Heräsin aamulla kello seittemän kun Suus räväytti valot täysillä päälle. Oli lähdössä kotiin Hollantiin pappansa hautajaisiin mutta nukku pommiin ja myöhästy Chessyyn vievästä bussista. Junaan se kuitenkin vissiin just ehti. Eipä sitä oo ainakaan näkyny. En saanut enää nukuttua kunnolla ja muutenkin piti yhdeksän jälkeen herätä. Tällä viikolla aloitan lähinnä aamulla, mikä on ihan kivaa vaihtelua. Pääsee aikasemmin pois. Vaikka onhan mulla yleensä aina koko päivää aikaa, kun alotan neljältä tai viideltä, mutta oon huomannu etten saa sillon aikaseksi mitään. Koko ajan vaan vilkuilee kelloa, että joko pitää lähteä.
Ei oo tulehdus vielä ihan hävinnyt. Oli vielä siihen malliin heikko olo aamulla. Ajattelin, että pitäisikö vielä jäädä yhdeksi päiväksi kotiin mutta menin kuitenkin töihin. Hyvä, että menin. Tänään oli nimittäin joidenkin tuttujen viimeinen päivä, mitä en etukäteen tiennyt. Nyt ainakin ehdin vielä nähdä ne. Silti vähän surullinen olo.
Tänään yksi työkaveri käveli vastaan ja tokaisi "iso muna". Anteeksi kuinka? Joku valopää oli ilmeisesti joskus opettanut kyseistä henkilöä "tervehtimään" suomeksi. Sanoin, että sano mieluummin "hyvää päivää". Täällä ollaan yleensä aika innostuneita opettelemaan suomea. Ite voisin alkaa petraamaan italiaa (no eka ehkä sitä ranskaa) kun sitä puhuvia täällä riittää. Tänäänkin alotti Claudio Sisiliasta, joka ei käytännössä puhu ollenkaan ranskaa. Sitten sain sitä olla koko ajan auttamassa (ei varsinaisesti haitannut) kun se kyseli multa ohjeita italiaksi. Justiisa.
Kassa oli neljä senttiä plussalla. Taas niiden typerien senttien takia, joita ei ikinä oo antaa takaisin. Kuka niitä edes haluaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti