100. ja viimeinen

C'est fini. Päivälleen vuosi sitten aloitin työsopparin Disneyllä ja nyt oon takaisin Suomessa. Fiilikset ei oo yhtä hyvät kuin etukäteen oletin niiden olevan. Viimeiset päivät oli ihan kamalia, kun stressasi kaikki viralliset hoidettavat asiat ja samaan aikaan mieli oli vaan kavereiden/työkavereiden luona. Viimeisenä työpäivänä briefingissä (ennen työvuoroa pidettävä info päivän jutuista) yksi mun kavereista alkoi itkemään, minä seuraavana ja sitten muut. Tätä ei oo muuten koskaan tapahtunut aiemmin mun aikana. Team leaderit Céline ja Caterina sanoi tosi nättejä asioita (tätäkään ei oo ennemmin tapahtunut:D) ja sitten vielä sain tosi ihania lahjoja muutamalta ihanalta kaverilta, Wilfriediltä ja Annilta. Seuraavana päivänä menin vielä takaisin, kun lähti Cyrille, joka on yksi mun ekoista kavereista siellä. Sitten piti hyvästellä Yann, jonka oikeastaan tunsin parhaiten. Oltiin yhdessä viime joulun aikaan ne pari kuukautta joulukylässä töissä. Eilen eli mun lähtöpäivänä menin vieläkin takaisin, koska mun team leader Loic oli niin pyytänyt. Osuin sinne just viimesen briefingin aikaan, joten näin kaikkia niitäkin, jotka olivat aiemmin vapaalla. Siinä vaiheessa kun ne halas mua ja Loic sano, että mulla on siellä aina toinen perhe joka odottaa mua, niin olin perumassa koko homman.

Nyt oon kuitenkin Pattijoella ja Raahessa (odotan kulttuurishokkia minä hetkenä hyvänsä) ja loppujen lopuksi kuitenkin ihan hyvällä mielellä. Kulunut vuosi on ollut monella tapaa varmasti niitä elämäni parhaimpia ja kokemuksena sen jakaa noin 50 uutta kaveria ympäri maailmaa. Osan kanssa yhteydenpito jää varmasti vähän miinuksen puolelle mutta monta on sellaista, joiden kanssa pysytään ystävinä loppuelämän ajan (facebook/msn, a life saver). Se on niin uskomatonta miten monta uutta kansallisuutta ja persoonaa oon oppinut tuntemaan ja ymmärtämään tän vuoden aikana ja sen ansiosta tiedän myös nyt varmemmin, mitä haluan omalla elämälläni tehdä. Eli mitään en vaihtaisi pois (no ehkä ainoastaan asunnon) enkä kyllä kadu ollenkaan.

Tämä oli nyt tässä. Ranska on nyt takana päin siihen asti, että palaan sinne vähintään turistina (inhoan tuota sanaa). Ehkä joskus alan kirjottaan toista blogia jostain toisesta paikasta. Mutta siihen saakka se on ciao et bonne nuit:)

Keksikää itse otsikko

6 päivää jäljellä, joista 4 työpäivää. Vähän outo tunne. Tai ei oikeastaan tunnu oikein miltään. Ootan kyllä kovasti silti kotiin menemistä. Pääsee omaanomaan sänkyyn ja otan vihdoin käyttöön sen punaisen sohvan jonka ostin koti-ideasta Pattijoen metsän perukoilta. Siis siinä tapauksessa että se ei oo kärsinyt mitään suurempia vaurioita autotallissa.

Tyhjensin tänään mun komeron puoliskon. Kaikkien pitäisi mennä matkalaukkuun, mutta eri asia on sitten että paljonko se painaa. Meillä kun ei täällä enää oo edes vaakaa kun joku on sen ilmeisesti heittänyt menemään muilta mitään kysymättä. Paljon joudun kyllä laittamaan kamaa kaatopaikalle (jos täällä niitä on, en tiedä miten homma täällä pelaa). Pojille tiedoksi, että ne toiset ja kolmannet minni-tossut ei mahdu enää laukkuun. Pitää jakaa ne yhdet kolmen kesken:D

Menin tänään muka pankkiin sulkemaan tiliä, kun aiemmin sanoivat, että pitää tulla viimeistään viisi päivää ennen lähtöä. No eipä onnistunut. Sanoivat, että tule tiistaina. Parasta passata sitten vielä silloin. Tällaset asiat ärsyttää täällä, kun ei saa kerralla hoidettua alta pois ja puhutaan mitä sattuu. Muuten pitäisi viralliset asiat olla suht kunnossa (tosin eipä niitä oikein muita olekaan). Vika päivä tulee olemaan kyllä aika kiireinen, kun aamulla on kämpän check-out eli tarkastus mitä kaikkea oon vuoden aikana tuhonnut. Sen jälkeen piti tehdä jotain, jota just nyt en kyllä saa päähän. Toivottavasti palautuu tässä mieleen..Sitten pitää mennä puolen päivän maissa vielä disneyyn hakemaan se deposit-summa takaisin, jonka maksoin kämpästä vuokrasopparin alussa. Viimeisenä haen viimeisen palkan shekkinä, jonka sitten hermot kireellä ja täysin vainoharhaisena yritän saada Suomeen asti visusti passipussissa. Tai vaikka alusvaatteissa.

