No niin. Eilen oli sitten eka kerta, kun BRITTIasiakas ei ymmärtänyt yhtään mitä sanoin. Tosi kannustavaa. Mutta oikeesti mun enkku on huonontunut aika reippaasti kyllä täälläoloaikana. Lähinnä siksi, että kieliopista ei tarvi välittää yhtään mitään, kun asiakkaiden lisäksi sitä puhutaan lähinnä joskus satunnaisesti työkavereiden kanssa ja ne ei ymmärrä enkusta mitään joka tapauksessa. Eli miksi siis ressata turhia? Tällä lailla sitä haetaan yliopistoon enkkua lukemaan.
Enpä oo taas vähään aikaan päivitellyt tekstiä. Mutta pari viikkoa sitten siis täällä kävi äiti, isä ja tytöt enemmän tai vähemmän elämänsä kunnossa. Mutta konttasivat tai eivät niin hyvä reissu oli joka tapauksessa. Vai? Mulla kun ei puhelin toimi (lue: hukkasin ostotodistuksen enkä voi viedä korjattavaksi) niin ei hirveesti saa kuulumisia silleen reaaliajassa.
Tänään oli puistossa taas joku erikoispäivä, St. Patrick. Se on irlantilainen juhla, jota vietetäään täällä sen takia, että puiston ensimmäinen osa Main Street (jossa olen esim. töissä) on kopio pääkadusta siitä kaupungista, jossa Walt Disney asui lapsena. Kyseisessa kaupungissa oli puolet asukkaista irlantilaisia ja siksi siis meidänkin pääkadulla vietetään St. Patrickia. Oli säkkipilliparaati, ilmaset kasvomaalaukset (siis upeat taideteokset) apilateemalla yms. sekä vielä illalla ilotulitus. Oli myös paljon irlantilaisia vieraita, jotka oli sen verran innoissaan, että mieleen tuli lähinnä vihreisiin pukeutuneet jalkapallofanit pubissa Irlannin voiton jälkeen. Hyvä meininki siis!
Vielä on joitakin kuukausia jäljellä täällä, en tiiä vielä ihan tarkasti. Vähän on välillä jo sellanen fiilis, että voisi ainakin käydä kotona päin kääntymässä. Mutta mitä sitten kun pitää lähteä täältä kokonaan? Tosi kamala ajatella, että joskus pitää vaan jättää koko elämä täällä ja kaikki ihmiset. Sitten kun tulee Suomeen niin kukaan ei kuitenkaan ihan täysin ymmärrä millasta se on. Eikä sitä kuitenkaan tuu pidettyä läheskään kaikkiin täällä yhteyttä. No on mulla vielä aikaa ahistua siitä myöhemminkin.
Huomenna ja ylihuomenna off. Eli kauppaan, pyykkiä pesemään ja muuta mukavaa. Mutta ei se mitään. Arki on kivaa. Kun oon töissä niin ei koskaan tiedä mitä tapahtuu. Eilen joku oksensi kassan 64 edessä (oksennuksen peittämät vielä ostamattomat vaatteet löytyi piilotettuna pöydältä puhtaiden alta. Espanjalaiset on kivoja). Tänään samalla kassalla kävi Phil Collins. You never know.
Bisous
maanantai 17. maaliskuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Joo! Hyvä oli reissu! Kiitos - varsinkin niistä alennuksista! Sairasteltiin ennen ja jälkeen. Jätettiin väliin vain reissun ajaksi. Lääketiede ja ihmisen psyyke on ihmeellistä!!
Just näin, ei sitte ketää collinseja ollu meijän aikana siellä..
Lähetä kommentti