"Kyllä se täällä jossain on..."

No niin. Eli matkalaukkuepisodi on ohi. Tänään aamulla klo 8.40 (huom! olin edellisenä aamuna herännyt klo puoli kuusi ja valvonut reippaasti yli puolenyön) heräsin puhelimensoittoon (soittoääni meni samantien vaihtoon) kun monsieur x soitti pour mes bagages. "Sopiiko, että tuomme ne 10 ja 12 välillä?" Sopihan se. Siihen aikaan mulle ei kyllä auta soitella edes suomeksi ja osasinkin sanoa, että "oui" ja "merci". Ja miehen piti toistaa kolme kertaa, että ymmärsin, että tarviiko se jonkun koodin jolla pääsee boiserieen sisään.
Klo 10.12 soi taas puhelin, että olen nyt Rue de la Mairiella (mun osoite, ei siis Disneyland, sellaset kirjeet EI tule perille). Klo 10.15 hän oli edelleen Rue de la Mairiella eikä löytänyt oikeaa paikkaa. Olin onneksi sen verran hereillä, että osasin neuvoa sen liikenneympyrään ("ei siihen vaan toiselle missä on bussipysäkki vieressä") ja siitä kääntymään vasemmalle ja siitä vielä oikealle. No kohta se soitti uudestaan, että mistä se löytää oikealle asunnolle. Seuraava puhelu tuli, koska vartija ei päästänyt sitä eteenpäin. "Est-ce que vous pourriez venir ici, svp?" Hilpasin siitä sitten portille ja hain oman laukkuni. Tosi mukava tyyppi oli ja hyvää nopeaa palvelua. Oikeastaan näin oli melkein parempi. Ei tarvinnut ite raahata jättilaukkua lentokentältä asti ja tiputtaa puolivälistä liukuportaita niinkun eka kerralla.

Tänään käytiin Pariisissa. Mietittiin aamulla, että mihin mennään missä ei olla vielä käyty. Eli Versaillesiin. Luotin Suusiin kun se katsoi kartasta kaikki rer-junan pysähdyspaikat ja junan/metronvaihdot. 1 1/2 tuntia myöhemmin löydettiin itsemme jostain kylläkin Versailles-nimiseltä paikalta mutta sen linnan kanssa sillä ei ollut mitään tekemistä. Tällä kertaa katsoin ite karttaa ja oltiin ihan väärällä puolella Pariisia. En suuttunut, koska mitä pieni seikkailu koskaan haittaa (seuraavaksi lähden tarpomaan Amazonille ja haisukeltamaan Etelä-Afrikkaan, Pekanpäivilläkin meinasin hypätä benji-hypyn). Sitten mun supersuuntavaistolla mentiin takaisin metroon ja kahden vaihdon jälkeen huomattiin olevamme kylläkin oikealla rer-linjalla mutta menossa vikasuuntaan. Siinä vaiheessa oli jo puoli päivää mennyt eli mentiin meidän peruspaikkaan Chateletiin, josta Subwayhin sämpylälle ja haettiin Starbucksista frappuccinot ja juustokakut. Sitten istuskeltiin Pompidou-keskuksen edessä auringossa ja torjuttiin kylmästi kaikki katutaiteilijat. Illalla olis vielä ollut cast member partyt puistossa mutta ei jotenkin jaksanut enää sinne. Aika jees päivä sanoisin!

Huomenna ekaa päivää töihin loman jälkeen. Ei kyllä mitään hajua monelta aloitan. Ehkä neljältä. Huomenna on myös the national day of the United States of America eli kaikkea kivaa tulossa meidän jenkkiyhtiön eurooppalaisessa helmessä. 14. päivä on Ranskan samainen juhla eli vielä isommat pippalot luvassa.

Ensi viikolla yritetään ehkä uudestaan Versaillesiin. Jos ei löydetä niin ainahan mä voin soittaa lentokenttävirkailija-Freddylle ("niin kuin Freddy Mercury") from Florida, jonka antoi mulle eilen puhelinnumeronsa jos joskus haluan kiertää hänen kanssaan Pariisia. We'll see.