100. ja viimeinen

C'est fini. Päivälleen vuosi sitten aloitin työsopparin Disneyllä ja nyt oon takaisin Suomessa. Fiilikset ei oo yhtä hyvät kuin etukäteen oletin niiden olevan. Viimeiset päivät oli ihan kamalia, kun stressasi kaikki viralliset hoidettavat asiat ja samaan aikaan mieli oli vaan kavereiden/työkavereiden luona. Viimeisenä työpäivänä briefingissä (ennen työvuoroa pidettävä info päivän jutuista) yksi mun kavereista alkoi itkemään, minä seuraavana ja sitten muut. Tätä ei oo muuten koskaan tapahtunut aiemmin mun aikana. Team leaderit Céline ja Caterina sanoi tosi nättejä asioita (tätäkään ei oo ennemmin tapahtunut:D) ja sitten vielä sain tosi ihania lahjoja muutamalta ihanalta kaverilta, Wilfriediltä ja Annilta. Seuraavana päivänä menin vielä takaisin, kun lähti Cyrille, joka on yksi mun ekoista kavereista siellä. Sitten piti hyvästellä Yann, jonka oikeastaan tunsin parhaiten. Oltiin yhdessä viime joulun aikaan ne pari kuukautta joulukylässä töissä. Eilen eli mun lähtöpäivänä menin vieläkin takaisin, koska mun team leader Loic oli niin pyytänyt. Osuin sinne just viimesen briefingin aikaan, joten näin kaikkia niitäkin, jotka olivat aiemmin vapaalla. Siinä vaiheessa kun ne halas mua ja Loic sano, että mulla on siellä aina toinen perhe joka odottaa mua, niin olin perumassa koko homman.

Nyt oon kuitenkin Pattijoella ja Raahessa (odotan kulttuurishokkia minä hetkenä hyvänsä) ja loppujen lopuksi kuitenkin ihan hyvällä mielellä. Kulunut vuosi on ollut monella tapaa varmasti niitä elämäni parhaimpia ja kokemuksena sen jakaa noin 50 uutta kaveria ympäri maailmaa. Osan kanssa yhteydenpito jää varmasti vähän miinuksen puolelle mutta monta on sellaista, joiden kanssa pysytään ystävinä loppuelämän ajan (facebook/msn, a life saver). Se on niin uskomatonta miten monta uutta kansallisuutta ja persoonaa oon oppinut tuntemaan ja ymmärtämään tän vuoden aikana ja sen ansiosta tiedän myös nyt varmemmin, mitä haluan omalla elämälläni tehdä. Eli mitään en vaihtaisi pois (no ehkä ainoastaan asunnon) enkä kyllä kadu ollenkaan.

Tämä oli nyt tässä. Ranska on nyt takana päin siihen asti, että palaan sinne vähintään turistina (inhoan tuota sanaa). Ehkä joskus alan kirjottaan toista blogia jostain toisesta paikasta. Mutta siihen saakka se on ciao et bonne nuit:)