Ain laulain työtäs tee

Toka työpäivä ohi ja kolmas alkamassa. Eilen kun menin neljäksi töihin niin ihan ekana sain taas uuden säilytyslokeron. Siellä toisessa paikassa olevassa lokerossa (rakennuksen nimi on Imaginations) ei kuulemma kannata säilyttää mitään arvokasta kun joltain oli just pöllitty tietokone. Eli joudun nyt opettelemaan myös toisen numerosarjan (apua!) ja pitää pyörittää vielä eri lailla kohdalleen kun se toinen (APUA!).

Ekan tunnin ajan olin "lattiassa" eli kiertelin kaupassa ja järkkäsin tavaroita paikoilleen. Nää työkaverit on muuten aika hauskoja (pomoista ei kuulemma voi sanoa samaa). Aina neljältä menee päivän suurin paraati. Kun paraati lipui kaupan ohi ja musiikki pauhasi kaiuttimista, yksi toinen työntekijä vaan tuli ja pyysi tanssiin. Sitten me vaan siinä keskellä kauppaa pyörittiin valssin askelissa kaikkien asiakkaiden edessä :D Kun paraati oli mennyt, palattiin kaikki kiltisti omille paikoillemme. Sitten koittikin mun kauhunhetket: yksin kassalle. Jouduin sinne vielä ruuhka-aikaan eli paraatin jälkeen. Eka puoli tuntia oli paha kun olin ihan shokissa ja piti tarkkaan miettiä jokainen napinpainallus. Puistossa käy yli 50 000 vierasta joka päivä ja aika monet niistä käy alueen suurimmassa myymälässä eli meillä niin rahaakin käsitellään aika suuria määriä. Ruokatunnin jälkeen meno alkoi kuitenkin rauhoittua ja multakin alkoi perus kassankäsittely sujua. Yksi ärsyttävä amerikkalaisasiakas kävi naapurikassalla, joka isoon ääneen vaati että hänen ostamansa muki paketoidaan erityisellä huolella (niin tehdään aina särkyvien kanssa). Jossain toisessa paikassa niin ei oltu kuulemma tehty. Niinpä Thierry siinä kassalla sitten kääri sen ainakin kahteenkymmeneen paperiin ja lopulta se muki oli koripallon kokoinen.

Kotiin päästiin puolenyön maissa. Menin bussilla yhdessä espanjalaisen Adelan kanssa, joka on myös aika uus täällä. Se on tosi mukava vaikka luulikin että Suomi on "jossain Texasin lähellä". Tänään alkaa työt jo puoli yhden jälkeen. Pääsen tappelemaan mun uuden lokeron kanssa.