Aamuyö se paras aika on

Mulla heittää nykyään nukkumaanmenoajat ihan täysillä. Tällä hetkellä kello on 02.32 (tässä blogissa kellonajat on ihan mitä sattuu). Tosin äsken vasta tulinkin kotiin kun työt loppu yhdeltä ja bussia saan aina illalla odottaa sen tunnin. No me käydään aina Ivan ja joskus Anastasian kanssa syömässä vähän "iltapalaa" (tänään esim. suklaavanukas) odotellessa. Sitten itketään kun ei vaatteet mahdu päälle. Vaikka täällä kyllä oma suomalainen koko on aina vähintään sen yhden numeron samaa paikallista kokoa isompi. Sitten vaikka joulun jälkeen alkaa paasto :)

Nyt on ilmat selvästi kylmentyny. Vaikka nättiä on. Aurinko paistaa käytännössä joka päivä, mikä on kivaa kun kesällä kuulemma vaan satoi ja satoi. Mutta vaatetta saa laittaa lisää eikä ilman hanskoja lähdetä. Toisaalta ei haittaa ("Eihän tää oo sulle Eini vielä mitään. Mitä te teette kun Suomessa on neljäkymmentä astetta pakkasta?"). Tulee sellanen kiva joulufiilis. Meillä on kaupassa aivan ihana joulupuoli ja tänäänkin lajittelin tosi upeita tonttulakkeja (kulkuset helkkäilee ja tiu'ut kilisee korvissa vieläkin että järki menee). Kassallakin olin eikä se lopussa ollut ku yhden sentin plussalla (tasan nolla ilman plussia ja miinuksia on siis tavoite). Sekin vaan sen takia kun asiakas ei halunnut sitä riesakseen. Oli kyllä tosi fiksua Suomessa poistaa käytöstä yhden ja kahden sentin kolikot. Niissä ei oo mitään järkeä.

Oon nykyään käytännössä kaikki illat closingissa eli lähden pois viimesten mukana. Uudet tekee kuulemma suunnilleen aina ne viimeset vuorot (on siellä siis muitakin). Pitää tarkistaa huomenna halloween-ilta eli 31. päivä. Silloin viimeinen vuoro päättyy KOLMELTA AAMULLA...Vaikka kyllä varmaan muistaisin jos mun aikataulussa olis tuollanen aika ollut. Siihen aikaan ei edes mene enää busseja. Boiserie nyt on vielä kävelymatkan päässä (no siihen aikaan mut saa repiä ylös katukivetykseltä joka kymmenes metri) mutta muut asuntolat onkin jo paljon kauempana. En kyllä tiiä miten ne pääsee kotiin.

Nyt taas nukkumaan. Muuta mun elämään ei nykyään mahdukaan. Päivällä nukun pitään, lojun vähän aikaa koneella ennen töitä, tuun yöllä takaisin ja taas nukun pitkään. Vaikka en valita. Tänne halusin eikä oo kaduttanut. Mutta nyt luen kortin jonka sain Eevalta Saksasta ja sitten oikeesti nukkumaan. Kello on kolme. Phäris kuittaa.