kaverin kanssa johonkin "superhyvään kiinalaisjapanilaispizza (?)" ravintolaan. Mmmm....

Kävin jokin aika sitten ekaa kertaa täällä leffassa. Käytiin yhden työkaverin kanssa katsomassa Sweeney Todd. Kun jonotettiin lippuja saliin 16 (!) niin satuin näkemään leffan nimen jäljessä lyhenteen vf. Pahat aavistukset osui oikeaan: version francaise. Siinä sitten kuunneltiin pari tuntia Johnny Deppiä ranskaksi, mikä ei kuitenkaan enää ekan puolen tunnin jälkeen edes tuntunut kovin pahalta. Oli vielä paljon lauluja, mitkä oli enkuksi. Mutta ens kerralla saa kyllä olla vo. Version originale nimittäin.

Kolmen viikon päästä olisi sitten isä, äiti ja tytöt tulossa käymään! Newport Bay Club odottaa...sain hommattua itelleni jopa viisi päivää vapaata - palkatonta tosin, koska palkalliset vapaat alkaa vasta kesällä. En tosin tiedä mihin aikaan lopetan teidän tuloiltana. Teen yleensä niinä vkonpäivinä closingit eli yhteentoista. Enköhän saa kuitenkin sumplittua senkin, koska varmaan tarvitte mun id:n, että pääsette hotelliin. Aika huippua, kun pääsen vähän näyttämään paikkoja...Mutta Nessille on hommattava luotettava hoitopaikka eikä mikään räkälä.

Bon. Alkaa olla puoliyö mutta enpä meekään nukkumaan kun oon huomenna vapaalla! Alan varmaan kattomaan youtubesta frasieria, mihin oon jäänyt täysin koukkuun (meinasin ostaa yhden kauden dvd-boxin mutta enpä ostanutkaan, 59,90e. käyn vielä etsimässä fnacista). Ja syön päärynöitä, nams:)

Ciao, biz

Kaipaava

On kolme asiaa mitä mulla on ihan hullun ikävä Suomesta: Nessi, auto ja piano. Ekaksi se tärkein. Katoin pari päivää sitten yöllä yksin leffaa olkkarissa, kaikki muut oli nukkumassa. Oli pimeä, ihanan rauhallinen fiilis, ihana leffa, ihanan lämmintä...MUTTA. Yhtäkkiä iski ihan hirveä ikävä mun omaa Nespua, kun ajattelin, että samassa tilanteessa Suomessa se olis nyt hypännyt sohvalle (hyvin on koulutettu) mun viereen ja siinä me kaikessa rauhassa kaikkien muiden nukkuessa oltais kumpikin makoiltu telkkarin ääressä, Nessi mun sylissä rapsutettavana. Tuli vaan tosi tyhjä olo.
Tokaksi. Auto. Mun paras rentoutumiskeino (silti aina erittäin valppaana ja vilkkukin päälle "niin aikasin, että hävettää" silloin kun ei unohdu). On täällä Nicolla auto (no oikeastaan kaikilla niillä kuudella, jotka tunnen - en tunne yhtään jeania, jacquesia tai pierreä mutta nicolaksia tuntuu olevan joka toinen vastaantulija), mutta saan ajaa sillä kuulemma sitten kun "lehmät lentää ja elvis on ohjaksissa".
Sitten se piano. Ostin taas tänään lisää nuotteja itelleni ja nyt ne joutuu lojumaan vaatekomeron ylähyllyllä. Järkyttävää tuhlausta. Itku kohta pääsee. Jos ikinä meen opiskelemaan (edellyttäen, että joskus maailmassa keksin mikä mua kiinnostaa) niin otan sen opintolainan, käytän sen tasan omaan pianoon ja meen töihin vaikka mäkkäriin, että saan maksettua. No en oikeesti mee mutta pianon hommaan.

