Kaipaava

On kolme asiaa mitä mulla on ihan hullun ikävä Suomesta: Nessi, auto ja piano. Ekaksi se tärkein. Katoin pari päivää sitten yöllä yksin leffaa olkkarissa, kaikki muut oli nukkumassa. Oli pimeä, ihanan rauhallinen fiilis, ihana leffa, ihanan lämmintä...MUTTA. Yhtäkkiä iski ihan hirveä ikävä mun omaa Nespua, kun ajattelin, että samassa tilanteessa Suomessa se olis nyt hypännyt sohvalle (hyvin on koulutettu) mun viereen ja siinä me kaikessa rauhassa kaikkien muiden nukkuessa oltais kumpikin makoiltu telkkarin ääressä, Nessi mun sylissä rapsutettavana. Tuli vaan tosi tyhjä olo.
Tokaksi. Auto. Mun paras rentoutumiskeino (silti aina erittäin valppaana ja vilkkukin päälle "niin aikasin, että hävettää" silloin kun ei unohdu). On täällä Nicolla auto (no oikeastaan kaikilla niillä kuudella, jotka tunnen - en tunne yhtään jeania, jacquesia tai pierreä mutta nicolaksia tuntuu olevan joka toinen vastaantulija), mutta saan ajaa sillä kuulemma sitten kun "lehmät lentää ja elvis on ohjaksissa".
Sitten se piano. Ostin taas tänään lisää nuotteja itelleni ja nyt ne joutuu lojumaan vaatekomeron ylähyllyllä. Järkyttävää tuhlausta. Itku kohta pääsee. Jos ikinä meen opiskelemaan (edellyttäen, että joskus maailmassa keksin mikä mua kiinnostaa) niin otan sen opintolainan, käytän sen tasan omaan pianoon ja meen töihin vaikka mäkkäriin, että saan maksettua. No en oikeesti mee mutta pianon hommaan.

Kotiinkin tiedoksi, että nyt on hotelli maksettu. Tuli vähän vainoharhainen olo, kun kävelin taskut täynnä satoja euroja kaksikymppisinä - ei mahtunut lompakkoon - yhteen toimistoon maksamaan. Ei sitä käveltävää ollut ku sata metriä, kun nostin ne rahat suoraan puistosta. En tasan olis pitempää matkaa niiden kanssa kulkenut. Eli nyt vaan raahaatte itsenne ajoissa koneeseen. Mun puoli asiasta hoidettu.

Fred meidän joulukylästä lähtee disneystä ja se on kutsunut meidät kaikki vähän kauemmas Torcyyn syömään! Ekaa kertaa japanilaiseen ravintolaan...on kuulemma tosi hyvä. Mutta ikävä tulee Frediä. Ja nyt nähdään viimeistä kertaa koko porukalla, jos ne sinne ilmaantuu. Toivottavasti. No Yannin kanssa ollaan emporiumissa, Andreia asuu Boiseriessa ja tänäänkin käytiin puistossa, toiseen Frediin törmäsin backstagella mennessäni maksamaan hotellia ja Nicoa nään sillon kun se tulee empoon moikkaamaan mua ja Yannia tai kun me mennään vastavuoroisesti disney storeen illalla kun odotetaan bussia (joka ilta tunti töiden jälkeen. cool.). Mutta on paljon muitakin, joita ei nähdä. Mutta sellasta se on.
Siihenkin alkaa jo pikkuhiljaa tottua. Toista on sitten kun pitää itse lähteä. No onneksi on vielä AINAKIN puolet ajasta jäljellä:)