Voi Merde ja kaikki muut tänä päivänä lausutut voimasanat

Tästä tulee pitkä juttu. Kaikki alkoi siitä kun ensin heräsin kännykän herätyskelloon klo 07.00 tänä aamuna. olin huonekämppis Suus nukkui joten hiivin hiljaa vessaan yrittäen ensin löytää tavaroita matkalaukusta pimeässä huoneessa. no pääsin kylppäriin (jossa on muuten kylpyamme!!) ja istuin vessassa kun kuulin että herätyskello soi. sellanen tavallinen syvälle aivoihin tunkeva perinteinen piipitys. en piitannut siitä sen enempää kun mun kännykässä oli erilainen herätysääni, mutta kun piipitys ei ottanut loppuakseen muistin että edellisenä iltana olin räplännyt toista herätyskelloa. vähän hävetti mennä se sulkemaan jotain puolen minuutin huutamisen jälkeen. no menin takaisin vessaan ja kohta se aloitti uudestaan! se on mulle uus kello ja olin vahingossa laittanut sen torkulle...häivyin aika äkkiä bussille.

Bussi tuli vähän kahdeksan jälkeen ja vei Chessyn asemalle joka on ihan Disneyn puistojen vieressä. siitä otettiin shuttle Cheyenne-hotellille jossa meille uusille tulokkaille pidettiin info. eka meistä otettiin valokuvat jotka meni meidän ikiomiin id-kortteihin! Meidän ryhmän vetäjä oli Jeff-niminen ranskis joka oli ihan sairaan hauska. sain nauraa vedet silmissä koko ajan vaikka ymmärsin noin 1/3 sen puheesta. käytiin läpi kaikki mahdolliset työtä ja puiston turvallisuutta, imagoa yms. koskevat asiat. siellä nimittäin sattuu kaikenlaista. Tässäpä kaksi Jeffin kertomaa esimerkkiä:

Kerran löytyi Disneylandista yksin harhailemasta pieni brittipoika Brian. Puiston käytäntö on että kaksi minuuttia odotetaan ennen kuin mennään viemään yksinäinen lapsi muiden kadonneiden joukkoon. vanhempia ei kuitenkaan kuulunut mutta Briania ei jostain syystä viety lost and foundiin (en ymmärtänyt miksi). Illalla puiston mennessä kiinni huomattiin että siellä se Brian edelleen yksin istuskelee (oli sitä siis vahdittu koko ajan). Parin tunnin päästä soitti hysteerinen äiti:
Äiti: Missä meidän poika on?! Onko se siellä Disneylandissa?
Cast Member (työntekijä): Joo täällä on. Missä itse olette? Puistossa vai hotellissa?
Äiti: No just tultiin takaisin Lontooseen.
CM: ??????
Sitten selitettiin jotain isovanhemmista ja siitä miten Brian oli vain yksinkertaisesti unohdettu. Tsiisus.

Tapaus kaksi. Oli taas pieni poika, joka oli suurin Disneyn prinsessafani. Erityisen lähellä sydäntä oli Lumikki, jonka pärställä oli vuorattu huoneen seinä ja kaapit oli täynnä Lumikki-leluja ja astioita. Niinpä sattui että tällä pojalla oli synttärit tulossa ja vanhemmat päättivät viedä hänet Disneylandiin tapaamaan Lumikkia. Kun suuri päivä koitti, pääsi poika vihdoin unelmiensa kohteeseen. Lumikkia ei kuitenkaan löytynyt. Äkkiä poika kuitenkin huusi: Snow White! It's Snow White!!
Ja siellähän se Snow White olikin - röökillä nurkan takana. Poika repii rinsessaa puvusta, "Snow White! Snow White!
Lumikki kääntyy sätkä suussa "päästä saakeli irti mun mekosta!"
Vanhemmat tulee paikalle selvittämään tilannetta.
Lumikki: "Ai säkö oot se synttärisankari! No mulla alkaa nyt tauko" ja painelee menemään.