Kotiinkin tiedoksi, että nyt on hotelli maksettu. Tuli vähän vainoharhainen olo, kun kävelin taskut täynnä satoja euroja kaksikymppisinä - ei mahtunut lompakkoon - yhteen toimistoon maksamaan. Ei sitä käveltävää ollut ku sata metriä, kun nostin ne rahat suoraan puistosta. En tasan olis pitempää matkaa niiden kanssa kulkenut. Eli nyt vaan raahaatte itsenne ajoissa koneeseen. Mun puoli asiasta hoidettu.

Fred meidän joulukylästä lähtee disneystä ja se on kutsunut meidät kaikki vähän kauemmas Torcyyn syömään! Ekaa kertaa japanilaiseen ravintolaan...on kuulemma tosi hyvä. Mutta ikävä tulee Frediä. Ja nyt nähdään viimeistä kertaa koko porukalla, jos ne sinne ilmaantuu. Toivottavasti. No Yannin kanssa ollaan emporiumissa, Andreia asuu Boiseriessa ja tänäänkin käytiin puistossa, toiseen Frediin törmäsin backstagella mennessäni maksamaan hotellia ja Nicoa nään sillon kun se tulee empoon moikkaamaan mua ja Yannia tai kun me mennään vastavuoroisesti disney storeen illalla kun odotetaan bussia (joka ilta tunti töiden jälkeen. cool.). Mutta on paljon muitakin, joita ei nähdä. Mutta sellasta se on.
Siihenkin alkaa jo pikkuhiljaa tottua. Toista on sitten kun pitää itse lähteä. No onneksi on vielä AINAKIN puolet ajasta jäljellä:)

Aarrrrghhh

Vähänkö ottaa lievästi päästä. Vai sanotaanko se että ottaa päähän. Ihan sama. Suus meni tänään Pariisiin, minä Val d'Europeen kampaajalle. Nyt tekis mieli ajella koko pää kaljuksi. Mikä siinä on, että oon missä päin maailmaa tahansa niin aina tulee se sama kampaus mitä vihaan yli kaiken, vaikka kuinka selitän, että mitä EI tehdä. Kaiken lisäksi Suus törmäsi "ihan sattumalta" Champs Elyseellä Morgan Freemaniin ja Jack Nicholsoniin, jotka oli promoamassa niiden uutta leffaa. Sitten mä suunnilleen väännän märyä karmeessa tukkapehkossa ja katon kämppikseni uudesta kamerasta videota hollywood-tähdistä, jotka olisin itekin nähnyt, jos olisin jättänyt hiusten kynimisen väliin.

No ehkä mua vähän väsyttää. Pistetään jotain sen piikkiin. Valvoin viime yönä neljään kun pidettiin leffailta (mm. se Jack Nicholson) ja mässättiin jätskiä, M&M:jä, sipsiä, kananuggetteja ja kaikkea kivaa. Katottiin Ratatouille, Notebook, Charlie and the Chocolate factory ja The Departed. Pitäähän sitä ottaa vapaapäivistä kaikki irti. Tosin taitaa tulla ylimääräsiä päiviä lisää, koska ulos en astu ennen kuin hiukset on kasvanut sen kymmenen senttiä.

5 kg pois synttäreihin mennessä?

Päätin taas sadannen kerran alottaa karkkilakon. Edellinen kerta oli ennen joulua, just ennen ku kaikki sukulaiset lähetti laatikoittain suklaata ja salmiakkia (mistä muuten lämmin kiitos :). Nyt sitten ajattelin, että joulu on ollu ja männy niin on turvallista kokeilla uudestaan. Törmäsin sitten Lauraan eilen töissä, joka oli joulun Suomessa ja tuonut mulle hulluna halvan maukasta lakritsaa - mistä olin kyllä saattanut joskus mainita. No on se hyvä, että ollaan alettu käymään Suusin kanssa lenkillä, kun tässä vieressä on sellanen kiva järvi, minkä ympäri on kiva juosta. No ehkä se järvi on ympärysmitaltaan tavallisen urheilukentän kokoinen ja ehkä me ei oikeen tehokkaasti juosta, mutta pienestä on hyvä alottaa näin vuoden täydellisen non-kuntoilun jälkeen. Huvittais kyllä käydä salilla mutta toisaalta ei huvita maksaa 500e vuodesta, 17e kerta. Alkaa Kuntoparkin riistohinta 5,40 tuntua yllättävän vähältä. Hotellien kuntosaleille maksaa meiltä vuosi 200e, mikä on jo suht siedettävä hinta mutta en tasan maksa koko vuodesta kun en sitä täällä enää ole. Eli tällä hetkellä saa järvi riittää.

