Kauanko vielä jouluun...?

Jaahas jaahas. Pitää kai taas vähän päivittää tekstiä. Mistähän sitä tänään kirjottaisi...? Menee nää päivät vähän samalla rutiinilla, vaikka eipä mitään valittamista. Töissä menee kivasti, kun oon tutustunut paremmin työporukkaan. Suurin osa täällä on jotain 25 ja 30 ikävuoden väliltä mutta se ei haittaa mitään. Yleensä aina järkytyn kun kuulen kuinka vanhoja kaikki tutut oikeesti onkaan. Mä kun oon niin hyvä arvaamaan. "No ehkä 19, korkeintaan 21. Ai 29?" Henkisesti ne on mun tasolla:) Mutta nettitestin mukaan mun henkinen ikä onkin 26. Pituus on sitten samaa luokkaa, joka vähän vie ehkä uskottavuutta. Mutta joka tapauksessa en osaa edes sanoa, kuinka huipputyyppejä täällä on kaikki team leadereista perus työsopparilaisiin.

Ilmoja on tosiaan pidellyt. Yleensä aamuisin on oikein lupaava auringonnousu ja kaikki hohtaa nätisti. Sitten puolenpäivän maissa alkaa pikkuhiljaa kerääntyä (ei vielä kovin pahannäköisiä) pilviä taivaalle. Välillä tulee ihan muutama pisara vettä mutta aurinko paistaa. Sitten yhtäkkiä yllättäen ilman mitään varoitusta räjähtää ja vettä tulee ku sadasta saavista. Kirkkaankeltaisia sadeponchoja myydään varttitunnissa kymmeniä (huom. kertakäyttöviitat, aikuiset 8e, lapset 6e). Tänään taas piti tulipalokiireellä raahata tavarat normaalia aiemmin sisälle. Mutta sellasta se on ulkokylässä. Aamulla laitettiin kokeeksi disneykostyymit ulos tankoon. Kymmenen sekuntia myöhemmin espanjalainen turisti tulee Belle-mekon kanssa, että "tämä löytyi tuolta kahvion luota." Aloin ripustamaan mekkoa takaisin tankoon. Tuota pyörillä kulkevaa telinettä ei vain enää näkynyt missään. No sieltä vajan takaahan sen työkaverini Claire sitten löysi. Tuulikin on siis kohtalaisen navakkaa. Mutta tunnelma on korkealla! Yhdessä ilmapallojen kanssa, jotka pääsivät irti.

Huamenna taas töihin klo 11.25. Tosin lähden jo 10.20 kun pääsen portugalilaisen kaverin kyydillä, ja auto pitää ajaa parkkiin, josta pitää ottaa vielä puiston sisäinen bussi imaginationiin, jossa vaihdetaan vaatteet ja josta kävellään alueen toiseen päähän fantasylandiin. Eli aikaa pitää varata. Muutenkin puistossa kulkeminen on aika hidasta vaikka matka ei olisikaan kovin pitkä. Vielä kun yleensä sattuu niin, että mun ruokatunti osuu pääparaatin aikaan ja työvuoro loppuu fantillusion-valoparaatin aikana. Onneksi meillä on niitä omia reittejä, mitä pitkin päästään oikaisemaan. Mutta esim. pari päivää sitten oltiin syömässä main streetillä (jos ollaan imaginationissa niin ongelmaa ei ole. kukaan ei tajua vaikka selittäisin niin en sitä tee. mutta näin on) niin sieltä lähtiessä pitää ylittää paraatin käyttämä tie, jotta päästään takaisin fantasylandiin. No paraati oli alkanut, ja ainoassa paikassa mistä oltaisiin ehditty vielä mennä yli, ettei oltaisi jääty paraatin alle, oli joku nainen lastensa kanssa. Excuse-moit ei paljon auttaneet, kun nainen luuli, että yritettiin tunkea sen lasten paikalle showta katsomaan. Näytettiin nimikylttejä ja yritettiin vakuuttaa, että haluttiin vain ylittää tie mutta kuuroille korville meni. Hyvä ettei lätkinyt meitä sateenvarjolla pois. Ei sitten auttanut muu kuin odottaa paraatin loppuun ja myöhästyä 15 min. Onneksi meidän selitykset uskottiin ja päästiin jatkamaan töitä.

Nyt alan kirjottaa vastausta Australiasta tulleeseen joulumailiin ja sitten nukkumaan. Ai niin! Ostettiin Suusin kanssa tölkkilunta ja spreijattiin sillä ikkunat. Tosin ennen kun Eva ehti sanoa, että se oli kerran tehny saman jutun eikä lumi ollutkaan lähtenyt irti. Meni ikkunat vaihtoon. No pitää muistaa pestä ajoissa pois.