Eilen kävin yhden kaverin kanssa syömässä ja elokuvissa. Max le menace vai mikä se suomeksi/enkuksi on. Ihan ok vaikka ei ihan mun genreä. Toinenkin nukku kyllä kolmasosan leffasta. Tuli mieleen se kerta, kun otettiin mummu mukaan katsomaan Titanicia ja sano ekan viiden minuutin jälkeen, että "herättäkää sitten kun tulee jotain mielenkiintoista". En muista herätettiinkö.
Mutta hyvä ilta oli. Cyrille on kuitenkin ihan ekoja tyyppejä, joiden kanssa hengasin täällä ja sekin lähtee Englantiin samana päivänä ku mä Suomeen. Eli on joku jonka kanssa stressata matkatavaroista. Ikävä tulee sitäkin. Toiseen vanhaan kaveriin, Guglielmoon, törmäsin eilen bussipysäkillä! Se on lähtenyt täältä jo aika kauan sitten takaisin Italiaan mutta on täällä ilmeisesti lomilla. Ja Lauran poikakaveri Nicolas tulee Suomeen taas helmikuussa ja sitten meen etelään morjenstaan niitä! Eli eiköhän tästä selvitä. Loput jää kyllä tänne mutta onpahan hyvät syyt tulla käymään.

Ihanaa kun tulee kohta joulu.

Jiihaa

Oltiin siis mun kämppiksen Sharityn kanssa wild west -showssa. Tässä muutama kuva mutta laatu ei sitä parasta kun sitä ei ollut kamerakaan. Ja oli pimeetä.










Ihan oikeita buffaloita...


Areenaa ympäröi katsomo, ja yleisö söi samalla kun katsoi esitystä.


Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa...


Se intiaani sieltä bussista. En perhana vieta saanut etukuvaa. Siinä se odottaa, että hyppää laukkaavan hepan selkään.


Buffalo-Bill nappaa rosvot ja päivä on pelastettu.


Alan muuten ratsastamaan.

9 työpäivää jäljellä!

Kaksi viikkoa jäljellä!! Ootan kyllä jo tosi kovasti takaisin Suomeen tuloa. Ei sillä, tosi haikea täältä on lähteä mut toisaalta myös suht helppo päätös, koska viimeisetkin kaverit lähtee viikon sisällä mun jälkeen. Jää tietysti joitakin mutta mulle riittää yksi vuosi. Hyvä vuosi olikin. Mutta kiva päästä näkemään vanhoja kavereita ja kun alkaa taas ne normaalit omat rutiinit kotona ja pääsee uimaan/salille ym. mitä sanon tekeväni nyt kun oon vielä täällä. Ja pääsee leffaan, mitkä ei oo dubattu. Tiedän, että viimestään jouluun mennessä haluan kuitenkin lähteä taas reissuun (joulun oon kyllä tällä kertaa ihan koto-suomessa) ja nyt on sit majapaikkoja joka puolella:) Japaniinkin tuli kutsu mut ensin haluaisin mennä new yorkiin (siellä ei siis kuitenkaan ole tuttuja). Nyt olis vähän rahaakin säästössä mut puolet taitaa mennä digipianoon. Mut saa nähdä mitä stockmannin hulluilla päivillä on tarjottavaa...Kuka lähtee mukaan?

Tänä iltana mennään mun uuden kämppiksen kanssa katsomaan wild west show, jota en ookaan vielä koskaan nähnyt. Se on siis sellanen american dinner-show, jonka normaalihinta onkin sellaset 60 euroa mutta työntekijöille tällä hetkellä 20. Homman nimi on siis intiaanit, cowboyt, hevoset, muita elukoita ja kunnon villin lännen meininkiä. On kuulemma aika vaikuttava. Laitan sitten kuvia jossain välissä. Pakko nähdä pelkästään niiden intiaanien takia (tunnen peräti yhden:) koska aina sillon tällön kun niitä näkee illalla bussissa mustissa pitkissä hiuksissaan ja farkuissa puhumassa leveällä jenkkiaksentilla niin meinaa taju lähteä. Tässä muuten illan menyy: Cattleman's chili, Trailside bread (jotain leipää siis), mixed grill kebab with tex mex spices, maissintähkiä, perunoita foliossa (onko ne uuniperunoita?), lämmintä omenapiirakkaa jäätelöllä, kahvi/tee, vesi/olut/coca cola. Ei paha.

Pariisin nähtävyydet alkaa olla aika hyvin jo hallussa. Viime viikolla kävin Moulin Rougessa ja Père Lachaisella. Huomenna Versaillesiin. Mut nyt suihkuun ja sitten sinne show'hun :)