Ostin eilen alennusmyynnistä talvikengät, kun jäljellä oli enää ballerinat. Sellaset kivat mustavalkoiset mokkanahkasaappaat. Oonkin nyt kuluttanut puolet palkasta kahden päivän sisällä. Tosin parisataa meni siihen uuteen puhelimeen, mitä ei muuten Nokiasta huolimatta saa suomen kielelle. Enpä älynnyt ajatella sitä etukäteen. Enkuksi sentään saa. No problem.

Taas ollaan menossa työporukalla syömään, tällä kertaa emporiumin kanssa 22. tammikuuta. Ei ihan hirveesti välttistä innostaisi mutta kun ruoka on ilmaista ja paikkana Newport Bay -hotellin (johon meidänkin porukat ehkä maaliskuussa tulee JOS laittavat rahat ajoissa mun tilille, huomhuom.) hienostoravintola niin miksipä ei.

Kohta pitää vääntäytyä pysäkille odottamaan bussia töihin. Periaatteessa voisin mennä vielä seuraavallakin mutta siinä tapauksessa se ei saisi olla minuuttiakaan myöhässä, mitä en jaksa uskoa. Mä haluun oman auton..ääh.

Soitellaan

Ostaa päräytin sitten - vihdoin ja viimein - ranskalaisen sim-kortin ja myös uuden puhelimen siinä sivussa. Eli nyt kaikki soitelkaa ja tekstailkaa (puhelimessa on myös kamera, eli voin vastaanottaa myös kuvia, mikä on täysin uusi ja ihmeellinen asia mulle). Ainut haittapuoli on vaan se, että johtuen siitä kortista, en näe kuka mulle soittaa. Eli jos on vastaamattomia puheluita, niin älkää loukkaantuko kun en soita takaisin, koska en siis tiedä kenelle soittaa. Mutta ollaanpa siis yhteyksissä.

Niin se numero on 06 26 83 25 87

Howdy

Onneksi Suomi kuuluu EU:hun. Ollaan tässä muutamia viikkoja kateltu ja naureskeltu, kun Eva on yrittänyt ostaa autoa ja saada sille vakuutusta. Evahan on sveitsiläinen eikä siis "ole osa eurooppaa" niinku sanoo. Kun vastaava homma olisi meille paljon helpompaa, niin Evalle se on käytännössä mahdotonta. Tänään se tuli ihan raivona jostain vakuutusyhtiöstä. Sen sveitsiläisellä ajokortilla ei kuulemma ole mitään merkitystä vaikka se on ollut sillä jo 10 vuotta. Pitäisi siis mennä täällä autokouluun, maksaa hullut summat kun ei kuuluu eu:hun ja odottaa samasta syystä vielä senkin jälkeen paljon kauemmin. Hassuinta tässä on, että kaikkien meidän muiden maihin verrattuna Sveitsi on lähimpänä Ranskaa (siis ihan vieressä) ja Eva on ala-asteelta asti puhunut ranskaa sujuvasti. Sitten siellä vakuutusyhtiössä oli sanottu, että "mikset vaan hae Ranskan kansalaisuutta?". Ihan siis vaan sen takia, että saa autolle vakuutuksen. Siihen menee normaalisti kaksi vuotta PAITSI jos menee naimisiin ranskiksen kanssa, mitä myös - ja ihan tosissaan - oli kuulemma ehdotettu. Kun Eva oli sanonut, ettei oo rakastunut keneenkään ranskalaiseen niin arvatkaa vaan mitä ne vastas. "No onko sillä väliä?". Eli nyt se on joko auto ja mies or nothing :D:D Ymmärrän kyllä, että Evaa ottaa päähän mutta musta tää on jotenkin kieroutuneella tavalla törkeen hauskaa. Ei hyvää päivää...Ihan naurettavaa tämä ranskalainen byrokratia (menikö oikein?). Ihmiset täällä on ihan normaaleja (no disneyssä ainakin) eikä aina edes muista että ne on ranskalaisia. Kaikki muut jutut sitten...ihan naurettavaa kun Chessyn asemalla lähinnä lapsiperheiden ja disneyläisten keskellä kulkee aina kolmen porukassa tosi itseriittoisen ja tärkeilevän näkösenä maastopukuisia sotilaita järjettömät konekiväärit olalla ja uskomattoman naurettavat ylileveät lättäbaskerit päässä (on kyllä ainoita ranskalaisia, jotka niitä käyttää). Hei haloo.