Joo. Saatiin infossa ilmaisliput johonkin alueen ravintoloista ja menin kolmen tytön mukana puistoon ettimään ruokapaikkaa. ne oli jostain eksoottisista paikoista enkä tajunnut niiden puheista mitään. siinä hodareita mutustellessa katottiin Main Streetiä pitkin menevää juna jossa kaikki Ankkalinnan hahmot tanssivat koreografian tahdissa. Sitten takaisin hotellille. Kun se Jeff (muistatteko Jeffin?) kuuli että oon Suomesta niin sieltähän ne litaniat tuli. "Oooh! moimoi, mita khuluu?" sitten se koko ajan kysy multa kaikkea tyyliin onko suomessa hylkeitä..
Tauolla yks japanilaisen näkönen mies antoi mulle mun superhienon nimilaatan ja taas "Tu es finlandaise? Paivaa mina rakastan sinua rakastatko sina minua?"

Mutta nyt tää tarina vasta alkaa. kun oltiin istuttu kahdeksan tuntia kuumassa salissa (ilmastointi rikki) päästiin vihdoin lähtemään. Ensin käveltiin jotain kilsa takaisin Chessyn asemalle. Mun bussi on numero 34 ja sellainen bussi ohitti mut just kun olisin päässyt pysäkille. Odotin 15 min uutta autoa mutta sitä ei kuulunut. tällä välin pysäkille oli tullut myös kolme poikaa mun ryhmästä jotka oli kans menossa kämpille la boiseriehen. kohta siihen marssii joku äijä selittämään ranskaksi jotain. rohkaistuin kysymään pojilta että mikä nyt mättää. 34:n kuskia oli kuulemma sillä vuorolla mikä meni mun ohitse vetästy kunnolla turpaan ja silmä mennyt. ei enää vuoroja tänä päivänä. siis mitä mun nyt pitäis tehdä? olin erikielisenä ranskankielisten joukossa ja ekaa kertaa Disneyssa eikä hajuakaan miten pääsisin kotiin. näytin varmaan niin avuttomalta että jätkät pyysi mut mukaan puistoon kun ne oli sinne menossa meidän uusilla ilmaislipuilla. eipä ollut muutakaan tekemistä niin menin mukaan. no portilla mun kortti ei sitten toiminutkaan. pääsin kuitenkin sisään ja sain sellasen fast passin ettei olis tarvinnut jonottaa mihinkään. en kuitenkaan käyttänyt sitä kun ei pojilla sellaista ollut. sanoinko muuten että tässä vaiheessa oli alkanut sataa kaatamalla ja mulla oli vain pikkukengät jalassa? no tää oli nyt mun eka kerta itse puistossa ja ekaks mentiin sellaseen buzz lightyear-ajeluun. sitten jätkät (ne muuten puhu kohtuullista enkkua mutta yritin toimia ranskaksi) halus star wars-aiheiseen laitteeseen (sellanen missä tuolit liikkuu filmin tahtiin). älytöntä rynkytystä ja tuli pää kipeeksi. sitten oli mun vuoro valita ja sanoin että PHANTOM MANORIIN! ja sinne mentiin...aika hauska kohde..
Sitten meni puisto kiinni ja lähdettiin kävelemään takaisin bussiasemalle. ei ollut korvaavaa vuoroa hommattu. mulla on likomärät kengät ja sukat jalassa. sitten porukkaan liittyi kaksi muuta jätkää ja lähdettiin disney villageen syömään sellaseen buffalo billin saluunaan (!). otin uuniperunaa kasvischilillä ja hyvää oli. vettä en kyllä uskaltanut juoda kun maistui mullalle. sitte käveltiin taas vesilätäköiden poikki asemalle ja odotettiin jotain puoli tuntia. 34:n pysäkillä oli hulluna väkeä ja vihdoin ja viimein saatiin korvaava vuoro. eikä uus kuski ottanut edes maksua.

Oli melkoisen ihana olo päästä takasin omaan sänkyyn mutta huomenna tulee luultavasti olemaan aivan yhtä pitkä päivä...ootan kyllä sitä rutinoitumista.
Öitä.