Yksin kotona

Juups. Oon ihan sikalaiskalla päällä tänään. Kello on viisi iltapäivällä ja meikä heiluu uusissa punasissa satiiniyöhousuissa (oon siis vapaalla, en töissä). Mutta kyllä sitä näin jouluna/uutena vuotena saa ihan vaan lojua. Tänään tuli eka kertaa vasta perinteinen joulufiilis - vähän myöhässä - kun laitoin Evan ostaman lämmittimen puhaltamaan, sytytin jouluvalot, kääriydyin peittoon sohvalle kattomaan dvd:tä ja söin pandan lakuja (Elinalle kiitokset!). Aah tätä elämää...Mutta hulluinta on, että silti mulla tekee mieli vaan töihin. Jännä miten kaikista nykyisistä työkavereista on tullu oikeesti tosi tärkeitä. Yannin ja Isolden tunsin ennestään emposta. Lisäksi siellä on vielä (osa lähti jo) Nicolas, Claudine, 2xFred, Claire, Matthieu, Andreia, Faycel + joitain pariksi viikoksi tulleita kausityöläisiä. Varsinkin Nicoa, Claudinea, Fredejä ja Andreiaa (mun kuski Boiseriesta) tulee kyllä kamala ikävä. Syksyn alussa oli aina ihan äimänä puistosta töihin mennessä ja se oli jotain "tosi upeeta", missä oltiin kaikki vapaapäivät. Vieläkin monet vapaapäivät kuluu siellä mutta enää ei tunnu puisto miltään (no ehkä joltain:) vaan sinne mennään kaikkien ihmisten takia:D Sitten kävellään tosi polleina, kun turistit kattoo kateellisina miten muut työntekijät tulee halaten tervehtimään. Kyllä niitä ärsyttääkin kun päästään jonottamatta niihin paikkoihin missä on tutut töissä. No ärsyttäis muakin:D

Hiuksetkin sain värjättyä. Lievää juurikasvua oli havaittavissa (yksi työkaveri tutki yhtenä päivänä säälivästi mun hiuskuontaloa, "awwww..."). Tai siis Suus ne värjäsi, kun pidettiin kämppisten ilta 26. päivä. Mä väsäsin kinkku-paprika-juustopiirakan, Eva teki jotain sveitsiläistä sota-ajan ruokaa (piti olla täyttävää) ja Suus oli vastuussa jälkkäristä. Mutta oli kyllä tosi hauskaa. Elodie oli töissä mutta eihän se nyt muutenkaan varmaan olisi tullut mukaan. Lahjojakin meillä oli. Tosin oltiin etukäteen keskenään päätetty mitä toisille ostetaan ("en ala stressaamaan, sano vaan suoraan mitä haluat").

No nyt mulla on huono omatunto kun en oo tehny mitään koko päivänä. Pyykkiä ei oo tarvinnu pestä, ruokaa on kaapissa (tosin hyvää vauhtia matkalla roskiin kun täällä homehtuu kaikki kahdessa tunnissa) eikä enää tarvi repiä hiuksia (nyt tasaisen tummanruskeita) päästä joululahjojen takia. Suihkuun pitää vielä saada itteni raahattua tänä iltana. Jos mä nyt sen verran sängyltä nousisin. Miksi muuten postimies (suhteellisen söpö sellainen) käy meidän ovella ainoastaan ja tasan tarkkaan aina silloin kun kerran kuussa maksimissaan pidän tällasen läsöpäivän? Sori vaan mutta en jaksa pukeutua korrektisti ja levittää meikkejä naamaan sen kahden minuutin ajaksi (no se toinen minuutti menee aina avaimia etsiessä), kun muuten en nokkaani pihalla näytä.

Ääh..ei mulla oo mitään kerrottavaa. Ei tässä tekstissä oo mitään järkeä. Oon vaan sokerihumalassa (joulu!joulu!) ja silmät turrana leffojen kattelusta. Huomenna töissä on taas äksöniä. Lopetan siis tähän.