Mutta käytiin siis syömässä Sir Mickeyn kanssa tiistaina. Oli kunnon keskilännen ravintola, eli buffetmenyy koostui paahtopaistista, kyljyksistä, fried chickenistä, chili con carnesta, nachoista cheddarilla ja guacamolella ja muista perus amerikkalaisvihanneksista. Mutta vähänkö oli hyvää. Ja jälkkäriksi kaikenlaisia kakkuja, vanukkaita, flaneja, piirakoita ja brownieita. Oli muuten lievästi hauskannäköistä, kun kaikki joi kokista paitsi normaalisti niin korrektit ja tärkeen näköiset team leaderit istui kaikki vierekkäin ja kaikilla jättituopit edessä. Ja kun normaalisti niillä on perus team leader -kamppeet eli suurin piirtein puvut päällä niin nyt niillä oli silmille vedetyt pipot, nahkatakit tai löysät hopparikuteet. Ja kun illalla oltiin lähdössä niin ne oli ekana juoksemassa Hurricanesiin (yökerho) hirveetä meteliä pitäen. Vähänkö meinasin kuolla XD

Nyt meen suihkuun (käytiin Suusin kanssa lenkillä!!) ja sen jälkeen ehkä puistoon hyödyntämään joulunjälkeisalennuksia. Eilenkin ostin huivin, joka normaalisti oli 15 e mutta alennuksen plus vielä cast member -alennuksen kanssa tuli maksamaan 3e...Sinne siis.

...

Nyt loppui sitten meidän joulukyläkin. Aika tyhjä on olo. Kaikki lähtee omiin suuntiin eikä enää nähdä. Paitsi tietenkin nähdään kun tiedetään missä muut tulee olemaan mutta silti tosi surullista kun ei enää koskaan työskennellä yhdessä eikä nähdä joka päivä. Käytiin onneksi kaikki yhdessä syömässä Annette'sissa perjantaina ja oli tosi ihanaa. Paikka oli vaan vähän täynnä kun sinne ei voi tehdä varausta. Meidän edellä jonossa oli neljän hengen porukka, jolle teki vähän tiukkaa löytää tilaa. Ei paljon hovimestaria (no paikka oli amerikkalainen diner ((parhaat hampurilaiset ja pirtelöt!)) eli "hovimestari") naurattanut kun meitä oli 15. Mutta hauskaa oli. Sillä kertaa maksettiin kaikki itse kun se oli meidän oma keksintö mennä sinne. Mutta tiistaina mennään taas syömään ja tällä kertaa Sir Mickeyn porukalla, johon kuuluu koko meidän Village de Belle -porukka (JEEE!!!<3) plus ne sir mickeyläiset. Mennään Billy Bob'siin, syyään kaksin käsin ja tarvittaessa myös jaloin ilmasesta buffetista (disney maksaa) ja tanssitaan countrya, jos aperitiiveja tarpeeksi juodaan:D Meistä otettiin tänään ryhmäkuva, jonka Sebastien TOIVOTTAVASTI vähän äkkiä lähettää kaikille sähköpostissa. Paree ois. Me ollaan siinä kaikki<3

