"Vika on kyllä varmaan näissä tikuissa..."

Se, joka sanoo, että hattaran pyörittäminen on helppoa niin saa kyllä ensin näyttää mulle oman luomuksensa. Se on jotain ihan kamalaa. Siitä ei millään saa tasaista pötköä vaan kaikki kasaantuu palloksi, joka ei pysy koossa (eikä tikussa). About kymmenen möhkäleen (ja lukemattomien suomenkielisten manausten) jälkeen team leader Fred tuli raskaasti huokaillen päästämään mut pälkähästä Vincentin naureskellessa vieressä. Just joo. Antakaapa herrat vaan omat taidonnäytteenne. No mun jälkeen hommaan ryhtyi Yann, joka ei kyllä saanut väännettyä yhtään sen nätimpiä kaloripilviä. Kaikki kunnia papukaijalätkineen niille, joilta homma sujuu.

Tänään olin töissä avauksessa eli pääsin jo viiden aikoihin pois. Aika hiljasta oli (paitsi siellä hattarapisteessä oli mun aikana tietysti ruuhkaa). Aika menee paljon nopeampaa kuitenkin mitä aikasemmin alottaa. Tosin kun on seitsemän tuntia (tunti menee ruokailuun. Söin tänään lohta riisillä ja höyrytetyillä porkkanoilla ja parsakaalilla, jälkkäriksi päärynäpiirakkaa) kuunneltu Hullun hatuntekijän teekuppeja ja hauskaa syntymättömyyspäivää -luritusta niin siinä vaiheessa on jo aika kypsä vaihtamaan maisemaa. Tunnelma on kuitenkin kiva. Tänään säikähdin puolikuoliaaksi, kun olin ripustamassa vaatteita tankoon selin muihin päin ja tänään Bellen sijasta alueella käyskentelevä kaksimetrinen Hirviö pelästytti mut takaapäin. No vierailla oli hauskaa :)

Tässä vaiheessa kahden kuukauden jälkeen huomaa, että kuullunymmärtäminen on kyllä parantunut aika kivasti (sillon kun kuuntelen muita. Sillon kun mulle yhtäkkiä puhutaan suoraan tai kysytään jotain niin menee monesti eka kerta ohi..)mutta mun oma puhepuoli on kyllä aika vaiheessa. Se on tosi turhauttavaa...Mulla vaan on vielä niin pieni sanavarasto. Pelkään, että jotkut voi tulkita mun hiljaisuuden tylyydeksi, vaikka kyllä haluaisin jutella muiden kanssa. En vaan osaa! Yleensä sanotaan, että ranskan kielen kanssa saa odottaa noin kolme kuukautta ja sitten alkaa homma sujua. Toivon tosissaan niin. Siinä tapauksessa mulla on vielä kuukausi armonaikaa. Toinen asia on mun ääntäminen. Tiedän kyllä teoriassa miten sanat äännetään mutta täällä ei vaan puhuta sitä "kouluranskaa". Eilenkin Nicolas seisoi mun vieressä myyntikopissa ja tahallaan ärsyttäen kuunteli kaikki mitä vieraille sanoin. Sitten se toisti mun sanomiset todellakin liioitellulla aksentilla ja nauro päälle. Heh heh. Olisipa hauska kuulla sen vääntävän suomea.

Tällä viikolla mulla on poikkeuksellisesti vapaat jo huomenna ja torstaina. Taidan mennä huomenna Val d'Europeen etsimään niitä talvikenkiä. Ja ruokaakin voisi ehkä ostaa. Ja joku hyvä leffa. Ja jätskiä:D Meen joulukuun 18. päivä Studioille cast membereitten joulusoiréehen. Ostin viime Pariisin reissulla ihanan valkoisen villaneuleen, jonka ajattelin sitten laittaa mustien housujen kanssa. Siihen passaa ihanasti mun uudet korut. Ohut kaulaketju, jossa on verenpunainen ruusu ja roikkuvat korvikset samaa sarjaa:) Hiukset pitäisi saada vielä värjättyä.
Oon huomannut, että täällä oon ehkä liikaakin joka välissä peilin edessä. Mutta oon kuitenkin asiakaspalvelutyössä (eli hyvä selitys löytyy..)ja on kiva näyttää nätiltä:) Suomessa saa sitten taas kulkea verkkareissa. Kun joskus sinne palaan.