Kaksi päivää vapaapäiviin

Nyt se flunssa sitten iski. Kurkku on kipeä ja turvonnu ja räkä valuu. Vaikka mitäpä muuta voisi odottaakaan kun töissäkin kaikki aivastelee kuorossa. Kiva. Pitää yrittää jaksaa tämä superilta kahteen asti. No toisaalta on ihan kiva kun on kaikkea erikoisohjelmaa. It's party time. Että hauskaa halloweenia vaan kaikille. Saa nähdä miten hauskaa on vielä illalla kun kolmen aikaan pääsen kotiin ja täällä on mitä luultavimmin bileet täydessä vauhdissa. Voin olla aika väsynyt ja flunssainen (eli ts. erittäin kiukkuinen), että käy sääliksi sitä, jonka löydän sammuneena mun sängystä. No ei niitä kyllä meidän huoneeseen päästetä.

Yhdet halloweenpirskeet on jo takana. Toissailtana tulin töistä kotiin Cyrillen kyydissä yhdessä toisen Cyrilin ja Angelan kanssa. Bussia olis joutunu odottaan tunnin. Angela asuu muutenkin boiseriessa mutta poijjaat tuli mukana, koska Maria Grazia töistä oli järkänny ne pippalot. Näyttääpä sekavalta tekstiltä. En nyt jaksa miettiä parempia sananmuotoja. Flunssaisen oikeus. Mutta Maria oli siis kutsunut työporukan ja vähän muitakin sinne ja sinne mentiin. Ihan hauskaa oli. Eihän nää kämpät mitään maailman isoimpia oo mutta ihan hyvin kaikki mahduttiin. Ja paikka oli koristeltu tosi hienosti. Neljän aikaa raahauduin kotiin.

Eilen oli taas yks tosi raivostuttava rouvashenkilö asiakkaana. Oli vieläpä ekana. Tuli siihen kassalle sellasen piraattipistoolin kanssa jossa ei ollu hintaa ja se oli ainoa kappale. Miksi ihmiset ei tajua, että vaikka tietäisivät naapurin pistoolin maksaneen sen ja sen verran niin se ei meitä auta kun tarvitaan viivakoodi tai numerokoodi. "No on se kumma! Eikö se ole teidän vastuu ja tehtävä tietää tuotteidenne hinnat?! Mutta minä TIEDÄN että se maksaa 24.90!" Sori vaan mutta ihan sama. Saat nyt odottaa vähän aikaa kun haen jonkun joka tietää hinnan (en siis puhu näin asiakkaille mutta mieli teki). Lähdin hakemaan team leaderia, kun puhelin ei toiminut. Ja mulla oli niin korvat tukossa etten varmaan olis edes ymmärtäny ranskaa puhelimessa kun hyvä että ymmärrän edes ihan livenä. Eukko jäi vihaisena puhisemaan kassalle kun joutui sillä lailla odottamaan. Viereisen kanssan Victor yritti selittää että hinnan saaminen on välttämätön toimenpide myynnin kannalta, mutta kun ei mene perille niin ei mene. Kun saatiin sitten lopulta hinta pyssylle (oli naisen onni ettei ollut oikea) niin eihän tämä sitä ollut edes halunnut ostaa. On vaan kuulemma muiden asiakkaiden oikeus tietää tavaroiden hinnat ja hän teki näin koko maailmalle palveluksen kun otti selvää ja ansaitsisi nyt sankarimitalin. Onneksi muuten oli kivoja asiakkaita ja kassakin oli vain 80 senttiä plussalla, kun ko. summa oli jäänyt kupongeista, joista emme palauta rahoja.

Tänään alotan työt vasta kuudelta. Eli vielä on aikaa. Taidan nyt lähtä opettelemaan sitä pyykkikoneen käyttöä. Päivänjatkot kaikille.