Huomenna emporiumiin. Siellä on porukka aika tehokkaasti vaihtunut ja loputkin on tainneet vaihtaa melkein kaikki varaston puolelle. Eipä oikein tiedä mitä pitäis ajatella. Siellä ei oo samanlaista "ollaanyhtäperhettä" -tunnelmaa ku nyt parin kuukauden ajan on ollut. Mutta kai siellä jotain oli kun olisin halunnut jäädä. Onneksi en jäänyt. No on siellä ne uudet kassat ja pääsen taas kekkuloimaan pinkissä hameessa. Mutta tällä hetkellä ootan kyllä eniten tiistai-iltaa ja Billy Bobia.

Ei nyt huvita kirjottaa.

Bonne année!!

Pitäis mennä ihan heti nukkumaan mutta tyhmä kun oon niin väkisin keksin jotain tekemistä liian myöhään - taas. Viime yönäkin tuli nimittäin nukuttua se kolme tuntia, jonka jälkeen reippaana töihin. Oli kyllä mielenkiintoisen näköstä porukkaa tänään töissä...ítse olin ihan puhtaasti puolikuollut vaan unen puutteesta mutta esimerkiksi kollegani Arnaud näytti aika pahalta kun se krapulapäissään laitettiin heti aamusta vääntämään hattaroita. Heh heh. Duty-Frediltä löytyy hyymörintajua:)
Mutta eilisestä jotain. Mentiin Suusin ja yhden Ashleyn (ei kirjoteta oikeesti noin mutta en tiedä miten) kanssa niiden kaverin Mariannen - jota en suoraan sanottuna voi sietää mutta menkööt yhden illan - kämppään viettämään uutta vuotta. Perus uuden vuoden ruoka on vissiin joku universaali käsite, kun syötiin perunasalaattia, patonkia, nakkeja, juustoa ja dipattiin sipsejä yms. Puolen yön jälkeen lähdettiin kattomaan meininkiä disney villageen, joka oli kyllä tupaten täynnä. Päädyttiin istumaan sports bariin ehkä tunniksi jonka jälkeen tultiin sillipurkkibussilla takaisin. Oli kylmä mutta hjuva meininki.

Ei vitsi mua väsyttää...kyllä mä kohta meen oikeesti nukkumaan. Huomenna alotan yhdeksältä ja sitten oon kaksi päivää vapaalla. Pitää ainakin ostaa ruokaa ja hoitaa pankkikorttiongelmat (ei vieläkään voi maksaa, rahaa voi kyllä onneksi nostaa). Sunnuntaina on viimeinen päivä village de belleä (nyyh) mutta osa porukasta lähtee jo aiemmin eli perjantaina illalla mennään koko porukka syömään!! Mennään sellaseen ihanaan amerikkalaiseen 50-luvun teemadaineriin (no diner siis..) disney villageen:) Samanlainen niinku joissain vanhoissa frendit-jaksoissa, jos joku muistaa. Rullaluistelijatarjoilijoita ja henkilökunta tanssii teema-asuissa pöydillä musiikin tahtiin:D Ja kun miettii meidän porukkaa niin hauskaa tulee kyllä olemaan. Voi järki...

Evalla on täällä kolmatta päivää sen sveitsiläisiä kavereita kylässä (täällähän ei siis saa olla yötä..:) ja paikka on ku räjähdyksen jäljiltä. Mutta mun ei tarvi siivota eli ei haittaa. Ne on tulossa takaisin tänä iltana ties mistä joskus tunnin päästä ja mm. mun pitäis olla päästämässä niitä mun id-kortilla sisään. Jokainen saa periaatteessa nimittäin kutsua vain yhden vieraan päivässä. Taidan kuiteski mennä nukkumaan. Kyllä ne löytää jonkun toisen. Mutta mun pitää herätä seitsemältä ja lisättynä edellisen yön unenpuute ja kahdeksan tunnin työvuoro ulkona kylmässä, niin puoli kymmenen on just passeli aika mennä nukkumaan. Mutta sitä ennen OIKEIN HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2008 KAIKILLE<3<3<3