Rättipoikkiväsynytuninen

Olen juuri virallisesti (ja periaatteessa vapaaehtoisesti kun kauniisti pyysivät) viettänyt vapaapäiväni töissä. Ja olin vielä KYMMENEN tuntia normaalin kahdeksan sijasta. Vaikka kyllähän sen ymmärtää että kun liikennelakko on eikä ihmiset pääse töihin niin siinä on meidän kokonen kauppa aika lailla helisemässä. Mutta silti jotenkin tarvisi ne kaksi vapaapäivää...
No ainakin tänään taas tutustuin uusiin tyyppeihin, mikä on täällä aina tervetullutta. Tänään kävi muuten ruuhka-aikaan kassalla yks mies (heti muutaman aussin jälkeen jotka oli ihan tosi innossaan kun kuuli mun Australian reissusta, juteltiin monta minuuttia) joka puhu tosi huonoa enkkua. Yritin vieläpä ranskaa ja espanjaaki mutta ei se mitään ymmärtäny enkä mä ymmärtäny sitä. Yritettiin jokin aika kommunikoida ja kun ei team leaderikaan saanut siitä selvää niin mies luovutti ja lähti pois. Ne meni ulos ja just vielä kuulin kun se tuhahti vaimolleen jotain että "ei kannata edes yrittää". Joo. Suomeksi.

Huomenna menen vihdoin ja viimein sinne pankkiin. Tai sitten en. Suus nimittäin ilmotti että huomenna siivotaan (nurkissa juoksee nyrkin kokosia hämähäkkejä, Eeva ehkä tietää tunteen :O ) ja sitten lähtään PARIISIIN! Siis ei se mua mitenkään komentele, kysy ihan nätisti että lähtisinkö mukaan. Ja mähän lähden. Mulla alkaa ens viikolla työt vasta niin myöhään että ehdin käydä joskus päivällä pankissa.

Täällä alkaa olla jo aika kylmä. Huomenna laitan kyllä sen villakangastakin. Mulla olis siihen vielä ne supersiistit uudet saappaatkin mutta ei taida tämän illan jälkeen jalat kestää. Laitan lättäpohjatallustimet ja häpeän suomalaista pukeutumiskulttuuria (sen puutetta) muotipatonkien halveksivan katseen alla. Ihan sama.